23.12.07
21.12.07
Puheeni eduskunnassa 20.12.07 Omaishoitajista
Arvoisa puhemies! Stakesin tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa, joista omaishoidon tukea kuitenkin saa vain 30 000. Laissa omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle tarvittavista palveluista ja omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Laki omaishoidon tuesta on lavea ja kunnat tulkitsevat sitä hyvinkin eri tavalla ja yleensä omaksi edukseen. 5 §:ssä sanotaan, että omaishoitajan palkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Kunnissa pitäisi olla asiaan perehtynyt ammattihenkilö kartoittamassa omaisen ja hoidettavan tilanne ja mahdollisuus omaishoitaja-statukseen, mutta näin ei suinkaan aina ole. Ammatti-ihmisistä on sosiaalialalla huutava puute. Ratkaisut ovat sen mukaisia. Mieluummin hylätään tai maksetaan se pienin summa.
Omaishoidon tukea on kolme luokkaa: 310 euroa, 600 euroa ja 1 294 euroa, jota saavat vain harvat - he, jotka hoitavat hyvin rankkaa laitosmaista hoitoa vaativaa omaistaan. Tuki on verollista tuloa, jotenka esimerkiksi, jos saa 310 euroa, miinus 30 prosenttia, ei se kovinkaan häävi summa ole. Stakesin tilastojen mukaan yli 6 000 omaishoitajaa hoitaa omaistaan, joka on siinä kunnossa, että omaishoitaja joutuu tekemään kaiken muun lisäksi myös sairaanhoidollisia tehtäviä ja on kiinni hoidettavassaan 24 tuntia vuorokaudessa. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos nämä 6 000 hoitajaa heittäisivät hanskat nurkkaan ja kärräisivät hoidettavansa läheiseen laitokseen, jossa vuorokausimaksu on 100 eurosta 205:een euroa ainakin. Omaishoitajat ovat hiljaisia puurtajia, joiden selkänahasta yhteiskunta vetää isot säästöt.
Arvoisa puhemies! Vuonna 2006 voimaan tulleessa laissa omaishoidon tuesta sanotaan, että tuen myöntämisedellytykset toteutuvat, jos "hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia palveluja" tai jos "koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva".
Tavallinen omaishoidon tukea hakeva on esimerkiksi iäkäs vaimo, jolla on kaikenlaista kremppaa jo itselläänkin. Hän hoitaa aviomiestään asunnossa, joka on mahdollisesti pieni ja hissittömässä kerrostalossa, elikkä hän ei täytä omaishoitajan statusta, eikä siis saa palkkaa eikä omaishoitajalle kuuluvia etuja. Hän joutuu ostamaan palvelut, jotka ovat hyvinkin kalliita, esimerkiksi siivouspalvelua, jota monessa kunnassa ei pystytä tarjoamaan, vaan se täytyy ostaa yksityiseltä. Kun laki astui voimaan 2006 tammikuussa, moni iäkäs omaishoitaja menetti julmasti näiden kahden pykälän takia jo vuosia saamansa omaishoitajan statuksen, mutta, kuten viranomainen hyvin tietää, hoitaa se kuitenkin.
Arvoisa puhemies! Omaishoitajat joutuvat hankalien asioiden eteen hakiessaan etujaan ja oikeuksiaan. He joutuvat niitä hakemaan, sillä monessa kunnassa säästetään silläkin, että ei kerrota palveluista, eikä niitä kysymättä tarjota. Lain säätämät kolme vapaata päivää eivät välttämättä toteudu johtuen siitä, että monella paikkakunnalla ei ole paikkoja, jonne voisi hoidettavansa turvallisesti viedä. Hoidettavaa ei voi parkkeerata minne vain. Vapaapäivät ovat hoitajalle elintärkeät, mutta hän ei voi nauttia ja kerätä voimia, jos ei ole varma, että hoidettava on turvallisessa paikassa, jossa hän myös viihtyy ja jonne menee mielellään. Tätä on päättäjien vaikea ymmärtää. On liian paljon tositarinoita siitä, kuinka intervallipaikassa pumpataan lääkkeitä niin, että omaishoitaja saa tehdä todella rankkaa työtä saadakseen omaisensa taas entiseen vireyskuntoon, kun tämä palaa kotiin. Lisäksi joissakin laitoksissa on ahne rahastussysteemi. Laitospaikkaan pääsee vasta kello 12 jälkeen ja sieltä on lähdettävä kolmantena päivänä ennen kello 12, seuraava on jo tulossa. Omaishoitajan vapaat kolme päivää ovatkin näin ollen kaksi päivää. Hän kuitenkin maksaa kolmesta vuorokaudesta.
Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tarve tulee kasvamaan ikääntymisen myötä, myös vaikeutumaan, sillä yksinäisiä ihmisiä alkaa olla yhä enemmän. Ei ole aviopuolisoa tai lasta, joka haluaa tai jaksaa hoitaa. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että omaishoitajan tuki saataisiin Kelan maksamaksi. Se on odotettu, hyvä tieto, mutta omaishoitajan saama tuki täytyy tulla nimenomaan Kelan maksamaksi etuoikeutetuksi tuloksi. Näin omaishoitaja pystyy mahdollisen palkkansa tai muiden tukiensa avulla hoitamaan omaistaan ilman suhteetonta tulojen pienenemistä. On myös varmistettava, että kriteerit omaishoitajaksi ja tuen suuruus ovat yhtenäiset kaikissa kunnissa.
On myös pidettävä huolta, että omaishoitajan tuki osoitetaan nimenomaan omaishoitajalle, sitä ei saa yhdistää hoidettavalle kuuluviin hoitotukiin. Omaishoitajan työ on saatettava ansaittuun arvoon. Jokaisen sitä tekevän täytyy saada työstään korvaus. Raha täytyy löytyä. Jokaista omaistaan hoitavaa on tuettava sekä taloudellisesti että henkisesti. Heitä ei saa käyttää kunnan säästöpossuina.
Omaishoidon tukea on kolme luokkaa: 310 euroa, 600 euroa ja 1 294 euroa, jota saavat vain harvat - he, jotka hoitavat hyvin rankkaa laitosmaista hoitoa vaativaa omaistaan. Tuki on verollista tuloa, jotenka esimerkiksi, jos saa 310 euroa, miinus 30 prosenttia, ei se kovinkaan häävi summa ole. Stakesin tilastojen mukaan yli 6 000 omaishoitajaa hoitaa omaistaan, joka on siinä kunnossa, että omaishoitaja joutuu tekemään kaiken muun lisäksi myös sairaanhoidollisia tehtäviä ja on kiinni hoidettavassaan 24 tuntia vuorokaudessa. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos nämä 6 000 hoitajaa heittäisivät hanskat nurkkaan ja kärräisivät hoidettavansa läheiseen laitokseen, jossa vuorokausimaksu on 100 eurosta 205:een euroa ainakin. Omaishoitajat ovat hiljaisia puurtajia, joiden selkänahasta yhteiskunta vetää isot säästöt.
Arvoisa puhemies! Vuonna 2006 voimaan tulleessa laissa omaishoidon tuesta sanotaan, että tuen myöntämisedellytykset toteutuvat, jos "hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia palveluja" tai jos "koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva".
Tavallinen omaishoidon tukea hakeva on esimerkiksi iäkäs vaimo, jolla on kaikenlaista kremppaa jo itselläänkin. Hän hoitaa aviomiestään asunnossa, joka on mahdollisesti pieni ja hissittömässä kerrostalossa, elikkä hän ei täytä omaishoitajan statusta, eikä siis saa palkkaa eikä omaishoitajalle kuuluvia etuja. Hän joutuu ostamaan palvelut, jotka ovat hyvinkin kalliita, esimerkiksi siivouspalvelua, jota monessa kunnassa ei pystytä tarjoamaan, vaan se täytyy ostaa yksityiseltä. Kun laki astui voimaan 2006 tammikuussa, moni iäkäs omaishoitaja menetti julmasti näiden kahden pykälän takia jo vuosia saamansa omaishoitajan statuksen, mutta, kuten viranomainen hyvin tietää, hoitaa se kuitenkin.
