Nimien keruu kiihtyy, ja terveiset Hyssälältä
Aika kuluu ja nimiä tulee nyt jo kuten tänään yli 2 000 nimen vauhdilla! Se on upeaa ja kertoo häpeällisestä tilanteesta hyvinvointi-Suomessa.
Joudun toistamaan tätälausetta näköjään joka kerta kun kirjoitan. Mutta tulen toistamaan tätä ja muitakin lauseita niin kauan, kunnes asiat ovat kunnossa.
Hoitajille kunnon palkat ja hoitajia riittävästi suhteessa työhön.
Vain näin saadaan vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä omaishoitajien sekä muiden elämä sekä hoito- ja elämänlaatu hyvinvointiyhteiskunnan inhimillisen elämän tason mukaiseksi.
Sain kutsun peruspalveluministeri Liisa Hyssälän luokse Sosiaali- ja terveysministeriöön 19.9.
Join siellä kahvia Hyssälän ja hänen kolmen virkamiehen kanssa.
Ministeri Hyssälä sanoi, että hän on tehnyt kaikkensa ja tuntevansa riittämättömyyttä kun ei voi tehdä enempää. Hänellä oli paha olo Eduskunnan portailla, kun hänelle annettiin 128000 nimeä. Hän tunsi olevansa ikään kuin syytettynä..
Hän luetteli mitä kaikkea hän on tehnyt terveydenhoitoalan parantamiseksi. En muista kaikkia niistä, vaikka niitä oli runsaasti, mutta muistan sen, että laatusuosituksia parannetaan kun hoitajaparat eivät niitä jaksa itse miettiä, koska heillä on niin paljon töitä..
Siinä listassa ei myöskään ollut mainintaa hoitajien palkoista, eikä hoitajien tarpeellisesta määrästä työmäärään nähden.
Sanoin ministeri Hyssälälle, että nämä kaksi ovat se kivijalka, jolle kaikki perustuu. Kaikki muu tulee tämän jälkeen.
On pakko saada laki joka pakottaa kunnat korvamerkitsemään rahat.
Miksi kunnat menevät siitä missä aita on matalin? Kun ei ole pakko, niin ei tehdä mitään. Rahaa on. Tahtoa ei ole.
Miksi peruspalveluministeri ei aja tätä lakia?
Meillä hoidetaan koneet, voimalat, autot ja traktorit paremmin kuin vanhukset ja vammaiset, yhteiskuntamme heikoimmat.
Matti Vanhanen puhuu jo vanhusongelmasta
Heinäluoma hehkuttaa, kuinka mahtavaa on antaa testamentti nuorille maanhoidosta, jossa rahaa säästetään. Kuinka he saavat hyvin hoidetun valtiontalouden suoman elämän.
Mutta millä hinnalla? Hinta on pois siitä tärkeimmästä. Ihmisten hoidosta.
Haluammeko oikeasti opettaa nuoremme ajattelemaan, että kaikki on hyvin, kunhan itsellä menee hyvin? Viis vanhuksista ja heikoista? Viis sairaista? Tälläisen testamentinko me muka heille haluamme jättää?
Emme!
Tätä haluavat kovat ja kyyniset, itse hyvinvoivat päättäjät, jotka haluavat jättää jälkensä historiaan, jossa ei kerrota ihmisistä, vaan tiukasta markkinataloudesta.
Joudun toistamaan tätälausetta näköjään joka kerta kun kirjoitan. Mutta tulen toistamaan tätä ja muitakin lauseita niin kauan, kunnes asiat ovat kunnossa.
Hoitajille kunnon palkat ja hoitajia riittävästi suhteessa työhön.
Vain näin saadaan vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä omaishoitajien sekä muiden elämä sekä hoito- ja elämänlaatu hyvinvointiyhteiskunnan inhimillisen elämän tason mukaiseksi.
Sain kutsun peruspalveluministeri Liisa Hyssälän luokse Sosiaali- ja terveysministeriöön 19.9.
Join siellä kahvia Hyssälän ja hänen kolmen virkamiehen kanssa.
Ministeri Hyssälä sanoi, että hän on tehnyt kaikkensa ja tuntevansa riittämättömyyttä kun ei voi tehdä enempää. Hänellä oli paha olo Eduskunnan portailla, kun hänelle annettiin 128000 nimeä. Hän tunsi olevansa ikään kuin syytettynä..
Hän luetteli mitä kaikkea hän on tehnyt terveydenhoitoalan parantamiseksi. En muista kaikkia niistä, vaikka niitä oli runsaasti, mutta muistan sen, että laatusuosituksia parannetaan kun hoitajaparat eivät niitä jaksa itse miettiä, koska heillä on niin paljon töitä..
