Onko teitä kielletty puhumasta?
Kesä on ollut monipuolinen ja antoisa. Tuore muisto viime kesän kyynärsauvoilla pomppimisesta toi vielä lisäonnea ja ymmärrystä terveistä kintuista. Siirin, tyttärentyttären, vierailu oli tietysti kesän kohokohta.
Kohokohta oli myös, kuten kaikilla pitkillä lomillani, viikon työskentely lähihoitajana dementiakodissa, Sylvissä. Se on tuttu paikka viiden vuoden ajalta. Tunnen siellä asuvat vanhukset ja tutustun aina puolen vuoden välein uusiin, jotka tulevat poisnukkuneiden tilalle. Suurin osa hoitajista on vanhoja työkavereitani.
Tein kaksi iltavuoroa ja neljä aamuvuoroa. Hoidettavia oli 15, kaikki autettavia. Kukaan heistä ei pärjää itsenäisesti missään. Neljä on kahden nostettavaa, pestävää ja puettavaa. Vain kolme pystyy pukeutumaan ja pesemään itse, mikäli hoitaja neuvoo koko ajan. Muut on pestävä ja puettava. Syötettäviä on päivän kunnosta riippuen neljästä kuuteen vanhusta. Aamuvuorossa on kolme hoitajaa. Iltavuorossa on kaksi ja yöllä yksi hoitaja. En ole vieraileva tähti. Teen hoitajan työvuoron. On myönnettävä, että kun lauantaina, kuudentena työpäivänä, kello löi 15.00, en olisi jaksanut enää sekuntiakaan. Aamulla eräs meistä kolmesta hoitajasta oli soittanut yökölle, että hän oli sairastunut. Hoitajia on äärimmäisen vaikeaa saada sairastuneiden tilalle. Soitimme, siis me vuorossa olevat hoitajat, hullun lailla kaikille tuntemillemme hoitajille. Kesällä on kaikkein vaikeinta saada ketään edes puhelimeen. Vihdoin iltavuorolainen lupasi tulla yhdentoista aikaan. Eli hän teki sinä päivänä kahdentoista tunnin työpäivän. Dementiakodin vanhukset eivät päättäneet olla niin vaivattomia kuin mahdollista, kun kerran työvuorotilanne oli tämä. Päinvastoin. Kun väsynyt hoitaja tekee toista vuoroa, niin vanhukset vaistoavat sen ja silloin meininki dementiakodissa on kuin turkkilaisella torilla.
Aina iltaisin on muutenkin vanhuksia, jotka pakkaavat tavaroitaan, he ovat lähdössä kotiin. Lapsuuden kotiin. On paljon sekavuutta. On väkivaltaa. Kilteinkin vanhus saattaa saada raivareita. On surua ja ikävää äidin ja isän luo. Täytyisi olla tarpeeksi hoitajia lohduttamassa, olemassa läsnä. Nyt vain yritetään pärjätä. Kaikkien pitää saada ruokansa ja lääkkeensä sekä kuivat vaipat. Nukkumaan heidät pitää laittaa ennen yökön tuloa klo 21. Näin on kaikkialla maassamme. Vanhukset saavat tyytyä siihen, mitä nippanappa heidän perushoitoonsa kuuluu. Se ei ole hoitajien vika. Ei myöskään pienten talousvaikeuksien kanssa taistelevien dementiakotien. Jossain muualla mättää ja pahasti.
Sylvissä kaksi koulutyttöä tuli joka päivä ulkoiluttamaan vanhuksia. He ovat tehneet tätä kesätyötä jo kolme vuotta ja oli ilo nähdä kuinka he ovat kehittyneet, saaneet oikeaa itsevarmuutta. Kolme vuotta sitten täytyi sanoa, että vie nyt Hilda ulos ja sitten Telma. Nyt tytöt menivät vanhusten luokse ja tiesivät tarkoin kuinka heidät oli puettava ja ennen kaikkea kuinka heidän kanssaan puhutaan ja ollaan. Kunnioittavasti, mutta myös leikkiä laskien ja rennosti.
