Turvallinen saattohoito kotona - voidaanko aikaansaada saattohoitovapaa kuolevan potilaan läheiselle.
Lyhennelmä Tarja Tallqvist puheesta Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen järjestämässä palliatiivisen- ja saattohoidon koulutus- ja keskustelutilaisuudessa Turussa 15.9.09
Turvallinen saattohoito kotona - voidaanko aikaansaada saattohoitovapaa kuolevan potilaan läheiselle.
Vuonna 1995 tein seurantadokumentin perheestä, jossa vaimo saattohoiti aivosyöpään sairastuneen 30- vuotiaan miehensä tämän toivomuksesta kotona. Heillä oli 5-vuotias tytär.
Hoitava lääkäri ja kaikki hoitoon kuuluvat paheksuivat tätä ratkaisua. Sitä pidettiin liian raskaana vaimolle ja liian rankkana ja traumatisoivana tyttärelle. Aviovaimo jouti siis taistelemaan saadakseen täyttää miehensä toiveen. Se tuntui ulkopuoliselta mielettömältä, jopa julmalta. Kotisairaanhoito oli tietysti mukana ja perhe sai pyytäessään apuvälineitä. Mutta vaimo joutui taistelemaan liian monesta asiasta. Psykologi varotti, että lapsi ei tällaista kestä. Perheen ratkaisua ei kunnioitettu, se siedettiin.,
Potilaalla oli makuuhaavoja, jotka vaimo tottuneesti hoiti, imi nesteen nielusta, syötti ja juotti. Tytär teki koululäksynsä isän vuoteen vieressä. He olivat yhdessä loppuun saakka.
Olen tavannut miehen kuoleman jälkeen äidin ja tyttären. Molemmat voivat hyvin. "Minulle Eskon saattohoito oli itsestäänselvyys. Nyt on rauhallinen ja hyvä olla. Olisi ollut kauheaa laittaa hänet sairaalaan vastoin hänen toivettaan. Sini menestyy hyvin koulussa. Hänellä on kavereita ja kaikki on surun lisäksi hyvin."
Vuonna 1995 kuolleista vain 5 % kuoli kotona, heistäkin moni tapaturmaisesti tai äkillisesti. Asenteet ovat nyt muuttumassa ja mahdollisuus kotona kuolemiseen lisääntymässä. Oikeuksistaan tietoiset omaiset ja potilaat osaavat nostaa kotisaattohoidon yhdeksi vaihtoehdoksi. Hoivakodit ja dementiakodit ovat myös monen vanhuksen koti. Ja yhä enemmän omaiset ja myös hoitajat toivovat, että vanhukset saisivat nukkua pois omassa tutussa "kodissaan" tuttujen ihmisten luona. Hoitajien riittämättömyyden takia tämä ikävä kyllä ei useinkaan onnistu ja vanhus saattaa kuolla ambulanssissa tai sairaalan käytävällä tai täysin vieraassa sairaalahuoneessa.
Kotona tapahtuva hoito tulee usein yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laitoshoito ja on myös laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto. Saattohoito, tapahtuipa se kotona tai hoivakodissa, vaatii omaisten ja hoitohenkilöstön yhteistyötä. Ja se vaatii usein omaisen työstä pois jäämisen. Vaikka siis on kyse ihmisen lopullisista jäähyväisistä, kysymys on myös rahasta. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset eivät takaa työntekijälle oikeutta virkavapauteen kuolevan omaisen hoitamiseksi. Joissakin tapauksissa käytetään vuorotteluvapaata, mutta työnantaja ei ole velvollinen suostumaan tähän, jos tilalle ei saada vastaava työntekijää tai asia muutoin aiheuttaa työnantajalle harmia. Äkillisissä tapauksissa, kuten onnettomuuksissa, omainen saa yleensä itsekin sairaslomaa.
Laki omaishoidon tuesta astui voimaan vuonna 2006. Siinä täsmennettiin ensimmäistä kertaa esimerkiksi omaishoidon tuen saajalle maksettavat palkkiot, ja määriteltiin raskaan siirtymävaiheen, kuten saattohoidon vähimmäispalkkiot. Kunnalle itselleen jää kuitenkin valta päättää hoitopalkkioidensa suuruudesta ja myöntämiskriteereistä. Tästä johtuen tuet ja avut ovat kunnissa hyvin erilaiset ja omaishoitajat eriarvoisessa asemassa.
Hyvä kuolema on jokaisen saattohoitovaiheen potilaan toive. Jokaisella täytyy olla oikeus kuolla kotonaan tai paikassa, jossa hän voi olla läheistensä läheisyydessä niin halutessaan. Hyvä saattohoito kuuluu kaikille kuoleville potilaille riippumatta sairauden diagnoosista.
Nyt tarvitaan valtakunnallista keskustelua hyvästä ja kivuttomasta kuolemasta. Nyt tarvitaan laki, joka takaa sen, että omainen halutessaan voi jäädä hoitamaan kuolevaa omaistaan ilman, että hänen taloutensa kärsii ja työsuhteensa katkeaa.
