Iloista syksyn alkua
Kuuma hellekesä on ymmärrettävästi hidastuttanut nimien kertymistä. Se on hidastuttanut itseänikin. En ole jaksanut kirjoitella ja päivittää sivujani.
Olen toki tehnyt töitä. Työ on raskasta. Ja raskaammaksi tulee koko ajan. Vanhusten kunto vain huononee niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Henkilökunnan lukumäärä ei kasva. Näin on kaikissa vanhusten hoitopaikoissa. Henkisesti on valtavan iso asia tuntea tekevänsä joka hetki tärkeää ja tarpeellista työtä. Sitä tunnetta ei monessa työpaikassa varmasti aina saa.
Silti joka päivä tuntee, että olisi pitänyt ehtiä tehdä enemmän vanhusten hyväksi. Ei vain tehdä tarpeellinen, vaan jutella, olla aikaa kahdenkeskiseen olemiseen, mutta kun aikaa ei ole. Sydän on särki, kuten selkäkin, kun työpäivä on ohi.
Palkkapussi on todella pieni. Ei mitenkään mitoitettu työnlaatuun ja määrään. Kuinka nuori, elämää aloitteleva, tai yksinhuoltaja selviää? Ei selviäkään.
Kuten jo aiemmin kerroin, sain kutsun Matti Vanhasen päiväkahville. Ruotsinkielisen eläkejärjestön, Superin sekä ennen kaikkea Birger Hagnäsen, 89-vuotiaan kruunubyläisen aktivistin kanssa, joka kerää nimiä adressiin, koska lupasi
kuolleelle vaimolleen, että tekee kaikkensa että vanhusten asiat Suomessa paranevat siitä, mitä sairas vanha vaimo itse sai kokea.
Nimien tulva on otettu vakavasti. On syytä ottaakin. Matti Vanhasen tapaamisessa kaikki eri järjestöt ottivat aseeksi tämän meidän kansanliikkeen, joksi tätä voi kutsua. 300 000 kansalaista ei ole mitätön asia.
Yhteenveto Vanhasen tapaamisesta:
Vanhasen mielestä pitää saada vetoapua nuorten halulle opiskella hoitajaksi. Hän ei jostain syystä tajunnut, että hän oli juuri kuullut yli tunnin verran siitä, että hoitajilla on liian pieni palkka ja hoitajia on liian vähän työmääräänsä nähden. Että nimien keräys on juuri vaatimus saada tähän korjaus, ja siten vetovoimaa. Missä maailmassa hän elää???
Vain saamalla hoitajien palkat ja työolosuhteet kuntoon vanhusten tilanne paranee. Nämä kulkevat käsi kädessä.
Molemmat ovat kansakunnan häpeä tänä päivänä.
Olen toki tehnyt töitä. Työ on raskasta. Ja raskaammaksi tulee koko ajan. Vanhusten kunto vain huononee niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Henkilökunnan lukumäärä ei kasva. Näin on kaikissa vanhusten hoitopaikoissa. Henkisesti on valtavan iso asia tuntea tekevänsä joka hetki tärkeää ja tarpeellista työtä. Sitä tunnetta ei monessa työpaikassa varmasti aina saa.
Silti joka päivä tuntee, että olisi pitänyt ehtiä tehdä enemmän vanhusten hyväksi. Ei vain tehdä tarpeellinen, vaan jutella, olla aikaa kahdenkeskiseen olemiseen, mutta kun aikaa ei ole. Sydän on särki, kuten selkäkin, kun työpäivä on ohi.
Palkkapussi on todella pieni. Ei mitenkään mitoitettu työnlaatuun ja määrään. Kuinka nuori, elämää aloitteleva, tai yksinhuoltaja selviää? Ei selviäkään.