Toivoisin, että nuorten koulutukseen kuuluisi vanhusten kanssa oleminen, heistä huolehtiminen. Uskon, että juuri tässä toteutuisi sanonta ”kun antaa niin saa”. Olen Tehyn Lähihoitajat ry:n puheenjohtajana ja myös kansanedustajana ja lähihoitajana sitä mieltä, että kielitaidottomat hoitajat eivät kuulu dementiakotiin, eivätkä hoitotyöhön. Kielitaito kuuluu ehdottomasti ammattitaitoon. Peruslakimme sanoo, että meidän on saatava hoito omalla äidinkielellä. Laki sanoo myös, että kun koulutettu hoitaja menee työpaikalleen, niin hänellä on lakisääteinen oikeus luottaa siihen, että myös hänen työparinsa on ammattitaitoinen. Hänen ei kuulu eikä tarvitse tarkkailla toimiiko tämä ammattitaitoisesti vai ei. Nyt siitä lipsutaan. Olisi tärkeää saada todellinen tieto, maksetaanko filippiiniläisille, unkarilaisille, ym. heikompaa palkkaa kuin suomalaisille koulutetuille hoitajille. Tuntuupa siltä, että näin on. Sylvi-kodissakin oli Angela, kielitaidoton. Kuulin, kun Milla lähihoitaja, joka jäi hänen kanssaan kahden iltavuoroon, kysyi ”Teetkö Sinä voileivät vai minä”. ”Mitä on voileipä” kysyi Angela.
Kuinka kieltä osaamaton pystyy hoitamaan lääkkeet, rauhoittamaan levotonta dementikkoa, kertomaan ja raportoimaan mitä tapahtui, kun vaikka vanhus kaatuu? Kun hän reagoi oudosti lääkkeisiin? Vanhuksella on tuskia, kipuja? Jne… Kuinka hänen kanssaan työskentelevä, hänen kieltään osaamaton suomalainen hoitaja selviytyy? Suomalainen hoitaja ei välttämättä osaa englantia, sitä ei myöskään välttämättä osaa ulkomaalainenkaan hoitaja, eikä varsinkaan suomalainen vanhus. Kuinka suuren osan kielitaidottoman työstä suomalainen hoitaja joutuu tekemään? Suurimman osan. Hoidettavia, kun ei suomalainen hoitaja jätä hoitamatta.
Hehkutetaan, että nämä kieltä osaamattomat rakastavat vanhuksia ja kunnioittavat vanhuksia. On varmasti totta, mutta se ei aja sen totuuden edelle, että suomalaiset sairaat vanhukset tarvitsevat osaavaa ja kieltä osaavaa hoitohenkilökuntaa. Suomalainen hoitaja välittää, hoitaa hyvin ja usein jopa rakastaa hoidettaviaan. On rasismia kävellä suomalaisen hoitajan yli.
”Onko teitä kielletty puhumasta” kysyi Hilda 96-vuotias dementikko hädissään, kun kielitaidoton Angela alkoi riisua häntä mitään selittämättä iltapesuille.
Kohokohta oli myös, kuten kaikilla pitkillä lomillani, viikon työskentely lähihoitajana dementiakodissa, Sylvissä. Se on tuttu paikka viiden vuoden ajalta. Tunnen siellä asuvat vanhukset ja tutustun aina puolen vuoden välein uusiin, jotka tulevat poisnukkuneiden tilalle. Suurin osa hoitajista on vanhoja työkavereitani.
