Taavetin metsästäjien vieraana

Olin ystäväni Elina Simosen kanssa Taavetin metsästäjien vieraana hirvijahdissa pari viikkoa sitten. Aamulla puoli seitsemän joimme aamukahvit laavulla ja sitten lähdimme valtatie kuuden vierelle vahtimaan ettei koira tai hirvi juokse tielle. Sitten taas laavulle makkaraa paistamaan ja metsästäjien hervottomia juttuja kuuntelemaan.
Hirven ajaminen olikin sitten jo rankempaa. Kuljimme ketjussa vaikea kulkuisessa metsässä ja kalisutimme kapuloita ja huusimme tasaisin väliajoin. Minä en huutanut. Se olisi tuntunut jotenkin nololta.



Näimme tuoreita hirvenjälkiä, mutta Luojalle kiitos emme hirveä.

Metsä oli kaunis. Tuli mieleen lapsuuden leikit Siikajärven huvilamme takana avautuvassa metsässä. Satumetsä, peikkometsä ja jännittävä salaperäinen suo. Ihan niin kuin nyt täällä. Vihreää sammalta vanhojen kuusien varjossa ja kanttarelleja keltaisenaan, kuin pieni aurinkoja.

Seuraavana päivänä kun niska ja selkä oli verisenä hirvikärpästen puremista, sain tiedon, että hirvi ja vasa oli kaadettu. Peijaiset ovat tiedossa viikon kuluttua.