Viikonlopulla oli Turussa puoluekokous.
Poikani Santeri Kyröhonka, joka oli Helsingin puoluekokousedustaja, yllätti minut ja nauratti yleisöä aloittamalla kaikki puheensa: "Rakas äiti, arvoisa puheenjohtaja..."
Päivi Räsänen valittiin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajuuttaan. Sari
Essayah valittin puoluesihteeriksi, sekä seitsemästä hyvästä varapuheenjohtajaehdokkaasta sai tilaisuutensa kolme. Peter Östman, Asmo Maanselkä, sekä Marjo Anttoora.
Minusta kaikki seitsemän ehdokasta olisivat voineet voittaa ja jakaa työt.
Onnea heille kaikille.
Tappio on usein alku jollekin uudelle. Aina ei ole hyvä saada juuri sitä mitä haluaa. Sen tosin huomaa vasta jälkeenpäin.
Omassa elämässäni ne suurimmat pettymykset ja vaikeudet ovatkin olleet ne parhaat opettajat, ja ne ovat avanneet uusia yllättäviä ovia.
Eduskuntatyö on jo täydessä vauhdissa. Tosin meille uusille on sanottu, että tämä on vasta alkua. Syksyllä alkaa tosi rumba.
Tiistaista perjantaihin minulla on joka päivä Ympäristövaliokunta, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä Täysistunto. Näiden lisäksi on päivittäin erilaisia neuvottelukuntia, KD-ryhmäkokouksia, seminaareja, tapaamisia, paneeleja ja postiin vastaamista ja puheiden kirjoittamista.
Tärkeä osa on lakialoitteiden ja kirjallisten ja suullistenkysymysten tekeminen.
Olen tehnyt lakialoitteen Vanhusten ja vammaisten kanssa työskentelevien taustojen tarkistamiseksi, sekä suullisen kysymyksen siitä onko hoitajien ja potilaiden/vanhusten perusturva vaarassa, kun hoitajat joutuvat tekemään 14-17 tuntisia työpäiviä, koska sairastuneen hoitajan tilalle ei saada/ei säästösyistä oteta sijaista. (Lisätietoa oikean reunan kohdasta
Valtiopäivätoimeni)
Päivät venyvätt yllättävän pitkiksi. Viikonloppuisin on ollut, ja tulee olemaan, puolueen kokouksia ja puheiden pitämisiä kouluissa, järjestöissä ym.
Nautin joka hetkestä.