Siinä listassa ei myöskään ollut mainintaa hoitajien palkoista, eikä hoitajien tarpeellisesta määrästä työmäärään nähden.
Sanoin ministeri Hyssälälle, että nämä kaksi ovat se kivijalka, jolle kaikki perustuu. Kaikki muu tulee tämän jälkeen.
On pakko saada laki joka pakottaa kunnat korvamerkitsemään rahat.
Miksi kunnat menevät siitä missä aita on matalin? Kun ei ole pakko, niin ei tehdä mitään. Rahaa on. Tahtoa ei ole.
Miksi peruspalveluministeri ei aja tätä lakia?
Meillä hoidetaan koneet, voimalat, autot ja traktorit paremmin kuin vanhukset ja vammaiset, yhteiskuntamme heikoimmat.
Matti Vanhanen puhuu jo vanhusongelmasta
Heinäluoma hehkuttaa, kuinka mahtavaa on antaa testamentti nuorille maanhoidosta, jossa rahaa säästetään. Kuinka he saavat hyvin hoidetun valtiontalouden suoman elämän.
Mutta millä hinnalla? Hinta on pois siitä tärkeimmästä. Ihmisten hoidosta.
Haluammeko oikeasti opettaa nuoremme ajattelemaan, että kaikki on hyvin, kunhan itsellä menee hyvin? Viis vanhuksista ja heikoista? Viis sairaista? Tälläisen testamentinko me muka heille haluamme jättää?
Emme!
Tätä haluavat kovat ja kyyniset, itse hyvinvoivat päättäjät, jotka haluavat jättää jälkensä historiaan, jossa ei kerrota ihmisistä, vaan tiukasta markkinataloudesta.


6 Comments:
ilqj"Asennoituminen vanhuuteen on osa meidän ihmiskäsitystämme ja maailmankatsomustamme." Kari Suomalainen pohti mummoutumista kirjassaan Kolmivarpainen sammakko. Tarvitaan pilapiirtäjän näkemys elämän tosiasioista. Missä maailmassa poliitikot elävät? Minulle kieliasun tarkistus on 'poliitikko', puheessa kuulee 'politiikko', joten olen ottanut käyttöön 'puoluepolikko'. Näin kieli kehittyy. Olen itse varhennettu vanhus (osamaksulla ostettu arvonimi), kun eläkeuudistuksen myötä voi jäädä 63 v eläkkeelle, mutta juuri vuosia sitten päättyneestä omaishoidosta kertynyt eläke kuuluukin varhennuksen piiriin, kun eläkeikä on 65 v. Meillä on lainsäädäntö kuin vanhuksille pakkolääkitys; illaalla rauhoittavaa, aamulla piristävää. Toinen tulkinta hölmöläisten viluvällyn jatkamisesta; toisesta päästä otetaan, toiseen päähän lisätään.
WTC:n sortumisen jälkeen etsi pilapiirtäjä kadonneita arvoja, ei kadonneita ihmisiä, vaan tuhoon johtaneita syitä. Se ei ollut yksittäisen surmansa saaneen syy, vaan syyt ovat markkinataloudessa ja valkoisen herrakansan kadottamissa arvoissa.
Langatonta yhteyttä kaavaillaan koko Suomeen, mutta www-sivujen ulkopuolelle jätettyjä on n. 1 miljoona. Juuri näiden miljoonan puolesta kerätään nimiä, että heille riittää palkallaan toimeentulevia hoitajia ja kirjoitustaitoisia puolestapuhujia.
Moni allekirjoittaja ei vielä tiedä, että pelkkä etunimi ei riitä 'puumerkiksi', vaan se varmasti poistetaan hylättynä, robotin kirjoittamana.
Otan asian ja allekirjoituksen tietyllä vakavuudella ja pyydän: minut häpeältä säästä. Minä häpeän meidän terveiden puolesta kaikkea sitä politikointia, mitä äänten kalastelussa tulee luvatuksi tässä ainaisten vaalien luvatussa maassa. Palataanko aikaan, jolloin ulkopuoliset tarkkailijat määräsivät suunnan polikoidessa?
Taustatukeni, sinulle Tarja.
Onhan se hyvä jos peruspalveluministeri tuntee syyllisyyttä, mutta se tarttis muuttua toiminnaksi. Pitäisi uskaltaa lyödä itsensä likoon jos oikeasti ajaa esimerkiksi tätä terveydenhuollon asiaa. Juhlapuheet kun eivät ole vielä mitään. Samalla mainostan tässä huomista Vaikeavammaisten henkilökohtaisenavustajan saamista subjektiiviseksi oikeudeksi tietoa loytyy blogistani johon osoite linkissä.