Turvallinen saattohoito kotona - voidaanko aikaansaada saattohoitovapaa kuolevan potilaan läheiselle.
Vuonna 1995 tein seurantadokumentin perheestä, jossa vaimo saattohoiti aivosyöpään sairastuneen 30- vuotiaan miehensä tämän toivomuksesta kotona. Heillä oli 5-vuotias tytär.
Hoitava lääkäri ja kaikki hoitoon kuuluvat paheksuivat tätä ratkaisua. Sitä pidettiin liian raskaana vaimolle ja liian rankkana ja traumatisoivana tyttärelle. Aviovaimo jouti siis taistelemaan saadakseen täyttää miehensä toiveen. Se tuntui ulkopuoliselta mielettömältä, jopa julmalta. Kotisairaanhoito oli tietysti mukana ja perhe sai pyytäessään apuvälineitä. Mutta vaimo joutui taistelemaan liian monesta asiasta. Psykologi varotti, että lapsi ei tällaista kestä. Perheen ratkaisua ei kunnioitettu, se siedettiin.,
Potilaalla oli makuuhaavoja, jotka vaimo tottuneesti hoiti, imi nesteen nielusta, syötti ja juotti. Tytär teki koululäksynsä isän vuoteen vieressä. He olivat yhdessä loppuun saakka.
Olen tavannut miehen kuoleman jälkeen äidin ja tyttären. Molemmat voivat hyvin. "Minulle Eskon saattohoito oli itsestäänselvyys. Nyt on rauhallinen ja hyvä olla. Olisi ollut kauheaa laittaa hänet sairaalaan vastoin hänen toivettaan. Sini menestyy hyvin koulussa. Hänellä on kavereita ja kaikki on surun lisäksi hyvin."
Vuonna 1995 kuolleista vain 5 % kuoli kotona, heistäkin moni tapaturmaisesti tai äkillisesti. Asenteet ovat nyt muuttumassa ja mahdollisuus kotona kuolemiseen lisääntymässä. Oikeuksistaan tietoiset omaiset ja potilaat osaavat nostaa kotisaattohoidon yhdeksi vaihtoehdoksi. Hoivakodit ja dementiakodit ovat myös monen vanhuksen koti. Ja yhä enemmän omaiset ja myös hoitajat toivovat, että vanhukset saisivat nukkua pois omassa tutussa "kodissaan" tuttujen ihmisten luona. Hoitajien riittämättömyyden takia tämä ikävä kyllä ei useinkaan onnistu ja vanhus saattaa kuolla ambulanssissa tai sairaalan käytävällä tai täysin vieraassa sairaalahuoneessa.
Kotona tapahtuva hoito tulee usein yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laitoshoito ja on myös laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto. Saattohoito, tapahtuipa se kotona tai hoivakodissa, vaatii omaisten ja hoitohenkilöstön yhteistyötä. Ja se vaatii usein omaisen työstä pois jäämisen. Vaikka siis on kyse ihmisen lopullisista jäähyväisistä, kysymys on myös rahasta. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset eivät takaa työntekijälle oikeutta virkavapauteen kuolevan omaisen hoitamiseksi. Joissakin tapauksissa käytetään vuorotteluvapaata, mutta työnantaja ei ole velvollinen suostumaan tähän, jos tilalle ei saada vastaava työntekijää tai asia muutoin aiheuttaa työnantajalle harmia. Äkillisissä tapauksissa, kuten onnettomuuksissa, omainen saa yleensä itsekin sairaslomaa.
Laki omaishoidon tuesta astui voimaan vuonna 2006. Siinä täsmennettiin ensimmäistä kertaa esimerkiksi omaishoidon tuen saajalle maksettavat palkkiot, ja määriteltiin raskaan siirtymävaiheen, kuten saattohoidon vähimmäispalkkiot. Kunnalle itselleen jää kuitenkin valta päättää hoitopalkkioidensa suuruudesta ja myöntämiskriteereistä. Tästä johtuen tuet ja avut ovat kunnissa hyvin erilaiset ja omaishoitajat eriarvoisessa asemassa.
Hyvä kuolema on jokaisen saattohoitovaiheen potilaan toive. Jokaisella täytyy olla oikeus kuolla kotonaan tai paikassa, jossa hän voi olla läheistensä läheisyydessä niin halutessaan. Hyvä saattohoito kuuluu kaikille kuoleville potilaille riippumatta sairauden diagnoosista.
Nyt tarvitaan valtakunnallista keskustelua hyvästä ja kivuttomasta kuolemasta. Nyt tarvitaan laki, joka takaa sen, että omainen halutessaan voi jäädä hoitamaan kuolevaa omaistaan ilman, että hänen taloutensa kärsii ja työsuhteensa katkeaa.

