Puheeni eduskunnan täysistunnossa 9.11.

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella, melkein voisi sanoa, en sano hauskaa mitenkään, mutta vähän hassua kuunnella, kuinka nyt sairaanhoitajien työ arvostetaan. Nyt on jopa kansalaisten henki, terveys, kaikki on sairaanhoitajien käsissä, ihan niin kuin on ollut tähänkin asti. Hoitajat tekevät älyttömän arvokasta, tärkeätä työtä hyvällä koulutuksella. Meillä on Suomessa hyvinkoulutetut hoitajat, joilla on todella iso työmoraali ja erittäin pieni palkka. He ovat tehneet sitä työtä vuosikymmeniä palkkakuopasta käsin. On ollut sota ja he ovat tyytyneet. Ei nyt pyydetä palkkaa. Lama on ollut. Ei ole pyydetty. Nyt on hyvinvointi-Suomi. Nyt voidaan paremmin kuin koskaan, ja nyt hoitajille luvattiin. Näitä on turha tavallaan jauhaa, kun kaikki tietävät. Vaalilupaukset luvattiin. Vaalilupaukset petettiin.

Nyt nämä hiljaiset, kiltit florence nightingalet tulevatkin ulos sieltä kuopasta ja nyt he ovat kuin seinää vasten uhatut rotat, ja he hyökkäävät. Minusta ainakin tämä on aivan oikein. Heidät petettiin ja he keksivät puolestaan tehokkaamman keinon kuin lakon, tämän irtisanoutumisen, eikä se ole mitenkään helppoa. Ei ole mitenkään helppoa pienipalkkaisen sairaanhoitajan sanoa itseään irti. Ajatelkaa, siinä eläkkeet saattavat olla pelissä. Siinä on vaikka mitä. Siinä on koko elämä käsissä. Hyvin monet sairaanhoitajat ovat jostain syystä vielä yksinhuoltajia elikkä he todella tarvitsevat sen pienen palkkansa. He panevat kaikkensa likoon siinä.

Nyt tämä pakkolaki, pakkotyölaki, tämä on hirvittävä. Tämä on hirvittävä jo niin kuin henkisesti ajatella, että heidät pannaan taas tällaiseen tilanteeseen, syyllistäminen on minusta hirveätä. Ei ole hoitajien asia hoitaa tätä kansaa. Nyt on hallitus. (Ed. Sasin välihuuto) Okei, he hoitavat, mutta he eivät ole vastuussa. He eivät voi olla vastuussa siitä sillä lailla, että hinnalla millä hyvänsä te nyt teette tämän. Nyt on vastuu hallituksella. (Edustajien Manninen, Sasi ja Asko-Seljavaara välihuutoja) Nyt on vastuu meillä, eduskunnalla, tehdä tämä, hoitaa tämä asia. Vastuun täytyy olla siellä, missä sen vastuun kuuluu olla. Se on pelottavaa myös sen takia niin, että nämä irtisanoutumiset, tiedättekö, saattaa aivan hyvin olla, että ne toteutuvat. Minä en ihmettele sitä ollenkaan.

Minä olen itse tehyläinen. Minä olen kuullut, tiedän aika paljon näistä, mitä siellä puhutaan, mitä siellä tunnetaan. 13 000 hoitajaa, ykskaks he tosiaan irtisanovat itsensä. Mitä sitten? Tämä tuhoutuu, tämä meidän terveydenhoitomme. Ei tämä ole ollut niin hirvittävän hyvässä kunnossa viime aikoina tähänkään asti. Meillä on leikkausjonoja. Meillä on vanhuksia, jotka suorastaan ovat heitteillä. Hoitajien selkänahasta on kyllä viety ihan kaikki, mitä sieltä voidaan viedä.

Hoitajilla on maailma auki. Siellä on Norja, siellä on Englanti, siellä on Ruotsi, jotka kiljuen ottavat vastaan hyvin koulutettuja, usein vielä kielitaitoisia suomalaisia hoitajia, jotka me olemme kouluttaneet. Siellä saa kaksinkertaista, kolminkertaista palkkaa ja työtahti on aivan eri kuin täällä Suomessa. Tämä on niin kuin hölmölän hommaa, mitä me täällä Suomessa, herra puhemies, teemme.

Nythän, kun on kissa nostettu pöydälle tai mätä haava on avoinna ihan oikeasti, nyt täytyy toimia. Tämmöinen pakkolaki, työlaki, se on väärä tie. Ainoa oikea tie on maksaa hoitajille kunnon palkat, jotta he tekevät tätä hienoa työtään, jotta he eivät jättäisi meitä. Hoitajat lähtevät lentoemänniksi. He lähtevät kauppaan kassaksi mieluummin, koska he saavat samaa palkkaa kassana kaupassa. Se on ihan järjetöntä. Tämä ei ole edes uhkailu heiltä, vaan he eivät kerta kaikkiaan enää jaksa. Ihminen on joskus lopussa.

Sitä paitsi, miten nuoret, miten he haluavat tulla tämmöiselle alalle, joka on todella orjavoima? Minä luen teille yhden tämmöisen viestin, mikä tästä aina tulee:

"Tervehdys, arvoisat kansanedustajat. Olen tällä hetkellä opiskelemassa sairaanhoitajaksi suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Ammattiin valmistumiseen on vielä pitkä matka, mutta nyt jo olen alkanut empiä koko opiskelua alalle, sillä en pakkotyölakiin vedoten uskalla valmistua alalle. Miksi opiskelisin alalle, jossa en voi irtisanoutua tai jäädä eläkkeelle pakkotyötä peläten? Olen tällä hetkellä keskustellut noin 30 muun saman alan opiskelijan kanssa ja olemme päättäneet keskeyttää opinnot välittömästi, jos pakkotyölaki hyväksytään. Tulemme todennäköisesti hakeutumaan jo ennestään ylikuormitettuihin koulutusohjelmiin, joissa työllisyysprosentit on erittäin matalat, elikkä medianomi, tradenomi jne. Miksi meidän kannattaa opiskella alalle, jos ihmisoikeutemme eivät ole samalla tasolla kuin muiden alojen opiskelijoilla? Mistä saamme lisää arvokkaita ja välittömiä työkollegoita tälle alalle, jos meitä uhkaillaan ja pakotetaan työntekoon? Tämä on epäreilua. Jos pakkotyölaki tulee hyväksytyksi, me 30 sairaanhoitajaopiskelijaa tulemme toimittamaan teille kirjallisesti ja myös sähköisesti kopiot ilmoituksesta opintojen keskeyttämisestä. Todennäköisesti emme ole ainoa opiskelijaryhmä, joka tätä vakavasti harkitsee. Terveisin Matti Tolonen plus 29 sairaanhoitajaksi opiskelevaa henkilöä."

Tämä kannattaa ottaa vakavasti.