Tein kaksi iltavuoroa ja neljä aamuvuoroa. Hoidettavia oli 15, kaikki autettavia. Kukaan heistä ei pärjää itsenäisesti missään. Neljä on kahden nostettavaa, pestävää ja puettavaa. Vain kolme pystyy pukeutumaan ja pesemään itse, mikäli hoitaja neuvoo koko ajan. Muut on pestävä ja puettava. Syötettäviä on päivän kunnosta riippuen neljästä kuuteen vanhusta. Aamuvuorossa on kolme hoitajaa. Iltavuorossa on kaksi ja yöllä yksi hoitaja. En ole vieraileva tähti. Teen hoitajan työvuoron. On myönnettävä, että kun lauantaina, kuudentena työpäivänä, kello löi 15.00, en olisi jaksanut enää sekuntiakaan. Aamulla eräs meistä kolmesta hoitajasta oli soittanut yökölle, että hän oli sairastunut. Hoitajia on äärimmäisen vaikeaa saada sairastuneiden tilalle. Soitimme, siis me vuorossa olevat hoitajat, hullun lailla kaikille tuntemillemme hoitajille. Kesällä on kaikkein vaikeinta saada ketään edes puhelimeen. Vihdoin iltavuorolainen lupasi tulla yhdentoista aikaan. Eli hän teki sinä päivänä kahdentoista tunnin työpäivän. Dementiakodin vanhukset eivät päättäneet olla niin vaivattomia kuin mahdollista, kun kerran työvuorotilanne oli tämä. Päinvastoin. Kun väsynyt hoitaja tekee toista vuoroa, niin vanhukset vaistoavat sen ja silloin meininki dementiakodissa on kuin turkkilaisella torilla.
Aina iltaisin on muutenkin vanhuksia, jotka pakkaavat tavaroitaan, he ovat lähdössä kotiin. Lapsuuden kotiin. On paljon sekavuutta. On väkivaltaa. Kilteinkin vanhus saattaa saada raivareita. On surua ja ikävää äidin ja isän luo. Täytyisi olla tarpeeksi hoitajia lohduttamassa, olemassa läsnä. Nyt vain yritetään pärjätä. Kaikkien pitää saada ruokansa ja lääkkeensä sekä kuivat vaipat. Nukkumaan heidät pitää laittaa ennen yökön tuloa klo 21. Näin on kaikkialla maassamme. Vanhukset saavat tyytyä siihen, mitä nippanappa heidän perushoitoonsa kuuluu. Se ei ole hoitajien vika. Ei myöskään pienten talousvaikeuksien kanssa taistelevien dementiakotien. Jossain muualla mättää ja pahasti.
Sylvissä kaksi koulutyttöä tuli joka päivä ulkoiluttamaan vanhuksia. He ovat tehneet tätä kesätyötä jo kolme vuotta ja oli ilo nähdä kuinka he ovat kehittyneet, saaneet oikeaa itsevarmuutta. Kolme vuotta sitten täytyi sanoa, että vie nyt Hilda ulos ja sitten Telma. Nyt tytöt menivät vanhusten luokse ja tiesivät tarkoin kuinka heidät oli puettava ja ennen kaikkea kuinka heidän kanssaan puhutaan ja ollaan. Kunnioittavasti, mutta myös leikkiä laskien ja rennosti.
Toivoisin, että nuorten koulutukseen kuuluisi vanhusten kanssa oleminen, heistä huolehtiminen. Uskon, että juuri tässä toteutuisi sanonta ”kun antaa niin saa”. Olen Tehyn Lähihoitajat ry:n puheenjohtajana ja myös kansanedustajana ja lähihoitajana sitä mieltä, että kielitaidottomat hoitajat eivät kuulu dementiakotiin, eivätkä hoitotyöhön. Kielitaito kuuluu ehdottomasti ammattitaitoon. Peruslakimme sanoo, että meidän on saatava hoito omalla äidinkielellä. Laki sanoo myös, että kun koulutettu hoitaja menee työpaikalleen, niin hänellä on lakisääteinen oikeus luottaa siihen, että myös hänen työparinsa on ammattitaitoinen. Hänen ei kuulu eikä tarvitse tarkkailla toimiiko tämä ammattitaitoisesti vai ei. Nyt siitä lipsutaan. Olisi tärkeää saada todellinen tieto, maksetaanko filippiiniläisille, unkarilaisille, ym. heikompaa palkkaa kuin suomalaisille koulutetuille hoitajille. Tuntuupa siltä, että näin on. Sylvi-kodissakin oli Angela, kielitaidoton. Kuulin, kun Milla lähihoitaja, joka jäi hänen kanssaan kahden iltavuoroon, kysyi ”Teetkö Sinä voileivät vai minä”. ”Mitä on voileipä” kysyi Angela.