Arvoisa puhemies! Omaishoitajat joutuvat hankalien asioiden eteen hakiessaan etujaan ja oikeuksiaan. He joutuvat niitä hakemaan, sillä monessa kunnassa säästetään silläkin, että ei kerrota palveluista, eikä niitä kysymättä tarjota. Lain säätämät kolme vapaata päivää eivät välttämättä toteudu johtuen siitä, että monella paikkakunnalla ei ole paikkoja, jonne voisi hoidettavansa turvallisesti viedä. Hoidettavaa ei voi parkkeerata minne vain. Vapaapäivät ovat hoitajalle elintärkeät, mutta hän ei voi nauttia ja kerätä voimia, jos ei ole varma, että hoidettava on turvallisessa paikassa, jossa hän myös viihtyy ja jonne menee mielellään. Tätä on päättäjien vaikea ymmärtää. On liian paljon tositarinoita siitä, kuinka intervallipaikassa pumpataan lääkkeitä niin, että omaishoitaja saa tehdä todella rankkaa työtä saadakseen omaisensa taas entiseen vireyskuntoon, kun tämä palaa kotiin. Lisäksi joissakin laitoksissa on ahne rahastussysteemi. Laitospaikkaan pääsee vasta kello 12 jälkeen ja sieltä on lähdettävä kolmantena päivänä ennen kello 12, seuraava on jo tulossa. Omaishoitajan vapaat kolme päivää ovatkin näin ollen kaksi päivää. Hän kuitenkin maksaa kolmesta vuorokaudesta.
Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tarve tulee kasvamaan ikääntymisen myötä, myös vaikeutumaan, sillä yksinäisiä ihmisiä alkaa olla yhä enemmän. Ei ole aviopuolisoa tai lasta, joka haluaa tai jaksaa hoitaa. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että omaishoitajan tuki saataisiin Kelan maksamaksi. Se on odotettu, hyvä tieto, mutta omaishoitajan saama tuki täytyy tulla nimenomaan Kelan maksamaksi etuoikeutetuksi tuloksi. Näin omaishoitaja pystyy mahdollisen palkkansa tai muiden tukiensa avulla hoitamaan omaistaan ilman suhteetonta tulojen pienenemistä. On myös varmistettava, että kriteerit omaishoitajaksi ja tuen suuruus ovat yhtenäiset kaikissa kunnissa.
On myös pidettävä huolta, että omaishoitajan tuki osoitetaan nimenomaan omaishoitajalle, sitä ei saa yhdistää hoidettavalle kuuluviin hoitotukiin. Omaishoitajan työ on saatettava ansaittuun arvoon. Jokaisen sitä tekevän täytyy saada työstään korvaus. Raha täytyy löytyä. Jokaista omaistaan hoitavaa on tuettava sekä taloudellisesti että henkisesti. Heitä ei saa käyttää kunnan säästöpossuina.
Tunnisteet: omaishotajat, puheet
9.12.07
Kiitos sotaveteraanit!
Kristallikruunut loistivat ja tunnelmallinen musiikki loi tunnelmaa, kun riisuttuamme takkimme, kuljimme hitaassa jonossa, kuin sillit suolassa tervehtimään presidenttiä ja tämän puolisoa.
Matka ovelta punaista mattoa pitkin oli yllättävän lyhyt. Televisiossa se näyttää paljon pidemmältä. Tarja Halonen oli mielestäni kaunis iltapuvussaan. Olen iloinen ja ylpeä, että meillä on naispresidentti ja vielä toista kauttaan.
Lähihoitaja kollegani Mervi Helenius suunnitteli ja ompeli iltapukuni. Luotin hänen makuunsa ja taitoihinsa, sillä eduskuntatyö ja puhetilaisuudet ovat olleet siksi kovatahtisia, että yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa miettiä niin ylellistä kuin iltapuku. Sovitukset tehtiin seitsemän pintaan aamuisin. Juhlapäivän aamuna kävin luottokampaajani ja ystäväni Risto Helinin kammattavana ja Mestari Raili Hulkkonen taikoi kasvoistani sen parhaan. Ilman huulipunaa. Huulipuna saa minut tuntemaan itseni Kotkan Ruusuksi.

Päivi Räsänen oli kaunis kuin koru, ihanassa unelma iltapuvussaan. Leena Rauhala kuin englantilainen Lady silkkipuvussaan. Toimi Kankaanniemi komeana frakissa. Muita meikäläisiä en siinä tungoksessa nähnyt.
Olen kuullut monien puhuvan tungoksesta ja kuumuudesta, joka vallitsee näissä juhlissa. Kukaan ei ole liioitellut.
Ihmiset olivat kaikki kauniita, iloisia. Toivoteltiin hyvää Itsenäisyys päivää ja kehuttiin toistemme pukuja.
Televisiosta olen vuosia ihaillut notkuvia pöytiä ja niiden herkkuja. Todellisuudessa ainakin minulta, joka en hallitse ruuhkassa kulkemista ,kesti ainakin kaksikymmentä minuuttia ennen kuin pääsin ovelta luovimaan ruokapöydän ääreen. Siinäkin seisoin sitten tiukassa, molemminpuolisen tungoksen lukitsemana yhdessä paikassa.. Onneksi siinä paikassa sattui olemaan tosi herkullinen voileipäkakku. Sain siitä palan ja kun pyysin, että vierelläni seisova juhlavieras kurottuisi antamaan vielä haarukan, niin sain maistettua ihanaa herkkua.
Kimi Räikköstä, Tarja Halosta, enkä muitakaan suuruuksia nähnyt. Lähdin pois puoli yhdentoista aikaan. Hyvä ystäväni Elina Simonen, joka asuu Marian kadulla oli järjestänyt jatkot kotonaan. Kuten myös juhlien alun jolloin hän, Teija Sopanen, Marjatta Leppänen ja avustajani Maina Ellenberg auttoivat minua pukeutumaan ja sitten juhlien jälkeen kerroin mitä olin kokenut.. Oli ihanaa ystävien kesken mennä tämä ainutlaatuinen upea itsenäisyysjuhla läpi.

Koskettavin tilanne syntyi kun näin kuinka vanha sotaveteraani, prenikat rinnassa, keppiin ja nuoreen mieheen tukeutuen istuutui tanssisalin seinän viereen. Menin tervehtimään ja pyysin saada kiittää. "Mistä" hän kysyi ja nousi seisomaa. "Siitä, että saamme teidän ansiosta nyt juhlia Itsenäisyyttä." vastasin "Kiitos," sanoi tämä hauras vanhus, näin kyyneleen hänen silmissään, samoin oli minunkin silmissäni. kun hän jatkoi " On aika taistella ja aika juhlia Isänmaanpuolesta" Katsoimme toisiamme silmiin.
Kiitos teille sotaveteraanit. Kiitos vaimoillenne ja lapsillenne.
Matka ovelta punaista mattoa pitkin oli yllättävän lyhyt. Televisiossa se näyttää paljon pidemmältä. Tarja Halonen oli mielestäni kaunis iltapuvussaan. Olen iloinen ja ylpeä, että meillä on naispresidentti ja vielä toista kauttaan.
Lähihoitaja kollegani Mervi Helenius suunnitteli ja ompeli iltapukuni. Luotin hänen makuunsa ja taitoihinsa, sillä eduskuntatyö ja puhetilaisuudet ovat olleet siksi kovatahtisia, että yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa miettiä niin ylellistä kuin iltapuku. Sovitukset tehtiin seitsemän pintaan aamuisin. Juhlapäivän aamuna kävin luottokampaajani ja ystäväni Risto Helinin kammattavana ja Mestari Raili Hulkkonen taikoi kasvoistani sen parhaan. Ilman huulipunaa. Huulipuna saa minut tuntemaan itseni Kotkan Ruusuksi.

Päivi Räsänen oli kaunis kuin koru, ihanassa unelma iltapuvussaan. Leena Rauhala kuin englantilainen Lady silkkipuvussaan. Toimi Kankaanniemi komeana frakissa. Muita meikäläisiä en siinä tungoksessa nähnyt.
Olen kuullut monien puhuvan tungoksesta ja kuumuudesta, joka vallitsee näissä juhlissa. Kukaan ei ole liioitellut.
Ihmiset olivat kaikki kauniita, iloisia. Toivoteltiin hyvää Itsenäisyys päivää ja kehuttiin toistemme pukuja.
Televisiosta olen vuosia ihaillut notkuvia pöytiä ja niiden herkkuja. Todellisuudessa ainakin minulta, joka en hallitse ruuhkassa kulkemista ,kesti ainakin kaksikymmentä minuuttia ennen kuin pääsin ovelta luovimaan ruokapöydän ääreen. Siinäkin seisoin sitten tiukassa, molemminpuolisen tungoksen lukitsemana yhdessä paikassa.. Onneksi siinä paikassa sattui olemaan tosi herkullinen voileipäkakku. Sain siitä palan ja kun pyysin, että vierelläni seisova juhlavieras kurottuisi antamaan vielä haarukan, niin sain maistettua ihanaa herkkua.
