Arvon mekin ansaitsemme

Minut pyydettiin keväällä vanhusten rollaattori marssiin Sieviin.

Tilaisuuden järjestäjä ja idean äiti Marja-Liisa Huitula ,vapaaehtoistyöntekijä Lusinassa paikallisessa vanhustenpäiväkeskuksessa toivoi, että tilaisuudesta tulee hauska ja iloinen, vaikka onkin vakava kannanotto ja mielenosoitus vanhusten oikeudesta ulkoiluun ja liikuntaan.

En ollut aikaisemmin kuullut mitään paikkakunnasta nimeltä Sievi. Nyt tiedän, että siellä voidaan hyvin, tehdään turvakenkiä ja Sievin Savi on kuuluisa mm. kauniista, herkistä enkeleistään.

Sievin keskustaan oli kokoontunut lähes sata vanhusta rollaattoreineen.

Vahvistimme itseämme juomalla punaista mehua ja syömällä pullaa. Pidin puheen ja sain sen jälkeen oman rollaatorin .

Kunnanjohtajan kanssa lähdimme vetämään kulkuetta noin puolen kilometrin matkan. Sitä ennen sain pidätellä kyyneleitä kun lauluyhtye Rusinat, ikähaarukka 80-95 vuotta, lauloi minulle todella moniäänisesti "Arvon mekin ansaitsemme".

Joimme kermakakkukahvit Lusinassa. Ikuinen laihdutusohjelmani meni taas kerran pipariksi, niin ihana oli se Sieviläinen kakku.

Vanhukset olivat kirjoittaneet runoja, joita lausuivat ja minulle ei enää paperinenäliina riittänyt. Marja-Liisa haki minulle vessapaperirullan, todella
tarpeeseen, niin sydämeen käypiä olivat ne runot ja tulkinnat. Sain myös kauniin auringonkukan, jonka vanhukset yhdessä olivat askarrelleet. Jokainen oli kirjoittanut siihen nimensä. Hauraat kynän jäljet kertovat iän tuomasta heikkenemisestä. Kukka on työhuoneeni seinällä.

Marja-Liisan kanssa sovimme, että tämä marssi tulee jatkumaan. Keväällä järjestämme koko maan kattavan marssin. Samana päivänä, samalla kellon lyömällä lähtee vanhusten rollaattori marssi liikkeelle jokaisessa suomen kunnassa ja kaupungissa ja kylässä.

Vanhusten on saatava olla osana meidän yhteiskuntaa. Näkyvänä.