Ahdistelua Eduskunnassa

Eipä ole kunniakasta että lehtitietojen mukaan moni avustaja ja virkailija on
kokenut ahdistelua kansanedustajamiesten taholta.

Jopa HS julkaisi muutaman syytetyn nimen ja kuvan sunnuntaina.Olisikohan mahdollista, että he voisivat tavata heitä syyttäneensä vaikka kolmannen
henkilön läsnä ollessa. Siinä olisi tilaisuus puhua ja tilaisuus anteeksipyytämiseen, tilaisuus tapojen parantamiseen.

Minun on mahdotonta edes kuvitella, että Esa Lahtela tai Tapani Mäkinen loukkaisivat tai ahdistelisivat ketään..

Rahat vai henki?

Sain Metro-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Olavi Loukon tiedotteen "Länsimetron kustannusarvion kasvu". Sen sisältö oli, että länsimetron kustannusarvio on kasvanut VAIN 37 %, kun aiempi tieto oli lähes 50 %. Siis ikään kuin tämä olisi hyvä uutinen.

Sekavaa tietoa. Riippuu siitä, kuka mitäkin sanoo ja miten numerot asettaa ja muotoilee. Tosiasia on, että 443 miljoonaa euroa on nyt noussut noin 800 miljoonaan, vaikka koko metroa ei ole vielä kaivettu lapiollistakaan. Paljonko kustannukset vielä nousevatkaan? Leikitäänkö tässä veronmaksajien arvostelukyvyllä? Yksi poliittinen taho laskee näin ja toinen noin. Lopputuloksena on aina lisää kustannuksia. Mutta kokoomus, sosiaalidemokraatit, vihreät ja rkp ovat sitä mieltä, että rakentaa pitää ja pian. Kuka tästä hyötyy?

On kyse metrosta, joka ei hyödynnä Espoossa asuvien poikkiliikennettä lainkaan, eikä ketään Matinkylää kauempaa asuvaa. Mutta kummasti rahaa riittää. Ollaan valmiita maksamaan mitä vain, kunhan metro saadaan. Se on ilmeisesti kunniakysymys. Kenelle? Kristillisdemokraattien Antero Laukkasen mielestä koko metrohanke täytyy purkaa ja miettiä uudelleen sen tarpeellisuus ja ennen kaikkea hinta. Olen samaa mieltä.

Espoossa vain harva omaishoitaja saa edes minimipalkkaa(noin 300 euroa/kk) hoitaessaan vanhaa omaistaan, jonka vuorokausimaksu hoitolaitoksessa olisi vähintään 150 euroa - ja siitä ylöspäin. Näitä hoidettavia on arviolta 3 000, luultavasti vielä enemmän. Monet omaishoitajat ovat itsekin jo iäkkäitä. Sekä he että vammaista lastaan 24 tuntia vuorokaudessa hoitavat vanhemmat ovat väsyneitä ja voimiensa äärirajoilla. Heillä on lakisääteinen oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, mutta hoidettaville ei ole asiallisia hoitopaikkoja rikkaassa Espoossa. Eli laki ei toteudu. Omaishoitajat ovat hyvinvointi-Espoossa hävyttömästi hyväksikäytettyjä.

Espoon vaikeavammaiset eivät saa henkilökohtaista avustajaa, vaikka se olisi heille välttämätöntä jokapäiväisen arjen elämiseen, esimerkiksi vaikka vessaan pääsemiseen. Espoon perusterveydenhuollossa hoitajien vähyyden vuoksi vanhusten vaipat ovat vaihtamatta ja ruokailu jää väliin.

Metroon siis rahaa löytyy, mutta ei ihmisen hyvinvointiin. Missä on Espoon päättäjien sydän ja omatunto? Kuinka rahaa voi olla vaikka kuinka paljon, kun sitä tarvitaan ilmeisesti poliittisen ja oman egon nostamiseen ja vaikuttamiseen? Miten on mahdollista, että rahaa samassa kassassa ei olekaan, kun sitä tarvitaan inhimilliseen elämään?

Kuka vastaa?

