Tervehdys

Hain viime perjantaina autoni Kiteeltä, jossa se korjattiin kolarin jälkeen Laakkosen autokorjaamossa. Kiitos sinne kaikille, ja varsinkin super-ihanalle toimistosihteerille, joka kuluvien viikkojen aikana soitteli ja kertoi kuinka korjaus ja vakuutusasiat edistyvät. Hänestä oli tärkeää viestittää positiivisia väliaikauutisia. Se tuntui mukavalta.

Olen tehnyt keikkoja erääseen dementiakotiin. Siellä unohtaa totaalisesti omat juttunsa. Tärkeintä on lohdutta Huldaa, joka kaipaa mummoaan ja haluaa mennä mummon luo hoitamaan tätä. On kymmeniä kertoja vastattava Iirikselle, että tämän ei tarvitse maksaa ruuastaan mitään. Vaihdettava lukematon määrä vaippoja. Syötettävä hauraita vanhuksia. En ole sekuntiakaan katunut, että opiskelin lähihoitajaksi.

Kirja "Kuka vierelles jää", jonka kirjoitimme Elina Simosen kanssa, valmistui. Sen julkaisutapahtuma 17.1. oli lämmin ja mukava sekä myös vakava ja iloinen tilaisuus. Toivottavasti kirja löytää lukijansa.

Huomenta Suomi haastatteli sen tiimoilta. Samassa lähetyksessä haastateltiin myös Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevaa virkamiestä, sekä professori Kivelää. "Mitään ei ole tehty", hän sanoi, kun kysyttiin kuinka hänen raporttinsa on lähtenyt käyntiin.

Uutisissa puhuttiin vanhusten aliravitsemuksesta. On valtavan tärkeää ja kiitettävää, että media pitää vanhustenhoitamista ja sen puutteita jatkuvasti esillä. Mikään ei muutu eikä parane, jos siitä vaietaan.

Seuraava iso juttu on ehdokkuuteni julkaisutilaisuus. Haluan pitää sen yhdessä poikani Santeri Kyröhongan kanssa. Olemme molemmat ehdokkaina Kristillisdemokraatteissa. Santtu Helsingin piiristä ja minä Uudenmaan piiristä.

Ajamme samoja asioita. Meillä on samat arvot ja unelmat. Sama tahto ja halu taistella heikkojen puolesta. Kun on itse saanut apua kun oli heikoilla, niin ilolla maksaa tällaista velkaa.