Kyse on siis mielenosoituksesta olin, niin tohkeissani että unohdin. :D
Hoitohenkilöstön koulutuksessa ja asenteissa on vikaa. Rahalla ei saa korjattua kaikkea. Yli 81 vuotias dementoitunut veteraari ei ole ihminen kuin omaisille, jotka uupuvat 24 tunnin hoidossa. Jos viet päiväksi hoitoon, haukutaan heti, että menee koko osaston hommat pieleen, kun yksi reppana kävelee ja etsii ihmistä. Mitään aktiviteettia tai mielenpiristystä ei järjesty veteraanikuntoutuk-sessakaan. Ei jutella, ei pelata palloa, ei mitään, pois silmistä ja taju kankaalle lääkkeillä. Jostain löytyi rahaa palkata lääkäri heittämään vanhukset pois neurologin jonosta. Näin he eivät saa tarvitsemiaan lääkkeitä ja korvauksia niihin. Näin Itä-Suomessa on toimittu viimeiset 4 vuotta. Kyllä hävettää!
Tarja Tallqvist,
olet sinänsä oikealla asialla, mutta kerro meille myös muutamia numeroita:
Mikä on hoiva-alan palkkatilanne kuukausipalkkoina määriteltynä?
Mikä olisi mielestäsi riittävä palkkataso?
Montako uutta virkaa pitäisi perustaa?
Kuinka suuri olisi ajamasi uudistuksen kustannusvaikutus koko maassa vuositasolla?
Paljonko tämä tekee veronmaksajaa kohti?
On helppoa kannattaa yksioikoisesti korotuksia hoiva-alan palkkoihin ja virkojen määrään. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että palkat ovat liian korkeita, tiesivätpä todellisen tilanteen tai eivät.
Jos allekirjoitan vetoomuksesi, minun täytyy myös olla valmis maksamaan osuuteni kohonneista kustannuksista. Valtaosan hoiva-alan kustannuksista maksaa yhteiskunta – siis me veronmaksajat.
Jos oman kotikuntani terveydenhoitomenoja kasvatettaisiin vain vaikkapa noin 10 prosentilla, sen vaikutus veroa maksavaa kuntalaista kohti olisi hieman yli 150 euroa vuodessa. Eihän tuo minusta olisi kovin hurja summa, mutta riittäisikö tuo 10% tavoitteidesi saavuttamiseen?
Adressiin voitaisiin lisätä kysymys, paljonko allekirjoittaja on valmis maksamaan kohonneina veroina ja maksuina tavoitteen toteutumisen puolesta.
Suomessa on nyt rahaa enemmän kuin on koskaan ollut - kaikkien median ilmoittamien tietojen mukaan. Tosin tavallisen kansalaisen taskuun asti sitä ei kerry. Tällä hetkellä 80 % kaikista tuloista menee 10 prosentille kansasta. Siis lopuille 90 prosentille jää vain 20 prosenttia. Suomella on esim. varaa maksaa kaikenlaisia millenium-palkintoja upporikkaille ulkomaalaisille keksinnöistä, jotka on jo tehty ja käytössä eikä mikään iso maa ole niitä noteerannut palkiten. Meillä on varaa syöttää EU:n byrokraatit hanhenmaksalla eikä suomalaisella läskisoosilla jota me itsekin syömme ja heittää 100 miljoonaa näihin turhuuksiin kun Euroopassa useimmat maat eivät edes tiedä mikä maa on EU:n puheenjohtajamaana - koko ajan kuitenkin on joku. Jos lopettaisimme EU-maksujen maksun ja eroaisimme koko byrokratiasta, voisimme käyttää nuo nyt maksettaviksi määrätyt sadat miljoonat vuosittain omiin tarpeisiimme niin kuin haluamme ne käyttää EU:n määräämättä mihin (= "EU-projekti" tai "EU:n rahoittama" eli omaa rahaamme mutta ilman omaa päätösvaltaa). Saisimme vaihtovaipat, vaihtajan pysähtymään vanhuksen luokse, hymyn, lämpimän sanan, siis tarpeeksi hoitajia elämisen sallivalla palkalla. Saisimme lapsille lisätunteja kouluun, opettajille kunnon palkat, pienet opetusryhmät. Saisimme peruseläkkeet inhimillisiksi, jokaiselle inhimillisen perustulon, jonka jälkeen työnteosta voisi tehsä kannattavaa. Voisimme osoittaa maailmalle, että meillä on jotain, mitä saa tulla tänne oppimaan: meillä on sivistynyt hyvinvointimaa, joka pitää huolta pienimmistäänkin, niistä, jotka eivät itse jaksa ääntä kohottaa.
Lähetä kommentti
<< Home