Ihanat Pelle Pelottomat

Olen alkanut ihailla lehdenjakajia. Hissittömiä taloja on yllättävän paljon eteläisellä Uudellamaalla. Juoksen niitä ylös ja alas tämän ainutlaatuisen kerran elämässäni jakaen omia vaalimainoksiani. Lehdenjakajat juoksevat joka päivä. Nostan heille hattua.

Kävin tänään Peijaksen sairaalassa ja kuulin tuttua tarinaa: Liian vähän henkilökuntaa. Yhdellä hoitajalla on 6-12 hoidettavaa, jotka kaikki ovat vakavasti sairaita.

Eräs hoitaja pyysi minua nostamaan esiin kysymyksen siitä, kuinka laillista on, että hoitaja tekee kahta vuoroa eli yhteensä 14 tuntia ja tulee sen jälkeen aamuvuoroon, joka sekin saattaa venyä kaksinkertaiseksi. Sijaisia kun ei todellakaan enää löydy.
Kysymys jatkuu: ”Onko tällaisen työmäärän tekevä hoitaja enää kykenevä laadukkaaseen ja turvalliseen potilastyöhön?”

Kuka vastaa?

Minua odotti huikaiseva viesti aamulla, kun avasin koneeni.

Olin viime vuoden lopulla Innovaatio Cityn paneelissa, josta kirjoitin blogiinikin.
Siellä hehkutettiin käveleviä laukkuja, robotteja yms. joita keksitään ikä-ihmisten iloksi ja avuksi.

Ihan hyviä asioita tietysti, mutta minua suututti, että raha riittää kyllä erilaisiin keksintöihin ja niiden kokeiluun, mutta ei apua tarvitseville vanhuksille eikä heidän hoitajilleen.

Ihmettelin paneelissa, miksei kukaan tule dementiakotiin seuraamaan sen arkea ja keksimään paikan päällä meille apuvälineitä. Ei tarvitsisi ensin keksiä ja sitten kokeilla.

Lopputulos oli, että keksijät tulivat. Hurmaava Panu Harmo ja kaksi muuta ”Pelle Pelotonta.” He seurasivat hoitajien työtä. Nostamista, kantamista, työntämistä. He lupasivat suunnitella Sylvi-kodille ilmaiseksi tarpeellista apua.
Viesti kertoi, että keksitty on jo sähköllä kulkeva apupöytä ja sähköllä toimiva tanko, joka auttaa mm. vanhuksen nousemista.

Voi kuinka sykähdyttävää. Kiitos teille, ihanat Keksijät.