Kiireinen päivä

Kiireinen päivä dementiakodissa. 92-vuotiaan ”Senjan ” kuume on noussut ja hänen kuntonsa on tuskainen ja kipuileva.

Muut neljätoista asukasta aistivat selvästi – niin kuin aina - että nyt hoidetaan yhtä ihmistä enemmän kuin heitä muita. Siksi he olivat levottomia ja vaativia.

Työparini kanssa ehdimme tuskin käydä vessassa ja sielläkin huonolla omalla tunnolla.

Kun yöhoitaja tuli kello 21.00 oli 87-vuotias ”Risto” vielä ylhäällä. Hän halusi juoda iltakahvit uudemman kerran. Risto ei kuulu dementiakotiin. Hän on meillä vain siksi, ettei muualla ole tilaa. Ristolle on kova paikka, ettei hän enää pärjää yksin kotonaan. Miltähän hänestä tuntuu viettää loppuelämänsä muistamattomien dementikoiden joukossa. Hänen omassa muistissaan ja älyssään ei ole mitään vikaa.
Annoimme raportin yöhoitajalle.

Vilkutin lähtiessäni ovelta Ristolle, joka istui yksin ruokasalissa. ”Tarja, tule tänne”, hän komensi.

Menin hänen luokseen. ” Et tiedä, kuinka onnellinen olet kun pääset omaan kotiisi ja omaan sänkyysi”, hän sanoi ja katsoi suoraan silmiini.

Siihen oli vaikea keksiä mitään vastausta.