Kuten jo aiemmin kerroin, sain kutsun Matti Vanhasen päiväkahville. Ruotsinkielisen eläkejärjestön, Superin sekä ennen kaikkea Birger Hagnäsen, 89-vuotiaan kruunubyläisen aktivistin kanssa, joka kerää nimiä adressiin, koska lupasi
kuolleelle vaimolleen, että tekee kaikkensa että vanhusten asiat Suomessa paranevat siitä, mitä sairas vanha vaimo itse sai kokea.
Nimien tulva on otettu vakavasti. On syytä ottaakin. Matti Vanhasen tapaamisessa kaikki eri järjestöt ottivat aseeksi tämän meidän kansanliikkeen, joksi tätä voi kutsua. 300 000 kansalaista ei ole mitätön asia.
Yhteenveto Vanhasen tapaamisesta:
Vanhasen mielestä pitää saada vetoapua nuorten halulle opiskella hoitajaksi. Hän ei jostain syystä tajunnut, että hän oli juuri kuullut yli tunnin verran siitä, että hoitajilla on liian pieni palkka ja hoitajia on liian vähän työmääräänsä nähden. Että nimien keräys on juuri vaatimus saada tähän korjaus, ja siten vetovoimaa. Missä maailmassa hän elää???
Vain saamalla hoitajien palkat ja työolosuhteet kuntoon vanhusten tilanne paranee. Nämä kulkevat käsi kädessä.
Molemmat ovat kansakunnan häpeä tänä päivänä.
posted by Tarja Tallqvist at 21:17
2 Comments:
Kävin.
Mielenterveyskuntoutujien asiat on, sattuneesta syystä, minun sydäntä lähellä.
Olet hyvällä asialla.
Hyvät syksyn jatkot.
Tiedän tai minulle yritetään uskotella, että toimimme avoimessa yhteiskunnassa (markkinataloudessa), mutta jätetään ilmoittamatta, että peliä pelataan suljetun yhteiskunnan säännöin. Minua kielletään puhumasta omaishoitajana, kun kokemukseni eivät ole virallisen Ry:n ajatuksia ja saattavat herättää kysymyksiä, mihin Ray:n rahat hupenevat ns. omaishoitajan kustannuksella. Olen huomannut vammaisen lapsen syntymän, vanhempien vanhenemisen ja puolison vakavan sairastumisen muuttuvan elämäntavaksi, jossa tilanteessa kysytään terveen osapuolen mahdollisuutta selvitä omaishoitajana. Meitä lyödään Raamatulla ja lakirjalla päähän ja kehotetaan hakeutumaan potilasjärjestöön, josta pitäisi meille tervettä maalaisjärkeä omaaville löytyä pisteytys, rahat, rastit ruutuun ja projektityönä tuotetut raportit toimintamalliksi arjessa jaksamiseen. Millä ajalla omaishoitaja tutustuu tähän puoleen? Itselleni tuli malliksi sanonta: Kun tulee aika, tulee neuvo. En lähde kyselemään, mitä on kirjoitettu tästä tilanteesta globaalin tutkimuksen valossa. Vaahteramäen Eemelikin tiesi, mitä Komendooran valvonnassa olevat vanhukset tarvitsivat, kun Komendoora söi itsensä kipeäksi vanhuksille tarkoitetusta jouluherkuista. Hän järjesti kalaasit Kissankulmassa. Riitatilanteessa otin hoidettavan mukaan ja lähdin tekemää virallisen maksetun sopimuksen saadakseni työrauhan. Kenellä on oikeus tulla kotiin antamaan ohjeita, kun itsestään ei ole tekijäksi? Sama koskee sairaanhoitajien palkkausta ja työoloja. Laskin miljoonan allekirjoittajan joukossa pitäisi olla 5 nimeä joka sivulla, että kaupunkimme mielipide tulisi julki. Huomaan, nimi siellä toinen täällä; kaupungissa asiat on hyvin, kun ei ole enää oikeutta ilmaista itseään eikä ole puolestapuhujaa.
Betesdan halvattu otti vuoteensa ja käveli, josta seuraa lisäktsymyksen lisäkysymys.
Lähetä kommentti
<< Home