Viikko puhekiellossa

Aamulla heräsin, enkä pystynyt puhumaan puhaustakaan. Kurkku oli aivan kauhean kipeä ja jokainen hengenveto kuivasi nielun. Tuntui, että tukehdun, enkä ollenkaan kivuttomasti.

Lähdin kuitenkin junalla Hämeenlinaan puolueen kesäkokoukseen, mutta oli pakko tulla saman tien kotiin ja terveyskeskukseen, jossa sain taivaallisen avun.

Menin junalta suoraan Matinkylän terveysasemalle. Tiesin, että sinne täytyy tilata etukäteen aika ja sen saaminen kestää ehkä viikkoja, mutta nyt olin niin sairas,että melkein paniikissa vain menin sinne.

Lihaksistani alkoi jo happi loppua ja tunsin jalkojeni lyövän setsuuria ja olo niin paha, että melkein itketti. Menin siis terveyskeskukseen ja omaan soluuni, joka oli kiinni. Oltiin jo iltapäivässä. Menin toiseen soluun, joku näytti olevan auki ja koputin hoitajien oveen. Ystävälinen hoitaja avasi oven sanoi kuten arvasinkin, että vuosiin ei tänne ole otettu ilman ajanvarusta. Olisi mentävä Puolarmetsään. Hoipuin oven suussa ja pyysin, että hän antaisi jotain ohjeita kuinka selviäisin ilman, että joudun menemään Puolarmetsään. En kerta kaikkiaan jaksanut lähteä enää mihinkään.

Hän sanoi, että yksi lääkäri on vielä vastaanottohuoneessaan, voin mennä yrittämään sinne. Tällä lääkärillä oli ovi auki ja siellä sisäällä iso maarä somalinaisia. Kaunis pikkuinen somalityttö leikki käytävällä leluillaan.

Jäin aika toivottomana istumaan odotushuoneeseen ja mietin miten jaksan lähteä Puolarmetsään, sillä olo oli niin paha, että en voinut ajatellakkaan että uskaltaisin mennä kotiin ilman mitään lääkettä tai tietoa miten voin parannella itseäni.

Parinkymmenen minuutin kuluttua somalinaiset lääkärin saattelemana tulivat ulos vastaanottohuoneesta ja ihmeekseni lääkäri tuli luokseni ja sanoi, että sinä ihan ilmeisesti tarvitset apua. Melkein aloin parkua, Olin niin väsynyt ja kipeä, että tälläinen sympaattinen huomio oli yllätys ja täysin odottomaton.

Olin varma, että hän sanoo, että hänen vastaanottonsa on ohi ja että en ole hänen potilaansa.

Minulla todettiin äänihuulten turpoaminen ja tulehdus. Sain reseptin ja ennen kaikkea lääkärin ammattiosaamisen ja välittämisen tunteen.

Terveyslääkäri Korhonen, kertaakaan hän ei katsonut kelloa, kertaakaan ei tuntunut siltä, että vien hänen aikaansa. Sain ihanan kokemuksen hyvästä hoidosta. Kun hän kätteli ja lähdin pois näin hetken kuluttua kuinka hän vauhdikkaasti lähti huoneestaan.

Selvästi olin vienyt hänen aikaansa ja hänellä oli kiire toisaalle. Mutta hän on vannonut lääkärivalan ja hän on niitä, jotka pitävät sen arjessa. Se on sen valan pyhyys...