Tarja Tallqvist

Ei ole suurempaa pelkuruutta kuin se, että nähdessään epäkohdan ei tee mitään


20.1.08

Työt alkaa

Jouluaatto oli ihana. Lapset ja lapsenlapsi ja koko iso suku yhdessä. Meitä oli yhteensä 37 ja lisäksi muutama koira ja yksi kissa.

Santtu ehdotti, että nuorimpien lapsukaisten rintaan laitettaisiin nimilaput ja keiden he ovat. Niin paljon on tullut lisää pienokaisia parin vuoden sisään.

Täytyy kyllä myöntää, että joulupäivän rauha ja hiljaisuus oli myös autuaallista. Aikuiset lapset Johanna ja Santtu ja 12 vuotias tyttärentytär Siiri jakoivat sen kanssani.

Nämä yhdeksän kuukautta kansanedustajana ovat olleet oppimista ja työntäytteisiä Tätä työtä ei voi verrata mihinkään. Päivät pitkiä ja mielenkiintoisia, Asiat pyörivät päässä yötä päivää. Pakko tunnustaa, että kun joulun pyhät olivat ohi niin nukuin pari päivää
putkeen.

Olin myös dementia-kodissa töissä viikon. Toisena aamuna mietin, että minun on soitettava dementia-kotiin ja pyydettävä, että joku hoitaja tulee auttamaan minut sängystä ylös jos haluavat minut töihin. Niin kipeä oli selkäni ja jäseneni. Oli todella terveellistä kokea hoitajantyön ankaruus kun hoidettavat 15 ovat melkein kaikki nostettavia ja autettavia. Oli taas ihanaa nähdä se vanhuksista
ja heidän hyvinvoinnistaan välittäminen, joka Sylvikodissa on vilpitöntä.

Sitten sainkin elämää suuremman flunssan. Puolitoista viikkoa sängyn pohjalla. Minä sairastun neljän vuoden välein ja silloin kunnolla.