Puheeni Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012 lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies! Hallitus on kehyspäätöksessään vuosille 09-12 unohtanut taas vanhukset, sairaat, mielenterveyspotilaat, hoitajat ja lapsiperheet, siis ne, joiden äänet olivat niin kallisarvoisia vaalityössä. Heitä ei pahemmin mainittu tässä paperissa. Meillä on vanhuksia yhä edelleen, jotka ovat suorastaan heitteillä omissa kodeissaan. Monet vanhukset asuvat lukittuina koteihinsa, proput seinistä irrotettuina, ypöyksin, vain alati vaihtuvan kotihoitajan vieraillessa pari kolme kertaa heitä hoitamassa. Myös vanhustenhoitolaitokset ja sairaalat ja terveyskeskukset kärsivät henkilökunnan riittämättömyydestä. Tarvitaan lisää niin sijaisia kuin vakinaisia hoitajia.

Olen tämän vuoden aikana vieraillut kymmenissä hoitopaikoissa eri puolilla Suomea, ja kaikista paikoista lähetettiin ja lähetetään hätäviestejä, hoitajat uupuvat tehdessään ylipitkiä vuoroja vajaalla miehityksellä. Kesää odotetaan kauhulla. Osastoja ja hoivakoteja joudutaan taas sulkemaan enemmän kuin olisi turvallista. Tästä kärsivät niin vanhukset, sairaat, hoitohenkilökunta kuin omaiset. On suorastaan tragikoomistakin, että kotonaan asuvilla vanhuksilla ei ole rahaa ostaa tarpeellisia lääkkeitänsä ja laitoksissa syötetään liikaa mielialalääkkeitä, kun ei ole varaa hoitajiin. Nuoria ei saada edelleenkään opiskelemaan hoitoalaa, ja jos saadaankin, on suuri pelko siitä, että he lähtevät ulkomaille paremman palkan takia. Monet myös menevät koulutusta vastaamattomaan työpaikkaan, jos vain palkka ja työolot ovat paremmat kuin hoitoalalla, ja hyvin usein ne myös ovat. Hoitajapulaa ei ratkaista kielitaidottomilla, pikakoulutetuilla, tänne esimerkiksi Filippiineiltä tuotetuilla hoitajilla eikä sillä, että jo eläkkeellä olevia hoitajia houkutellaan takaisin töihin.

Suomalaisen sairaan- ja terveydenhoidon taso on korkea ja sellaisena sen on myös pysyttävä. On jo aika alkaa nähdä nämä hoitajat ja hoitoa tarvitsevat ainutkertaista elämäänsä eläviksi ihmisiksi, ei taakoiksi, ei työvoimaksi, ei hälyttäviksi numeroiksi. He ovat oikeutettuja hyvään elämään, turvalliseen elämään, tässä hyvinvointi-Suomessamme.

Tässä kehyspäätöksessä mainitut valtionosuudet eivät riitä. Kuntien on saatava lisää rahaa. Esimerkiksi tupakan ja alkoholin veron nostaminen ei ainakaan pahentaisi tilannetta. Sieltä varmasti saattaisi löytyä.

Myös omaishoidon tuki on yhä edelleen rempallaan. Kuinka hallitus voi rauhassa uskoa, että omaishoitajat, jotka itsekin alkavat jo olla iäkkäitä, jaksavat, suurin osa vielä ilman mitään tukea ja osa mitättömällä korvauksella, hoitaa 24 tuntia vuorokaudessa joskus jopa sairaalakunnossa olevaa omaistaan? Tämä on jo hyväksikäyttöä. Ne kolme vapaapäivää kuukaudessa, jotka ovat lakisääteisiä, eivät aina voi toteutua, sillä kaikilla kunnilla ei ole tarjolla kunnollista tai minkäänlaista intervallipaikkaa. On kiireesti saatava kaikkiin kuntiin samat omaishoitajakriteerit ja siirrettävä maksu Kelalle. Tästä on hallitusohjelmassa jo selkeä lupaus, mutta missä ovat teot? Näillä ihmisillä ei ole aikaa odottaa, he ovat jo vanhoja, vai onko niin, että heidät voikin unohtaa?

Se, että vaikeavammaisella ei ole subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan, on täysin käsittämätöntä. Paikalla olevat ministerit ja kollegat, miettikää vähän, miltä teistä tuntuisi, jos ette pääsisi vessaan, kun on pissahätä, ette voisi juoda lasia vettä, kun on kurkku kuiva ja jano. Meidän keskuudessamme elää tällaisia ihmisiä, joille tämä on arkea.

Arvoisa puhemies! Meillä myös kuollaan eriarvoisesti. Se, miten on pystytty järjestämään hyvä saattohoito, riippuu ihan siitä, kuinka kunnilla on varaa. Kaikissa maamme sairaaloissa sekä hoito- ja dementiakodeissa ei ole kuolevaa varten erillistä huonetta, ei koulutettua hoitajaa, ei aina edes kouluttamatonta hoitajaa rauhassa saattohoitamassa kuolevaa. Riittämättömän henkilöstömäärän ja tilanpuutteen vuoksi kuollaan sairaalan käytävillä, ohuen sermin takana, isossa, täydessä potilashuoneessa, suihkuhuoneessa, milloin missäkin. Saattohoitokoteja on koko maassamme vain neljä kappaletta ja niihin mahtuu yhteensä kuolemaan 80 ihmistä.

Eläke nousi 20 euroa kuussa. Terveyskeskusmaksut, ruoka, vuokrat ynnä muut jokapäiväiset kulut nousevat koko ajan. Vanhukset, lapsiperheet ja matalapalkkaiset voivat tässä maassamme yhä huonommin. Tämä on suuri häpeä.