Tarja Tallqvist

Ei ole suurempaa pelkuruutta kuin se, että nähdessään epäkohdan ei tee mitään


20.6.07

En halua pilaantua Eduskunnassa


Dementiakoti Sylvin neljä asukasta, Iris 87 v, Hulda 92v, Liisa 89v ja Keijo 87v. sekä kolme hoitajaa ja Huldan tytär Tellervo vierailivat Eduskunnassa viime torstaina.

Olen ollut Sylvikodissa sekä harjoittelijana että työntekijänä ennen Eduskuntaan pääsyäni ja tunnen suurta rakkautta sekä asukkaita, että henkilökuntaa kohtaan.

Vierailua alettiin suunnitella heti vaalien jälkeen, sillä halusin työtoverini ja "hoidettavani" tulevan tutustumaan uuteen työpaikkaani.

Oli mutkia matkassa. Huhti- toukokuu oli uudelle kansanedustajalle yhtä koulutusta ja seminaaria, ja toukokuussa Eduskunnan täyttivät koululaiset ympäri Suomea.

Mutta viime torstaina se onnistui. Kiitos tarmokkaan avustajani Mainan.

Tyylikkäästi pukeutuneet ja kammatut vanhukset sekä heidän hoitajansa, jotka ovat aina kuin koteloista kuoriutuneet upeat perhoset kun lähtevät vanhusten kanssa vierailemaan, kuten nyt Eduskuntaan

Nimittäin hoitajan työasu on lähinnä lököhousut ja t-paita. Järkevää, mutta peittää paljon kauniista hoitajasta. Sisar hento valkoisen asut ovat historiaa.

Kaikki toimi hyvin.Opas, joka esitteli meille Eduskuntatalon 0li hurmaava ja osasi kertoa lyhyesti mutta selventävästi talon historiaa, samoin kaksi nuorta naispuolista opasta, jotka olivat apuna.

Vaikka ihminen sairastaa dementiaa, hän ei ole tyhmä tai mielisairas tai lapsellinen. Tämän oli oppaamme selkeästi tajunnut. Se minkä Hulda, Keijo, Liisa ja Iris kuulivat, he ymmärsivät ja varmasti nauttivat kuulemastaan. Se, että he eivät sitä kohta enää muistaneet johtuu julmasta sairaudesta. Mutta sen hetken hyvä olo oli se suuri anti.

Siitä jäi positiivinen ja miellyttävä tunne heidän mieleensä. Siksi on tärkeää järjestää heille tällaista elämystä.

Loppuhuipennus oli kahvit Eduskunnan kahvilassa Yleensä sinne ei pääse tuntia ennen täysistuntoa mutta nyt päästiin. Minusta tuntui nimittäin tyhmältä, että olisimme juoneet kahvit KD ryhmähuoneessa keskenämme. Tämähän oli vierailu Eduskuntaan, jossa päätetään vanhusten ja hoitajien elämästä ja voisipa sanoa, kuolemasta.

Lupaa tähän tarvittiin monesta tahosta ja tarvittiin paljon sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Käytin ensimmäistä kertaa kansanedustajan "valtaa".

Joimme kahvit ja pullat. Keijo pari konjakkia. Risto Autiolle olin kertonut vierailusta etukäteen ja hän tuli paikalle ja jutteli vanhusten ja hoitajien kanssa melkein tunnin. Valtiovarainministeri Katainen tuli tervehtimään, Veltto Virtanen ja moni muu edustaja yli puoluerajojen. Kari Kärkkäinen, KD:n sympaattinen ja tulinen nuorimies Varkaudesta tuli lupauksensa mukaan ja
ihastui tällaiseen vierailuun. Hän itse herätti myös ihailua aitoudellaan.

Vierailu oli onnistunut. Monet kansanedustajat ja oppaat tulivat jälkeenpäin kertomaan, kuinka tärkeää oli tavata nämä vanhukset, ja ennen kaikkea jutella dementia sairastavan vanhuksen kanssa.



Heidän sydämellisyytensä, ilonsa ja selväjärkisyytensä hämmensivät ja laittoivat ajattelemaan. Dementiaa sairastavat ovat oikeutettuja olemaan esillä. Heillä on paljon annettavaa meille terveille.

Keijo, jonka "omahoitaja" olen ollut yli vuoden sanoi, että "Tarja olet vähän pilaantunut täällä". En kuulemma enää osannut työntää pyörätuolia oikeaoppineesti.

Aion mennä kesälomalla Sylvikotiin viikoksi, pariksi töihin. En halua pilaantua Eduskunnassa.

2 Comments:

Blogger Anna said...

Hei!
Luin kirjaanne. Sen voi sanoa lähihoitajan raamattuna. Kiitos kun näitte vaivaa tuodakseen välittämisen esille!
Olen ulkomaalainen lähihoitaja- opiskelija, opiskelen viikolla ja tein työtää viikonloppuisin. Rakastan hoitajan työtä. Jotkut asiat kuitenkin askarruttaa. Kirjoititte kauniisti että täytyy tehdä jotain kun näkee epäkohtia. Minua surettaa kovasti se ettei lähihoitaja pysty tekemään mitään (melkein). Itselläni just menossa kriisi siitä että näen epäkohdan, jossa on syy lääkärin. Mitä sille voi kun kirjoitellaan resepttej' (rauhoittavia) näkemättä potilaan tila. Kun yritin puuttua asiaan, (mielestäni mummo tarvitsesi kipulääkeitä enemmän kun lisää rauhoittavia)minulle sanottiin että mitä sä opiskelija tänne nenääsi työnnät mene pesemään lattiat ja kattaa pöydän. Eniten askarruttaa se että kun kirjoitin asiasta keskustelufooruumiin (piti purkautua) minulle sanottiin, että älä puutu lääkärin asioihin..... kun olet VAIN LÄHIHOITAJA... Vaikka kysessä on lääkäri, joka myönsi 74 vuotiaalle mummolle- joka on omatoiminen, mutta laiska ja paksu, ei pysty pyyhkimään peppuansa, kävelee huonosti, mutta on rikas ja diiva- AJOLUPA! Ilman edes ajokokeita (mummo ei ole 10 vuoteen ajanut, mutta nyt sai päähän). Lääkäristä joka on pienessä paikkakunnassa ns. ainoa oikea ja sen anoppi saa häneltä altshaimerin taudin lääkkeitä, vaikka dementtian tyyppi ei ole diagnosoitu (tarkoitan Lewyn kappaleen dementian ja neuroleptien yhteensopimattomuus). Mutta mitä VAIN lähihoitaja voi? Ei mitään. Kun vielä olen sijaisena voi sanoa ettei saa nokan työntää muihin asioihin...
Tulipa purkaus... Mutta vielä kerran kiitos kirjasta!

10:42  
Blogger siiri said...

Heillä on paljon annettavaa meille terveille, mitä tarkoitat Tarja

10:41  

Lähetä kommentti

<< Home