Nimien keruu kiihtyy, ja terveiset Hyssälältä

Aika kuluu ja nimiä tulee nyt jo kuten tänään yli 2 000 nimen vauhdilla! Se on upeaa ja kertoo häpeällisestä tilanteesta hyvinvointi-Suomessa.

Joudun toistamaan tätälausetta näköjään joka kerta kun kirjoitan. Mutta tulen toistamaan tätä ja muitakin lauseita niin kauan, kunnes asiat ovat kunnossa.

Hoitajille kunnon palkat ja hoitajia riittävästi suhteessa työhön.

Vain näin saadaan vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä omaishoitajien sekä muiden elämä sekä hoito- ja elämänlaatu hyvinvointiyhteiskunnan inhimillisen elämän tason mukaiseksi.

Sain kutsun peruspalveluministeri Liisa Hyssälän luokse Sosiaali- ja terveysministeriöön 19.9.

Join siellä kahvia Hyssälän ja hänen kolmen virkamiehen kanssa.

Ministeri Hyssälä sanoi, että hän on tehnyt kaikkensa ja tuntevansa riittämättömyyttä kun ei voi tehdä enempää. Hänellä oli paha olo Eduskunnan portailla, kun hänelle annettiin 128000 nimeä. Hän tunsi olevansa ikään kuin syytettynä..

Hän luetteli mitä kaikkea hän on tehnyt terveydenhoitoalan parantamiseksi. En muista kaikkia niistä, vaikka niitä oli runsaasti, mutta muistan sen, että laatusuosituksia parannetaan kun hoitajaparat eivät niitä jaksa itse miettiä, koska heillä on niin paljon töitä..

Siinä listassa ei myöskään ollut mainintaa hoitajien palkoista, eikä hoitajien tarpeellisesta määrästä työmäärään nähden.

Sanoin ministeri Hyssälälle, että nämä kaksi ovat se kivijalka, jolle kaikki perustuu. Kaikki muu tulee tämän jälkeen.

On pakko saada laki joka pakottaa kunnat korvamerkitsemään rahat.

Miksi kunnat menevät siitä missä aita on matalin? Kun ei ole pakko, niin ei tehdä mitään. Rahaa on. Tahtoa ei ole.

Miksi peruspalveluministeri ei aja tätä lakia?

Meillä hoidetaan koneet, voimalat, autot ja traktorit paremmin kuin vanhukset ja vammaiset, yhteiskuntamme heikoimmat.

Matti Vanhanen puhuu jo vanhusongelmasta

Heinäluoma hehkuttaa, kuinka mahtavaa on antaa testamentti nuorille maanhoidosta, jossa rahaa säästetään. Kuinka he saavat hyvin hoidetun valtiontalouden suoman elämän.

Mutta millä hinnalla? Hinta on pois siitä tärkeimmästä. Ihmisten hoidosta.

Haluammeko oikeasti opettaa nuoremme ajattelemaan, että kaikki on hyvin, kunhan itsellä menee hyvin? Viis vanhuksista ja heikoista? Viis sairaista? Tälläisen testamentinko me muka heille haluamme jättää?

Emme!

Tätä haluavat kovat ja kyyniset, itse hyvinvoivat päättäjät, jotka haluavat jättää jälkensä historiaan, jossa ei kerrota ihmisistä, vaan tiukasta markkinataloudesta.

Iloista syksyn alkua

Kuuma hellekesä on ymmärrettävästi hidastuttanut nimien kertymistä. Se on hidastuttanut itseänikin. En ole jaksanut kirjoitella ja päivittää sivujani.

Olen toki tehnyt töitä. Työ on raskasta. Ja raskaammaksi tulee koko ajan. Vanhusten kunto vain huononee niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Henkilökunnan lukumäärä ei kasva. Näin on kaikissa vanhusten hoitopaikoissa. Henkisesti on valtavan iso asia tuntea tekevänsä joka hetki tärkeää ja tarpeellista työtä. Sitä tunnetta ei monessa työpaikassa varmasti aina saa.

