Pinsseillä korvataan eurot

Olen tänä sunnuntaina kiertänyt Espoon sairaaloita ja kotihoitopaikkoja.
Etukäteen tuntui taas - kuten aina - ujostuttavalta ojentaa vaalimainoskortteja, jossa on oma kuva. Tuntui myös kyseenalaiselta viedä kiireisen hoitajan aikaa.

Mutta kaikki meni enemmän kuin hyvin. Vaalimainoket otettiin vastaan ja äänestää luvattiin.

Ison sairaalan ulko-ovella aurinkoa ottavat potilaat ja heidän omaisensa tervehtivät ja haluavat puhua. Kertoa tarinansa.

59-vuotiaan dementiaa sairastavan miehen vaimo kertoi, että hän käy päivittäin neljästä viiteen tuntiin kerrallaan hoitamassa miestään. Mies on ollut vuoden tässä sairaalassa. Hoitajat, vaikka haluaisivat, eivät ehdi syöttää, eivät ulkoiluttaa, eivät kävelyttää, eivätkä olla läsnä. He ehtivät tehdä vain perushoidot.

80-vuotiaan rouvan poika kertoi, että hoito on hyvää. Hoitajat ovat ystävällisiä, mutta ellei hän ei kävisi päivittäin sairaalassa, äiti olisi todella yksinäinen tuoliinsa sidottuna käytävän seinän vierustalla. Siellä kuluu äidin päivä. Poika on opetellut myös vaihtamaan äitinsä vaipat. Hänen mielestään sairaalan aikataulu on siihen liian hidas.

Tytär käy päivittäin isänsä luona. Isä sairastaa diabetestä dementian ja muiden vaivojen lisäksi. Onneksi tytär on kosmetologi ja jalkojenhoitaja. Hän hieroo isänsä kasvoja ja hoitaa hänen jalkansa. ilman tyttären ammattitaitoa kasvaisivat varpaan kynnet sisään ja sieni jaloissa pahenisi.Diabetikon jalkojen hoito on ensiarvoisen tärkeää. Heillä on suuri kuolion vaara ja sitä kautta jalka joudutan amputoimaan. Sairaalassa on vain yksi jalkahoitaja. Hoitoa tarvitsevia satoja.


Kävin kaikki osastot läpi:
tilanne on kaoottinen. Yksi osasto oli Noro-viruksen tartuttama. Hoitohenkilökunta on minimissä, hoitajat tekevät poissaolevan työt, sillä sijaisia ei saada (ei oteta), työn määrän lisääntyminen ei näy ala-arvoississa palkoissa. Hoitajat työskentelevät uupumuksen äärirajoilla. Vanhuksia ja sairaita ei pystytä hoitamaan lain ja säädösten mukaisesti.

Toisessa sairaalassa eräs hoitaja kertoi, että osastolla oli 30 potilasta, joita varten on kolme hoitajaa.

Tämä on jo laitonta.

Mikseivät hoitajat ja omaiset nosta kannetta?

Hoitajat joutuvat usein tekemään kaksinkertaisia vuoroja. Niistä ei makseta ylimääräistä. Ne vain on tehtävä.

Ja hoitajat tekevät

Mutta heidän omatuntonsa soimaa, koska he eivät ehdi tehdä koulutustaan ja moraaliaan vastaavaa hyvää hoitotyötä. Nyt tehdään vain välttämätön, tuskin aina sitäkään. Aika ei riitä.

Tästä kärsivät niin potilaat kuin heidän hoitajansa.

Sairaalan eniten venyneet uhrautuneet hoitajat saavat korvaukseksi pienen vihreän ristin muotoisen ”Hyvä Hoitajan pinssin.

Tämän kertonut hoitaja kauhistui hetkeksi. ”Saankohan potkut, jos selviää, että minä olen kertonut nämä”. Sitten hän sanoi: ”Kävi miten kävi, tämä on totuus. On tapahduttava muutos. Vaikka potkujen uhalla"

Hän jaksaa vielä naurahtaa " Minun pinssi pysyy kyllä taskussa"
”
Erään Espoon kotihoidon työntekijöiden sunnuntai-tunneista on vähennetty aamuvuorolta viimeinen ja iltavuorolta ensimmäinen tunti. Näin säästetään viikonloppukorvauksia. Nyt ei kukaan enää ehdi ulkoiluttaa vanhuksia. Sunnuntain aamu- ja -iltavuoron päällekkäistunti salli sen. Nyt on vain kiire. Vanhusten ja huonosti liikkuvien ehdoton oikeus on päästä ulos raittiiseen ilmaan.

Lehmätkin pääsevät 60 vuorokaudeksi vuodessa ulos ,–sen takaa oikein eurodirektiivi. Sitä direktiiviä ei ole vanhuksilla.

Mutta Espoo säästää. Onpa valtava säästö.