Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu.

Kävin nostalgisella matkalla Raumalla, jossa olen asunut hirmuisen kauan aikaa sitten, kun ex-mieheni opiskeli siellä merikapteeniksi.

Se oli onnellista aikaa. Elämä edessä, ensimmäinen lapsi ihmeenämme ja toinen tulossa. Olen iloinen ja kiitollinen, että olen saanut olla niin täydellisen onnellinen.

Ilma oli syksyisen kuulas ja kirpeä. Ruskaa ja kimmeltävä meri. Mikään ei ollut muuttunut ja kaikki oli muuttunut.

Nyt on energiaa ja työintoa. Maanantait ovat "maaseutu päiviä", jotenka silloin ei ole valiokuntia eikä täysistuntoa. Saa rauhassa vastata sähköpostiin ja kirjoittaa. On myös aikaa tarkistaa avustajan kanssa viikon aikataulu ja tehtävät..

Menen illalla Nummelaan puhumaan aikuislähihoitajaopiskelijoille. Kun pyydetään ja kun aikataulu antaa myöten, kuljen puhumassa. Olen käynyt lukemattomissa vanhustenhoitolaitoksissa, kouluissa ja opistoissa, seurakunnissa ym. Varsinkin nyt, kun täydellä sydämellä toivon, että hoitajille annetut lupaukset täytetään ja hoitajat pääsevät palkkakuopasta hoitamaan hyvällä ammattitaidollaan vanhuksia ja sairaita, haluan tavata heitä ja rohkaista, ainakin yrittää rohkaista.