Kuinka kieltä osaamaton pystyy hoitamaan lääkkeet, rauhoittamaan levotonta dementikkoa, kertomaan ja raportoimaan mitä tapahtui, kun vaikka vanhus kaatuu? Kun hän reagoi oudosti lääkkeisiin? Vanhuksella on tuskia, kipuja? Jne… Kuinka hänen kanssaan työskentelevä, hänen kieltään osaamaton suomalainen hoitaja selviytyy? Suomalainen hoitaja ei välttämättä osaa englantia, sitä ei myöskään välttämättä osaa ulkomaalainenkaan hoitaja, eikä varsinkaan suomalainen vanhus. Kuinka suuren osan kielitaidottoman työstä suomalainen hoitaja joutuu tekemään? Suurimman osan. Hoidettavia, kun ei suomalainen hoitaja jätä hoitamatta.
Hehkutetaan, että nämä kieltä osaamattomat rakastavat vanhuksia ja kunnioittavat vanhuksia. On varmasti totta, mutta se ei aja sen totuuden edelle, että suomalaiset sairaat vanhukset tarvitsevat osaavaa ja kieltä osaavaa hoitohenkilökuntaa. Suomalainen hoitaja välittää, hoitaa hyvin ja usein jopa rakastaa hoidettaviaan. On rasismia kävellä suomalaisen hoitajan yli.
”Onko teitä kielletty puhumasta” kysyi Hilda 96-vuotias dementikko hädissään, kun kielitaidoton Angela alkoi riisua häntä mitään selittämättä iltapesuille.
posted by Tarja Tallqvist at 12:28
2 Comments:
Näkisin, ettei vanhuksille puhumattomuus tai vain perustehtävien hoitaminen johdu mistään muusta, kuin resurssien puutteesta, kun yksi hoitaja tekee 3:men työt työnantajan "säästäessä" ja taantuman ollessa tekosyynä.
Tilanne on vain menossa huonompaan suuntaan, kun suuret ikäluokat eläköityvät ja ilman ulkomaalaista työvoimaa vanhukset jäävät kokonaan hoitamatta, koska lähihoitajaksi ei saada tarpeeksi suomalaista henkilökuntaa.
Se asia mihin voitaisiin vaikuttaa on ulkomaalaisten työntekijöiden kouluttaminen, esim. kielikoulutus pitäisi aloittaa vähintään 2 vuotta ennen töihin tulemista.
Nykyinen muutaman kuukauden kurssitus on ihan yhtä tyhjän kanssa, eikä siitä ole iloa työntekijälle, vanhukselle tai työnantajallekkaan.
Vanhustenhoidon ongelmia ei huomioda, ennenkuin on liian myöhäistä ja sitten tehdään paniikkiliikkeitä, joilla tilanne vain pahenee.
Itse olen maailmalle lähtenyt ilman kielitaitoa ja leipäni tienannut ensin vanhustyössä oppimassa kieltä ja sen jälkeen sairaalassa puoliksi kielitaidottomana. Työ sujui, kun korvat höröllä kuunteli työkavereita ja yritti vain selittää asiansa niin hyvin kuin pienellä, mutta koko ajan kehittyvällä sanavarastollaan kykeni. Tilanne ei ollut helppo minulle, työkavereilleni eikä varsinkaan asiakkailleni/potilailleni, mutta kun valinnan varaa ei vain ollut, hoitajana olin joko minä tai ei kukaan. Meillä Suomessa ollaan kohta samassa tilanteessa. Syistä on monta mielipidettä, esittäjän puoluekannasta riippuen hoitajien palkat ovat joko liian pienet tai liian suuret; liian pienet houkutellakseen nuoria alalle ja liian suuret osastojen miehityksen parantamiseen.
Olen todella kiitollinen entisen asuinmaani sairaanhoitajaliitolle, joka toimii myös sairaanhoitajien ammattiyhdistyksenä toisin kuin Suomen sairaanhoitajaliitto. Luottamusmies piti huolen ettei oikeuksiani poljettu missään vaiheessa, samaa kanttia toivon suomalaisilta luottamusmiehiltä, liittoon katsomatta, jäsenistöönsä kuuluvien maahanmuuttajahoitajien etujen ajamiseen.
Lähetä kommentti
<< Home