Jään kaipaamaan sinua, Claes Andersson

Tein laman jälkeen tv-1:lle ohjelmasarjan "Elämää Suomessa", 15 osaa, joissa käsiteltiin mm. köyhyyttä, nälkää, takaajia, ulosottoja, yrittäjiä, maanviljelijöitä ym. Haastattelin siis laman uhreja, sekä päättäjiä.

Aiheet olivat riipaisevia.

Itse laman kauhut kokeneena, tiesin mitä kysyä, ja se oli välillä liiankin vaikeaa. Ihmiset voivat niin huonosti. Lama oli 90-luvun talvisota. Mutta siinä ei ole mitään jaloa eikä isänmaallista. Siinä pantiin ihmisiä sekä hautaan että maanrakoon. Se aika on häpeäksi Suomelle. Siitä kärsivät vieläkin sadat tuhannet ihmiset tavalla tai toisella.

Haastattelin ohjelmaan kaikki ministerit. Kysymykseeni "kuinka voit itse, kun tiedät, että valtava määrä ihmisiä tuhoutuu, ilman omaa syytään"?

Sain kaikenlaista vastausta ja ne olivat selittelyjä ja viittauksia lakiin. Hyvin pukeutuneet ja sliipatut nais- ja miesministerit vakuuttivat että "itse voin hyvin, on pakko, että jaksaa ". Se oli jokaisen eri sanoin muotoiltu vastaus.

Yksi ainoa ministeri, joka täysin väsyneen ja kurjan näköisenä sanoi, "tämä on kauheaa, on hirmuista tehdä päätöksiä, joista tietää, että se tulee aiheuttamaan yksityisen ihmisen taloudellisen tuhon ja sen kautta varmasti psyykkisen tuhon."

Tämä ministeri oli Claes Andersson.

Nyt hän lähtee Eduskunnasta terveydellisistä syistä. Mikä menetys Suomen kansalle! Claes Andersson on aina edustanut minulle humaania, ihmistä rakastavaa ihmistä. Hän näkee pienen ihmisen tarpeet ja hädän ja haluaa auttaa.

Hän on uskaltanut niin kirjoillaan kuin puheillaan rikkoa ns. hyvinvointiyhteiskunnan klisettä. Hän nostaa esiin ja näyttää heikon ihmisen ja taistelee itse ja käskee muidenkin taistella tämän oikeuksien puolesta.

Eduskunta tarvitsee lisää Claes Anderssoneja.

Toivotan sinulle, Claes Andesson, monia antoisia vuosia perheesi, kirjoitustesi ja pianon soiton kanssa. Olet varmasti yksi niistä harvoista päättäjistä, jotka ovat jääneet ihmisten sydämiin.