Ryhmäpuheenvuoroni välikysymyksessä Perusterveydenhuollon tason turvaamiseksi 14.10.2008

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen toiminta on osoittanut, että hallituspuolueilla ei edelleenkään ole aikomusta lunastaa lupauksiaan terveydenhuollon ja vanhustenhoidon tason kohentamisesta. Onko hallitus sokea kansalaisten hädälle?

Julkisen terveydenhuollon kivijalka ovat terveyskeskukset, joiden toiminta on nyt kriisissä. Jos tilanne edelleen heikkenee, romuttuu koko julkinen terveydenhuolto. Kristillisdemokraatit esittävät 400 miljoonan euron suuruista terveydenhuollon pelastuspakettia sekä kansalaisen oikeudet takaavan terveydenhuollon lainsäädännön parantamista. Terveyspalvelujen parantaminen on investointi kansalaisten terveyteen, työkykyyn ja sen myötä myös talouskasvuun.

Neljä viidestä suomalaisesta on valmis panostamaan terveydenhuoltoon jopa verotusta kiristämällä. Vanhasen hallitus on kuitenkin korottanut terveydenhuollon asiakasmaksuja. Tämä pahentaa entisestään terveydenhuollon eriarvoisuutta. Kristillisdemokraatit esittävät, että potilaiden omakustannusosuutta tulee päinvastoin pienentää ja luoda terveyskuluille yhtenäinen maksukatto.

Lääkärivajeen paikkaamiseksi tulee lääkärien koulutusmääriä edelleen nostaa. Vaikean hammaslääkäripulan helpottamiseksi olisi Kuopion hammaslääkärikoulutuksen uudelleen aloittaminen perusteltua. Budjettikehyksissä leikatut niin sanotut evo-rahat tulee palauttaa aiemmalle tasolle terveydenhuollon yksiköiden tutkimustoiminnan turvaamiseksi. Terveydenhuollon ammattilaisten verotuksen epäkohdat on korjattava niin, että työhön perustuvia tuloja verotetaan ansiotuloverotuksen pohjalta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Tilanne suomalaisessa vanhustenhuollossa on kaikkea muuta kuin suositusten ja tavoitteiden mukainen. On suuri häpeä, että laitoksissa ja hoivapaikoissa vanhuksista joka kolmas on aliravittu. Vanhusten nälkiintyminen ei johdu ruokapulasta, vaan aikapulasta, sillä riittämätön määrä hoitajia ei ehdi syöttää eikä huomioida jokaisen huonokuntoisen vanhuksen ateriointia. Samoin on häpeä, että liian usein on pulaa käsistä, jotka vaihtaisivat märät vaipat kuiviin. Nyt tosin kuuluu ympäri maata järkyttävää tietoa, että vanhusten täytyy oppia olemaan pitempiä aikoja märissä vaipoissa, säästösyistä.

Reilu kaksi vuotta sitten yli 400 000 suomalaista allekirjoitti adressin, jossa vaadittiin sairaan- ja terveydenhoitoon tarpeeksi hoitajia, hoitajille parempaa palkkaa ja näin myös vanhuksille hyvää hoitoa. Tällainen määrä kansalaisia ei voi olla väärässä.

Ennen eduskuntavaaleja hallituspuolueetkin myönsivät, että vanhustenhoito ei täytä perusoikeuksien vaatimuksia. Hoitajille luvattiin ne kuuluisat 500 euroa. Vaalilupaukset unohtuivat nopeasti. Hallituksen tulee tuoda eduskuntaan vanhustenhoitoa koskeva lakiesitys ja antaa kunnille määrärahat 4 000 uuden hoitajan palkkaamiseen. Vanhuksilla ja hoitajilla ei ole aikaa odottaa.

Ilman osaavaa, riittävää hoitajamäärää ei hyvä eikä edes tyydyttävä hoidon taso toteudu. Sen sijaan, että hoitajien palkat nostettaisiin koulutusta ja työn kuormitusta vastaaviksi, ollaankin tuomassa kolmansista maista kielitaidottomia hoitajia varsinkin juuri vanhusten hoitoon. Jos ihminen ei saa hoitoa omalla äidinkielellään, rikotaan rankasti perustuslakia ja potilasturvalakia. Kuulen usein, kuinka hoitajat kertovat tositarinoita, mitä on olla kahdestaan töissä hoitamassa esimerkiksi kuuttatoista dementoitunutta vanhusta. Se tarkoittaa sitä, että suomenkielinen hoitaja tekee suurin piirtein kahden hoitajan työt. Hoitajan on kuitenkin lain mukaankin voitava luottaa siihen, että työpari on ammattitaitoinen ja kielitaitoinen. Myös potilaan ja vanhuksen on voitava luottaa tähän. Kukaan ei pysty tarkastamaan eikä tietämään edes, kuinka paljon vääriä lääkkeitä jaetaan, hoitovirheitä tapahtuu, kun hoitaja ei puhu, ei ymmärrä, ei lue eikä kirjoita suomen kieltä.

