Villet ja Reijot

Viime viikolla dementiakoti, jossa olen työskennellyt sijaisena muutaman vuoden, järjesti minulle onnittelukahvit. Annan sille valtavasti arvoa, senkin takia, että toinen iltahoitajista oli sairastunut ja aamuvuoron Pirkko oli lupautunut tekemään 14 tunnin päivän. Sijaista ei löytynyt.Taaskaan.

Kuitenkin jaksoivat kattaa kauniin kahvipöydän ja juhlistaa valintaani.

Olin omahoitajana 86 vuotiaalle ”Villelle” Hän ei viihdy ollenkaan paikassa, jossa on 13 keski- ja vaikeaa dementiaa sairastavaa rouvaa ja Villen lisäksi vain yksi mies, joka on erittäin levoton ja huonekaluja siirtävä ja toisten asukkaiden huoneisiin jatkuvasti karkaileva.

Villeä ärsyttää ja suututtaa ”Reijon” tapa tulla hänen huoneeseensa ja viedä sieltä vaatteita ja muita tavaroita Villen maatessa sängyssä. Hänelle sängystä nouseminen ja rollaattorin avulla kulkemiseen menee pitkä aika. Ville karjuu raivosta ja Reijo pääsee aina karkuun.

Onneksi pääsee, sillä jos miesten kesken tulisi tappelua, en tiedä mitä saattaisi tapahtua.

Me hoitajat olemme avuttomia. Reijon, kuten muidenkin dementiaa sairastavien rauhattomuus on pahimmillaan iltaisin ja kaksi hoitajaa ei voi nähdä ja tietää mitä tapahtuu muualla kun he sydän kylmänä tekevät iltatoimet vuoronperään kullekin asukkaalle näiden omissa kylpyhuoneissaan.

Ketään ei voi lukita huoneeseen. Reijoa ei voi estää, ei kieltää eikä opettaa. Hänen tautinsa luonne aiheuttaa hänen toimintansa.

Tätähän taas Ville ei käsitä, eikä häntä voi siihen pakottaa. Mitä hän miettii? Mitä hän kärsii?

Kun joimme kakkukahvit niin Ville kysyi minulta ”kuinka sinun poikasi pärjäsi vaaleissa?” Olin kertonut Villelle, kaksi kuukautta sitten, että myös poikani Santeri Kyröhonka on ehdokkaana, KD:n Helsingin piiristä.


Tällaiset Villet tarvitsevat paikan, jossa on samantasoisia, siis sairauden vaihe samassa tasossa. Pitää olla vaihtoehtoja, erilaisia vanhusten dementiakoteja.
Miehet tarvitsevat miehistä tekemistä Energian purkamista vaikka lankkuaitaa maalaamalla. Miesten seuraa.

Torstaina varmistuivat valiokuntapaikat. Olen iloinen ja tyytyväinen. Sain työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä Ympäristövaliokunnan paikat. Mahdollisesti myös varajäseneksi johonkin vielä.

Päivi Räsänen on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jotenka kaikki hyvin.

Vanhusten ja hoitajien tilanne on akuutti aivan silminnähden kansanedustajien puheissa. On syytä ollakin.

Hoitajat ovat väsyneet, paljon sairauslomia. Sijaisia ei saa. Nuoret vastavalmistuneet hoitajat lähtevät ulkomaille kaksin, kolminkertaisten palkkojen ja inhimillisten työolosuhteiden perään.

Monet menevät aivan muihin töihin. Pieni palkka, suunnaton työmäärä ei kiehdo vaikka
hoitajan työ on antoisaa, tärkeää, upeaa. Mutta Florens Nightingailin aika on ohi.

Me olemme jo nyt hätätilanteessa.