Työt alkaa

Jouluaatto oli ihana. Lapset ja lapsenlapsi ja koko iso suku yhdessä. Meitä oli yhteensä 37 ja lisäksi muutama koira ja yksi kissa.

Santtu ehdotti, että nuorimpien lapsukaisten rintaan laitettaisiin nimilaput ja keiden he ovat. Niin paljon on tullut lisää pienokaisia parin vuoden sisään.

Täytyy kyllä myöntää, että joulupäivän rauha ja hiljaisuus oli myös autuaallista. Aikuiset lapset Johanna ja Santtu ja 12 vuotias tyttärentytär Siiri jakoivat sen kanssani.

Nämä yhdeksän kuukautta kansanedustajana ovat olleet oppimista ja työntäytteisiä Tätä työtä ei voi verrata mihinkään. Päivät pitkiä ja mielenkiintoisia, Asiat pyörivät päässä yötä päivää. Pakko tunnustaa, että kun joulun pyhät olivat ohi niin nukuin pari päivää
putkeen.

Olin myös dementia-kodissa töissä viikon. Toisena aamuna mietin, että minun on soitettava dementia-kotiin ja pyydettävä, että joku hoitaja tulee auttamaan minut sängystä ylös jos haluavat minut töihin. Niin kipeä oli selkäni ja jäseneni. Oli todella terveellistä kokea hoitajantyön ankaruus kun hoidettavat 15 ovat melkein kaikki nostettavia ja autettavia. Oli taas ihanaa nähdä se vanhuksista
ja heidän hyvinvoinnistaan välittäminen, joka Sylvikodissa on vilpitöntä.

Sitten sainkin elämää suuremman flunssan. Puolitoista viikkoa sängyn pohjalla. Minä sairastun neljän vuoden välein ja silloin kunnolla.

Sielusta sieluhun kaiku soi……

Eduskunnassa juhlistettiin Joulua monin tavoin. Yksi herkimmistä oli mielestäni se, kun Sibeliusopiston kuoro tuli Valtiosaaliin laulamaan joululauluja. Se on vuosia jatkunut kaunis traditio.

Lopuksi oli yhteislauluna kuoron kanssa " Maa on niin kaunis."

Olen laulanut tätä laulua kymmeniä kertoja Sylvikodissa, dementia osastolla Huldan, Sirkan, Liisan, Keijon … kanssa Aina se on saanut vedet silmiini ja sydämeni sykkyrään. Mutta olen laulanut, välittämättä miltä lauluääneni kuulostaa..

Nytkin oli vedet silmissä ja sydän sykkyrällä, mutta en laulanut. Nolotti kuutosen lauluääneni...

Joulun jälkeen tein Sylvi kodissa viikon työkeikan.

Hulda, Sirkka, Liisa, Keijo… roudattiin pyörätuolineen ja rollaattorineen seurusteluhuoneen, joulukuuseen ääreen ruokailun jälkeen. Toinen meistä hoitajista jäi siivomaan ja lataamaan tiskikonetta. Minun vuoroni oli tuoda mielekkyyttää ja iloa dementikoiden iltapäivään. Ehdotin että laulaisimme. Tiedän että siitä he pitävät.

Vaikka suurin osa elämästä, jopa aviopuolison ja lasten nimet saattavat kadota julman sairauden myötä, niin jostain käsittämättömästä syystä vanhojen laulujen sanat ja sävel säilyvät.

Lauloimme Huldan toivomuksesta ja kaikkien 15 kannatuksesta "Maa on niin
kaunis"

Laulaessamme katsoin näitä vanhoja kasvoja, silmiä jotka lämpimästi ja luottavaisesti katsoivat minua. He tajuavat niin äärimmäisen herkästi, olenko minä läsnä, haluanko jakaa tämän hetken, tämän laulun ihan oikeasti. Ja minähän haluan.

Viis laulunopettajani antamasta kuutosesta. Kenellekään näille minulle tärkeistä vanhuksista, laulutaitoni ei merkitse mitään. Ei merkitsee mitään kansanedustaja kollegoillekaan.

Maa on niin kaunis, kiitävi aika,
Kirkasna aina sielujen laulun, taivainen sointi säilyy