Kotisairaanhoito ei enää takaa vanhukselle tai vammaiselle hänen tarvitsemiaan palveluita. On hyvin tavallista, että kun vanhus kotiutetaan sairaalasta, hänelle tehdään hoitosuunnitelma. Siihen kirjataan sairaalassa, että hän pärjää yksin kotona, kun kotihoito tulee neljä kertaa päivässä ja ruokapalvelu tuo päivällä ruuan. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta todellisuudessa kotihoidossa ei ole yleensä resursseja neljään kertaan ja käyntejä onkin vain kaksi vuorokaudessa.

Jos vanhus on dementoitunut, kotihoitaja joutuu kiireisellä käynnillään irrottamaan lähtiessään proput hänen asunnostaan, ettei vanhus aiheuta tulipaloa. Ovet laitetaan takalukkoon, ettei hän mene ulos ja eksy. Kotihoitajat eivät enää siivoa, eivät käy kaupassa. Jos omaiset asuvat samalla paikkakunnalla, heidän osuuteensa vanhuksen hyvinvoinnista on mittava. Mutta surullisen usein omaiset asuvat kaukana ja vanhus on todella yksin, ja vuorokaudessa on 24 tuntia. Vanhusten masentuneisuus, alkoholiongelmat ja itsemurhat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Kotona asuminen niin pitkään kuin mahdollista on, totta kai, se, mitä jokainen haluaisi. Mutta silloin, kun kotona asuminen ei enää onnistu, tarvitaan kodinomaisia hoivapaikkoja, joissa on oltava riittävästi henkilökuntaa. Näin ei meillä Suomessa ole läheskään.

Arvoisa puhemies! Suomessa omaishoitajia on noin 300 000 ja heistä vain 30 000 saa kunnallista omaishoitajan tukea, joka on 416 euroa tai noin 600 euroa kuukaudessa miinus verot. Omaishoidon tuen taso on vaatimaton ja omaishoitajat väsyvät tukipalveluiden ja kotiavun riittämättömyyden vuoksi. Omaishoitajat ovat tämän päivän hiljaisia sankareita, mutta myös hyväksikäytettyä työvoimaa. Omaishoitajien tuen verotus, tuen vähäisyys ja niukat vapaapäivät ovat kuuma aihe huomenna, kun eduskunnan portaille omaishoitajat ympäri maata nousevat barrikadeille. Tulkaa kaikki sinne klo 12. On laskettu, että omaishoitaja säästää yhteiskunnalle 30 000-50 000 euroa vuodessa hoitaessaan omaistansa kotona. Omaishoitajan yksin hoitaman vuorokauden joutuisi korvaamaan viisi hoitajaa laitoksessa. Omaishoitajan selkänahasta yhteiskunta säästää huimia summia. Sen on loputtava.

Omaishoitajien asema tulee korjata tekemällä oikeus omaishoidontukeen kaikille samoin kriteerein ja Kelan kautta maksettavaksi ja tarpeeksi suurena palkkana.

Helsingin kaupunki tekee parhaillaan kyselyä siitä, miksi kaikki omaishoitajat eivät käytä lomapäiviään. Vastaus on kyllä jo tiedossa: Eivät omaishoitajat voi nauttia lomastaan, jos hoidettava on paikassa, jonne tämä ei kuulu tai jossa hän ei halua olla. Voiko esimerkiksi kukaan äiti tai isä laittaa vammaista lastaan dementiakotiin ja lähteä sitten rentoutumaan? On ehdottoman tärkeää, että apu saadaan räätälöidysti myös tarvittaessa kotiin.

Arvoisa puhemies! On hälyttävää, että joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan hoitopaikkaa. Ennalta ehkäisevä hoito on erittäin tärkeää. Se kannattaa ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Esimerkiksi koulupsykologin asiakkuus maksaa noin 400 euroa vuodessa, kun taas lastenpsykiatrisen sairaalapaikan vuosihinta on noin 130 000 euroa. Siksi varoja tulisi varata ennalta ehkäisevään hoitoon samalla, kun hoidetaan niitä akuuttia hoitoa tarvitsevia lapsia ja nuoria, joiden osalta ennaltaehkäisy on jo liian myöhäistä. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat palvelut mitoitetaan tarpeiden mukaan.

Arvoisa puhemies! Jokaisen ihmisen henki ja terveys ovat yhtä arvokkaita. Siksi kaikille tulee taata oikeus hyviin terveyspalveluihin varallisuuteen, ikään ja asuinpaikkaan katsomatta. Hallitus ei ole huolehtinut, että tämä oikeus kaikille toteutuu. Siksi kannatan ed. Räsäsen ehdottamaa lausumaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi