Kiitos sotaveteraanit!

Kristallikruunut loistivat ja tunnelmallinen musiikki loi tunnelmaa, kun riisuttuamme takkimme, kuljimme hitaassa jonossa, kuin sillit suolassa tervehtimään presidenttiä ja tämän puolisoa.

Matka ovelta punaista mattoa pitkin oli yllättävän lyhyt. Televisiossa se näyttää paljon pidemmältä. Tarja Halonen oli mielestäni kaunis iltapuvussaan. Olen iloinen ja ylpeä, että meillä on naispresidentti ja vielä toista kauttaan.

Lähihoitaja kollegani Mervi Helenius suunnitteli ja ompeli iltapukuni. Luotin hänen makuunsa ja taitoihinsa, sillä eduskuntatyö ja puhetilaisuudet ovat olleet siksi kovatahtisia, että yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa miettiä niin ylellistä kuin iltapuku. Sovitukset tehtiin seitsemän pintaan aamuisin. Juhlapäivän aamuna kävin luottokampaajani ja ystäväni Risto Helinin kammattavana ja Mestari Raili Hulkkonen taikoi kasvoistani sen parhaan. Ilman huulipunaa. Huulipuna saa minut tuntemaan itseni Kotkan Ruusuksi.


Päivi Räsänen oli kaunis kuin koru, ihanassa unelma iltapuvussaan. Leena Rauhala kuin englantilainen Lady silkkipuvussaan. Toimi Kankaanniemi komeana frakissa. Muita meikäläisiä en siinä tungoksessa nähnyt.

Olen kuullut monien puhuvan tungoksesta ja kuumuudesta, joka vallitsee näissä juhlissa. Kukaan ei ole liioitellut.

Ihmiset olivat kaikki kauniita, iloisia. Toivoteltiin hyvää Itsenäisyys päivää ja kehuttiin toistemme pukuja.

Televisiosta olen vuosia ihaillut notkuvia pöytiä ja niiden herkkuja. Todellisuudessa ainakin minulta, joka en hallitse ruuhkassa kulkemista ,kesti ainakin kaksikymmentä minuuttia ennen kuin pääsin ovelta luovimaan ruokapöydän ääreen. Siinäkin seisoin sitten tiukassa, molemminpuolisen tungoksen lukitsemana yhdessä paikassa.. Onneksi siinä paikassa sattui olemaan tosi herkullinen voileipäkakku. Sain siitä palan ja kun pyysin, että vierelläni seisova juhlavieras kurottuisi antamaan vielä haarukan, niin sain maistettua ihanaa herkkua.

Kimi Räikköstä, Tarja Halosta, enkä muitakaan suuruuksia nähnyt. Lähdin pois puoli yhdentoista aikaan. Hyvä ystäväni Elina Simonen, joka asuu Marian kadulla oli järjestänyt jatkot kotonaan. Kuten myös juhlien alun jolloin hän, Teija Sopanen, Marjatta Leppänen ja avustajani Maina Ellenberg auttoivat minua pukeutumaan ja sitten juhlien jälkeen kerroin mitä olin kokenut.. Oli ihanaa ystävien kesken mennä tämä ainutlaatuinen upea itsenäisyysjuhla läpi.


Koskettavin tilanne syntyi kun näin kuinka vanha sotaveteraani, prenikat rinnassa, keppiin ja nuoreen mieheen tukeutuen istuutui tanssisalin seinän viereen. Menin tervehtimään ja pyysin saada kiittää. "Mistä" hän kysyi ja nousi seisomaa. "Siitä, että saamme teidän ansiosta nyt juhlia Itsenäisyyttä." vastasin "Kiitos," sanoi tämä hauras vanhus, näin kyyneleen hänen silmissään, samoin oli minunkin silmissäni. kun hän jatkoi " On aika taistella ja aika juhlia Isänmaanpuolesta" Katsoimme toisiamme silmiin.

Kiitos teille sotaveteraanit. Kiitos vaimoillenne ja lapsillenne.