Ihmiset onnittelevat. Koti on täynnä kukkia.

Nyt on viikko ja yksi päivä kulunut siitä kun tulin valituksi.
Ei se vieläkään ihan normaalilta tunnu.
Valtakirjan tarkastaminen tänään jännitti. Oikeasti se oli yhtä rumbaa .Hirmuisella vauhdilla ensin huoneesta toiseen kuvattavaksi ja sitten jonossa korokkeella olevan pöydän luokse ojentamaan valtakirja.
Nyt se on sinetöity, olen kansanedustaja.
Haluan lunastaa sen minkä olen luvannut .Tällä hetkellä olen kyllä vielä kuin Liisa Ihmemaassa.

Luulin, että tunnen eduskuntatalon. En todellakaan tunne, en vaikka olen tehnyt vuosien varrella siellä lukemattomia haastatteluja ja kuvauksia.
Huoneeni on B siivessä, numero 220. Toimi Kankaanmiehen vanha huone, joka on ihan kuin vanhan rahtilaivan toisen perämiehen hytti.
Sinne on mahdotonta löytää. Onneksi talo on täynnä sydämellisiä ystävällisiä virkailijoita, jotka näkevät jo harittavasta ilmeestä, että uusi kansanedustaja on eksyksissä.
Minä en ole ainoa. Luojan kiitos.
Olen tänäänkin kävellyt varmasti kymmenen kilometriä ja nousut ja laskeutunut tuhat rappua. Ja aina lopputulos on väärä paikka

Työt alkavat koulutuksen rinnalla.
Sähköpostia ja postia tulee jo sekä kotiin, että Eduskuntaan.

Huomenna tapaan maahanmuuttajia ja sitten on täysistunto. Elämäni ensimmäinen.