Rahat vai henki?

Sain Metro-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Olavi Loukon tiedotteen "Länsimetron kustannusarvion kasvu". Sen sisältö oli, että länsimetron kustannusarvio on kasvanut VAIN 37 %, kun aiempi tieto oli lähes 50 %. Siis ikään kuin tämä olisi hyvä uutinen.

Sekavaa tietoa. Riippuu siitä, kuka mitäkin sanoo ja miten numerot asettaa ja muotoilee. Tosiasia on, että 443 miljoonaa euroa on nyt noussut noin 800 miljoonaan, vaikka koko metroa ei ole vielä kaivettu lapiollistakaan. Paljonko kustannukset vielä nousevatkaan? Leikitäänkö tässä veronmaksajien arvostelukyvyllä? Yksi poliittinen taho laskee näin ja toinen noin. Lopputuloksena on aina lisää kustannuksia. Mutta kokoomus, sosiaalidemokraatit, vihreät ja rkp ovat sitä mieltä, että rakentaa pitää ja pian. Kuka tästä hyötyy?

On kyse metrosta, joka ei hyödynnä Espoossa asuvien poikkiliikennettä lainkaan, eikä ketään Matinkylää kauempaa asuvaa. Mutta kummasti rahaa riittää. Ollaan valmiita maksamaan mitä vain, kunhan metro saadaan. Se on ilmeisesti kunniakysymys. Kenelle? Kristillisdemokraattien Antero Laukkasen mielestä koko metrohanke täytyy purkaa ja miettiä uudelleen sen tarpeellisuus ja ennen kaikkea hinta. Olen samaa mieltä.

Espoossa vain harva omaishoitaja saa edes minimipalkkaa(noin 300 euroa/kk) hoitaessaan vanhaa omaistaan, jonka vuorokausimaksu hoitolaitoksessa olisi vähintään 150 euroa - ja siitä ylöspäin. Näitä hoidettavia on arviolta 3 000, luultavasti vielä enemmän. Monet omaishoitajat ovat itsekin jo iäkkäitä. Sekä he että vammaista lastaan 24 tuntia vuorokaudessa hoitavat vanhemmat ovat väsyneitä ja voimiensa äärirajoilla. Heillä on lakisääteinen oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, mutta hoidettaville ei ole asiallisia hoitopaikkoja rikkaassa Espoossa. Eli laki ei toteudu. Omaishoitajat ovat hyvinvointi-Espoossa hävyttömästi hyväksikäytettyjä.

Espoon vaikeavammaiset eivät saa henkilökohtaista avustajaa, vaikka se olisi heille välttämätöntä jokapäiväisen arjen elämiseen, esimerkiksi vaikka vessaan pääsemiseen. Espoon perusterveydenhuollossa hoitajien vähyyden vuoksi vanhusten vaipat ovat vaihtamatta ja ruokailu jää väliin.

Metroon siis rahaa löytyy, mutta ei ihmisen hyvinvointiin. Missä on Espoon päättäjien sydän ja omatunto? Kuinka rahaa voi olla vaikka kuinka paljon, kun sitä tarvitaan ilmeisesti poliittisen ja oman egon nostamiseen ja vaikuttamiseen? Miten on mahdollista, että rahaa samassa kassassa ei olekaan, kun sitä tarvitaan inhimilliseen elämään?

Kuka vastaa?