Silti joka päivä tuntee, että olisi pitänyt ehtiä tehdä enemmän vanhusten hyväksi. Ei vain tehdä tarpeellinen, vaan jutella, olla aikaa kahdenkeskiseen olemiseen, mutta kun aikaa ei ole. Sydän on särki, kuten selkäkin, kun työpäivä on ohi.

Palkkapussi on todella pieni. Ei mitenkään mitoitettu työnlaatuun ja määrään. Kuinka nuori, elämää aloitteleva, tai yksinhuoltaja selviää? Ei selviäkään.

Kuten jo aiemmin kerroin, sain kutsun Matti Vanhasen päiväkahville. Ruotsinkielisen eläkejärjestön, Superin sekä ennen kaikkea Birger Hagnäsen, 89-vuotiaan kruunubyläisen aktivistin kanssa, joka kerää nimiä adressiin, koska lupasi
kuolleelle vaimolleen, että tekee kaikkensa että vanhusten asiat Suomessa paranevat siitä, mitä sairas vanha vaimo itse sai kokea.

Nimien tulva on otettu vakavasti. On syytä ottaakin. Matti Vanhasen tapaamisessa kaikki eri järjestöt ottivat aseeksi tämän meidän kansanliikkeen, joksi tätä voi kutsua. 300 000 kansalaista ei ole mitätön asia.

Yhteenveto Vanhasen tapaamisesta:
Vanhasen mielestä pitää saada vetoapua nuorten halulle opiskella hoitajaksi. Hän ei jostain syystä tajunnut, että hän oli juuri kuullut yli tunnin verran siitä, että hoitajilla on liian pieni palkka ja hoitajia on liian vähän työmääräänsä nähden. Että nimien keräys on juuri vaatimus saada tähän korjaus, ja siten vetovoimaa. Missä maailmassa hän elää???

Vain saamalla hoitajien palkat ja työolosuhteet kuntoon vanhusten tilanne paranee. Nämä kulkevat käsi kädessä.

Molemmat ovat kansakunnan häpeä tänä päivänä.

Vuoden yhteiskunnallinen teko 2006

Sain tänään SDP:n vuoden yhteiskunnallinen teko 2006 palkinnon. Adressin menestys oli suuri syy palkinnon saamiseen. Kiitos siitä kaikille nimensä kirjoittaneille.

Keskustelessani ihmisten kanssa tuli selväksi kansan syvä tahto siitä, että vanhusten ja hoitohenkilökunnan asiat on laitettava kuntoon! Tilaisuuden yhteydessä sain mahdollisuuden keskustella mm. valtiovarainministeri Heinäluoman ja kansanedustaja Arto Bryggaren kanssa asiasta.

Kaikista antoisinta oli kuitenkin keskusteluni tavallisten ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka joka päivä elävät suomalaisen vanhuksen tai sairaanhoidon henkilökunnan arkea.

Jatkuvasti saan kuulla tarinoita, jotka kuulostavat kauhutarinoilta, mutta eivät ole suinkaan kauhutarinoita, vaan suomalaista arkea. Ja nuo tarinat eivät suinkaan kerro hyvinvointi-Suomesta.

Adressin allekirjoittaneita on nyt n. 300 000. Se on reilut 5% suomalaisista. Enemmän in Tampereella tai Espoossa on asukkaita. Se ei kuitenkaan riitä. Minulle hymyiltiin kun viime talvena sanoin, että me keräämme satatuhatta nimeä. Nyt kun sanon, että keräämme miljoona nimeä, ei kukaan enää hymyile. Me pystymme siihen.

Tämä on todellinen kansanäänestys. Me olemme tosissamme, ja meidät otetaan tosissaan. Jos vielä et ole allekirjoittanut vetoomusta tee se nyt. Ja kertokaa nimien keruusta kouluissa ja työpaikoilla!