Kimi Räikköstä, Tarja Halosta, enkä muitakaan suuruuksia nähnyt. Lähdin pois puoli yhdentoista aikaan. Hyvä ystäväni Elina Simonen, joka asuu Marian kadulla oli järjestänyt jatkot kotonaan. Kuten myös juhlien alun jolloin hän, Teija Sopanen, Marjatta Leppänen ja avustajani Maina Ellenberg auttoivat minua pukeutumaan ja sitten juhlien jälkeen kerroin mitä olin kokenut.. Oli ihanaa ystävien kesken mennä tämä ainutlaatuinen upea itsenäisyysjuhla läpi.

Koskettavin tilanne syntyi kun näin kuinka vanha sotaveteraani, prenikat rinnassa, keppiin ja nuoreen mieheen tukeutuen istuutui tanssisalin seinän viereen. Menin tervehtimään ja pyysin saada kiittää. "Mistä" hän kysyi ja nousi seisomaa. "Siitä, että saamme teidän ansiosta nyt juhlia Itsenäisyyttä." vastasin "Kiitos," sanoi tämä hauras vanhus, näin kyyneleen hänen silmissään, samoin oli minunkin silmissäni. kun hän jatkoi " On aika taistella ja aika juhlia Isänmaanpuolesta" Katsoimme toisiamme silmiin.
Kiitos teille sotaveteraanit. Kiitos vaimoillenne ja lapsillenne.
6.12.07
4.12.07
Miten auttaa laman velkauhreja? Kansalaisinfossa tänään
Tänään on eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuus, johon olen kutsunut asiantuntijoita puhumaan ja vastaamaan kysymyksiin koskien ensi maaliskuussa voimaan tulevaa lakia laman uhrien velkojen vanhenemista.
Nimet jäävät kuitenkin vielä 3-4 vuodeksi luottotietorekisteriin, eli velaton on yhä henkipatto. Olen tehnyt lakialoitteen nimien pyyhkimestä rekisteristä ja periaatteessa oikeusministeri Brax suhtautuu siihen myönteisesti. HS mukaan hän haluaa ensin katsoa pari vuotta kuinka tämä anteeksiantolaki toimii.
Ei siinä kyllä mitään katsomista ole. Kun on nimi luottotietorekisterissä, ei saa edes liittyä kirjakerhoon., ei vuokrata tai ostaa asuntoa, ei pienintäkään lainaa, ei vakuutusta . 15-18 vuotta hirressä roikkunut roikkuu siinnä vielä 3-4 vuotta. Kuinka paljon sairautta, rikkoutuneita avioliittoja, itsemurhia tämä lama onkaan aiheuttanut. Kun armahdetaan, miksi nöyryytetään raottamalla ovea, mutta ei avata sitä ?
Tilaisuus on tänään tiistaina klo 18-20 eduskunnan Pikkuparlamentin pansalaisinfossa, Arkadiankatu 3.
Asiantuntijoita on paikalla valmiina auttamaan.
Nimet jäävät kuitenkin vielä 3-4 vuodeksi luottotietorekisteriin, eli velaton on yhä henkipatto. Olen tehnyt lakialoitteen nimien pyyhkimestä rekisteristä ja periaatteessa oikeusministeri Brax suhtautuu siihen myönteisesti. HS mukaan hän haluaa ensin katsoa pari vuotta kuinka tämä anteeksiantolaki toimii.
Ei siinä kyllä mitään katsomista ole. Kun on nimi luottotietorekisterissä, ei saa edes liittyä kirjakerhoon., ei vuokrata tai ostaa asuntoa, ei pienintäkään lainaa, ei vakuutusta . 15-18 vuotta hirressä roikkunut roikkuu siinnä vielä 3-4 vuotta. Kuinka paljon sairautta, rikkoutuneita avioliittoja, itsemurhia tämä lama onkaan aiheuttanut. Kun armahdetaan, miksi nöyryytetään raottamalla ovea, mutta ei avata sitä ?
Tilaisuus on tänään tiistaina klo 18-20 eduskunnan Pikkuparlamentin pansalaisinfossa, Arkadiankatu 3.
Asiantuntijoita on paikalla valmiina auttamaan.

