Ihmisten tapaamista

Olen ollut ahkeraan erilaissa vaalitapahtumissa. Mäntsälän torilla hytisimme Anja Hurmeen, vaalipäällikköni, kanssa muiden KD:läisten kanssa.

Mäntsäläläiset seurasivat ilmeisesti lämpimissä kodeissaan hiihtolukisoja, sillä muita kuin punanenäisiä kansanedustajaehdokkaita ei paukkuvassa pakkasessa näkynyt.

Päätimme jakaa vaaliesiteitämme läheisiin taloihin ja kauppoihin. Minä menin kenkäkauppaan, jossa tuoksui ihanasti suutarilta, joka siellä todella olikin.

Pidin pienen vaalipuheen ja sen loputtua suutari tuli luokseni, otti käteni käteensä ja sitoi sormeeni laastarin. Sormessani oli pikkuinen haava, josta hieman tihkui verta.

Että huomasikin. Minä rakastan suutareita.

Espoon Isossa Omenassa oli mukana tukijani Marjatta Leppänen ja Elina Simonen. On ihanaa kuinka ihmiset tulevat juttelemaan. Suomaisetko jäyhiä? Ei todellakaan.

Ihmisten tarinat ovat suunnattoman rankkoja. Huoli ikääntyvistä vanhemmista, sairaasta aviopuolisosta. Hyvinvointi Suomi ei huolehdi heikoimmistaan.

Häpeällistä.

Paneelit ovat olleet opettavaisia ja antoisia. Välillä on paneelissa istunut enemmän kansanedustajaehdokas osallistujia kuin salissa kuulijoita. Mutta aina on ollut hyviä, kiperiä kysymyksiä ja antoisia keskusteluja.

Olen iloisesti yllättynyt kuinka asioista perilläolevia ja vaativia paneeliyleisöt ovat olleet.

Oma sanomani on jääräpäisesti se, että hoitajille parempi palkka ja hoitajia tarpeeksi, jotta vanhukset, pitkäaikaissairaat, kotihoidossa olevat ym. saavat heille kuuluvan hyvän hoidon