Demareilta karkkia ja keskustalta makkaraa

Dementiakodin seinällä on ollut jo muutaman päivän espoolaisten kansaedustajaehdokkaiden nimi- ja numerolista. Ihan niin kuin laki vaatii.
Eräänä aamupäivänä huomasin 87-vuotiaan Hilkan, keskivaikeaa dementiaa sairastavan suloisen vanhuksen, tarkastelevan listaa huolellisesti. Etsii minun nimeäni ajattelin liikuttuneena.
”Hilkka, mikä siinä sinua kiinnostaa”, kysyin maireasti. Hilkka katsahti minuun ja jatkoi tutkimustaan.
”Etsin tästä huoneeni numeroa”

Olimme lauantaina tukijoukkoni kanssa liikkeellä jo varhain kylmänä ja kosteana aamuna. Nummelan torilla oli KD:n teltta. Juttelin mukavien vanhempien pariskuntien kanssa, jotka olivat tekemässä viikonloppuostoksia. He kertoivat, että monet olivat
äänestäneet jo ennakkoon.
Vaalipäällikköni Anja jakoi mainoksia ympäristön kerrostaloihin. Hän on uskomattoman tarmokas ja aikaansaapa.

Jatkoimme Järvenpäähän. Siellä oli hyvä meno ja paljon ihmisiä liikkeellä. Siellä oli tietysti myös muiden puolueiden telttoja.
Monet ehdokkaat ovatkin jo tuttuja. On istuttu samoissa paneeleissa, hytisty toreilla ja kalasteltu ääniä marketeissa. Veristä kilpailua ei ole. Mukavia ihmisiä kaikki. Olen saanut monta demarien karkkia ja yhden keskustan makkaran.

Kansalaiset ovat kovin epäluuloisia isojen puolueiden lupauksista.
Syystä. Ei kansaa huijata.

”Kas kuinka meidät vanhukset nyt huomataan ”, kuulen jatkuvasti. ”Mutta olimme kyllä olemassa myös näiden neljän kuluneen vuoden aikana.”
”Merkillistä, kuinka nyt – juuri vaalien alla – meidän hoitamiseemme löytyy rahaa ja luvataan lisää hoitajia.”

Olen sitä mieltä, että nämä kaikki lupaukset on huolella kirjattava ja saatava hallitusohjelmaan ja toteutettava.
Ei vanhusten, eikä hoitajien tilannetta kukaan yksin ratkaise. Tämä on hätätila, joka on hoidettava yhdessä yli puoluerajojen ja se on aloitettava heti.
Aina neljännesvuoden välein on annettava julkinen selonteko, missä mennään ja mitä on saatu aikaa

Vanhuksilla ja hoitajille ei ole aikaa odottaa.