Hyvää Joulukuuta
Nimilista ylitti tänään yli 24.000 ja lisää tulee koko ajan. Lisäksi on tullut toistasataa nimeä sähköpostilla ja paperilistoilla.
Tämä selvää kieltä, että kansa haluaa hoitajien palkat kuntoon, sekä tarpeeksi virkoja hoitajille.
Muistan läpi elämäni, miltä minusta tuntui, kun tein Kotihoidon iltavuoron eräässä Helsingin kaupunginosassa. 13 käyntiä ja 6,5 tuntia aikaa tehdä ne.
Yksi käynti oli avioparin luo. Aviomies sairasti Parkinsonintautia ja hänelle piti vaihtaa vaipat sekä pestä iltapesut ja laittaa iltapala ja antaa lääkkeet. Samalla piti hoitaa vaimo joka oli sängyssä makaava- Hänen toinen jalkansa oli amputoitu ja hänellä oli pahoja hengitysvaivoja. Hän oli hyvin painava ja minun oli nostettava hänet pyörätuoliin ja siitä vessaan, jossa tehtiin pesut ja vaihdettiin vaipat ja sitten samoin taas takaisin sänkyyn. Hoitajan aikaa oli laskettu molemmille yhteensä tunti. Sehän ei millään onnistunut. Eikä ollut syytäkään onnistua. Tässä on kyse ihmisistä.
Neljälle käynnille oli merkitty sama kelloaika. Lääkkeiden antoaika oli jokaisella silloin samalla kellonlyömällä. He asuivat muutaman kilometrin säteellä toisistaan. Siis käytännössä mahdotonta.
Kaksi käyntiä oli niin dementoituneiden rouvien luo, että oli vaikeaa saada heidät käsittämään, että minä, vieras ihminen olen hoitaja, enkä pelottava mikä lie roisto. Minun oli kuitenkin pakko pestä, vaihtaa vaipat ja laitettava sänkyyn. Houkuteltava ottamaan lääkkeet.
Menin aina vieraaseen kotiin. Vieraan vanhuksen luo, vieraana ihmisenä. Hirmuisella kiireellä.
Minun piti vaihtaa vaipat. Viedä vessaan. Auttaa peseytymään tai pestä. Laittaa yöpuku päälle. Laitaa iltapalaa. Antaa lääkkeet. Mitata verensokeri, pistää insuliini. Mitata verenpaine. Tärkeää olisi ollut istua vanhuksen kanssa ja jutella, kuunnella häntä. Siihen ei ollut aikaa. Se uuvuttaa ja turhauttaa hoitajan, ja masentaa vanhuksen.
Meillä, hyvinvointivaltio Suomessa, täytyy olla varaa hoitaa hyvin vanhukset ja sairaat.
Maksaa kunnon palkkaa hoitajille. Palkata tarpeeksi hoitajia, vakinaisia hoitajia, jotta he jaksaisivat tehdä työtään täysillä, ja pystyivät elämään omaa elämäänsä täysillä.
Nyt on aika ja paikka vaatia sitä.
Tämä selvää kieltä, että kansa haluaa hoitajien palkat kuntoon, sekä tarpeeksi virkoja hoitajille.
Muistan läpi elämäni, miltä minusta tuntui, kun tein Kotihoidon iltavuoron eräässä Helsingin kaupunginosassa. 13 käyntiä ja 6,5 tuntia aikaa tehdä ne.
Yksi käynti oli avioparin luo. Aviomies sairasti Parkinsonintautia ja hänelle piti vaihtaa vaipat sekä pestä iltapesut ja laittaa iltapala ja antaa lääkkeet. Samalla piti hoitaa vaimo joka oli sängyssä makaava- Hänen toinen jalkansa oli amputoitu ja hänellä oli pahoja hengitysvaivoja. Hän oli hyvin painava ja minun oli nostettava hänet pyörätuoliin ja siitä vessaan, jossa tehtiin pesut ja vaihdettiin vaipat ja sitten samoin taas takaisin sänkyyn. Hoitajan aikaa oli laskettu molemmille yhteensä tunti. Sehän ei millään onnistunut. Eikä ollut syytäkään onnistua. Tässä on kyse ihmisistä.
Neljälle käynnille oli merkitty sama kelloaika. Lääkkeiden antoaika oli jokaisella silloin samalla kellonlyömällä. He asuivat muutaman kilometrin säteellä toisistaan. Siis käytännössä mahdotonta.
Kaksi käyntiä oli niin dementoituneiden rouvien luo, että oli vaikeaa saada heidät käsittämään, että minä, vieras ihminen olen hoitaja, enkä pelottava mikä lie roisto. Minun oli kuitenkin pakko pestä, vaihtaa vaipat ja laitettava sänkyyn. Houkuteltava ottamaan lääkkeet.
Menin aina vieraaseen kotiin. Vieraan vanhuksen luo, vieraana ihmisenä. Hirmuisella kiireellä.
Minun piti vaihtaa vaipat. Viedä vessaan. Auttaa peseytymään tai pestä. Laittaa yöpuku päälle. Laitaa iltapalaa. Antaa lääkkeet. Mitata verensokeri, pistää insuliini. Mitata verenpaine. Tärkeää olisi ollut istua vanhuksen kanssa ja jutella, kuunnella häntä. Siihen ei ollut aikaa. Se uuvuttaa ja turhauttaa hoitajan, ja masentaa vanhuksen.
Meillä, hyvinvointivaltio Suomessa, täytyy olla varaa hoitaa hyvin vanhukset ja sairaat.
Maksaa kunnon palkkaa hoitajille. Palkata tarpeeksi hoitajia, vakinaisia hoitajia, jotta he jaksaisivat tehdä työtään täysillä, ja pystyivät elämään omaa elämäänsä täysillä.
Nyt on aika ja paikka vaatia sitä.
posted by Tarja Tallqvist at 15:21
3 Comments:
Olet Tarja oikealla asialla ja nostan hattua sinulle. Nimeni on jo listalla :). Haluan vain tuoda tässä esille myös sen, että hoitajien asema on huono muuallakin kuin vanhustenhuollossa... myös lastenhoidon parissa kärsitään ajan puutteesta ja lapset, meidän tulevaisuuden toivomme kärsivät.
Tarja, olet enkeli. Todellinen soturi, joka uskaltaa puhua sydämellään asioista, joista puhutaan hiljaa tai vaietaan. Jopa senkin kustannuksella, että olet Lähihoitajana nyt "mustalla listalla". Kyllä minä sinut muistan :-)
Myös itse allekirjoittanut adressiin nimeni ja infonnut sekä alan ihmisiä että alalle opiskelevia niin tekemään.
Myös Lähihoitajaksi oppisopimuksella opiskelevat kärsivät tilanteesta. Opiskelijoita pidetään työvoimana, vaikkeivat he sitä ole. Varaa ei kuitenkaan hoitoalalla virheisiin ole.
Ikävä tosiasia on se, että työntekijät on ajettu piippuun. Sairaspoissaoloja on paljon ja se kertoo omaa kieltään sekin. Sijaisia ei saa, aivan mahdotonta!
Voimia sinulle Tarja!
Olisit mitä inhimillisin edustaja ja keulakuva ammattiliiton johdossa.
Etenkin sairaalamaailmassa siivous on hyvin tärkeää, huono siivous on hengenvaarallista! Arvostetaanko siivoojia kuitenkaan, eipä juurikaan. Palkka on tosi huono ja arvostus.
Yhä useammat kunnat pyrkivät ulkoistamaan siivouksen ja arvannette mitä siitä seuraa tai on seurannut.
Lähetä kommentti
<< Home