Viivästyskoron enimmäismäärä

Kirjallinen kysymys:

Eduskunnan puhemiehelle

Taloudellisen taantuman myötä suomalaisten ylivelkaantuminen on lisääntynyt. Kotitaloudet ovat ottaneet suuria lainoja, erityisesti ylimitoitettuja asuntolainoja, jättämättä joustovaraa heikentyvään taloustilanteeseen. Ekonomistit ovat arvioineet, että kotitalouksien velkaantumisaste on noussut pitkäaikaista trendiä korkeammaksi.

Kun ylivelkaantunut joutuu maksuvaikeuksiin, velkapääomaa kasvattavat viivästyskorko sekä perimis- ja oikeudenkäyntikulut. 90-luvun laman seurauksena moni velkaantunut joutui ylivoimaiseen tilanteeseen, kun viivästyskorko kasvatti velan moninkertaiseksi alkuperäisestä velkasummasta.

Korkolaissa säädetään viivästyskoron sovittelusta. Sovittelun edellytyksenä on muun muassa, että sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksuviivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.
Sovittelusäännöksellä on pyritty kohtuullistamaan juuri niitä tilanteita, joissa viivästyskorko on johtanut velallisen kannalta toivottomaan tilanteeseen.

Sovittelusääntö on sinänsä velallisen kannalta hyvä. Oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta tuntuisi kuitenkin se, että viivästyskoron kertymää olisi rajattu lailla myös esimerkiksi niin, että se ei saisi ylittää alkuperäisen velkapääoman kaksinkertaista määrää. Poikkeuksena tästä rajauksesta voisivat olla ne tilanteet, joissa on kyseessä velallisen ilmeisen kevytmielinen suhtautuminen velkojen maksuun. Koron enimmäismäärää rajaamalla tuettaisiin velallisen mahdollisuutta selviytyä velkataakan alta normaalielämään ja mahdollisuutta motivoitua työelämään paluuseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus rajata viivästyskoron enimmäiskertymää ylivelkaantuneiden tilanteen kohtuullistamiseksi?

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2010
Tarja Tallqvist /kd

Missä inhimillisyys?

Nyt sitten on päätetty häätää Suomesta kaksi sairasta yksinäistä vanhusta, joiden omaiset ovat asuneet Suomessa vuosia. He maksavat tänne veronsa kasvattavat tänne veronmaksajiksi lapsensa ja ovat valmiita hoitamaan äitinsä omalla kustannuksellaan. Ainakin egyptiläisen isoäidin Fadayelin pojat ovat näin vannoneet ja heillä on siihen varaa sekä mahdollisuus.

Vaihtoehtona on se, että Suomessa leipänsä ansaitsevat pojat, heidän suomalaiset vaimonsa ja lapsensa jättävät Suomen ja seuraavat äitiään, joka ei yksin vanhana naisena Egyptissä selviä. Ei kyllä selviä venäläinen isoäiti, Antonovakaan, joka on sairas.

Missä kulkee laki ja moraali? Miksi me maksamme mannaita Ruandan kansanmurhasta syytetyn vankilassa olosta ja huikeista kustannuksista, kun Porvoon käräjäoikeus matkustaa edestakaisin Suomen ja Ruandan väliä?

Ovelasti Suomen lakia lukeva maahanmuuttajanainen pystyy hankkimaan itselleen ja muutaman isän lapsilleen lapsilisä- ym. etuja – huikeita summia.

Itse Espoon yksilöjaostossa näen, miten maahanmuuttajat, jos osaavat ja jotkut osaavat käyttää tätä höveliä meininkiä, todella saavat, mitä haluavat.

Mutta nyt nämä kaksi avutonta vanhusta lähetetään kylmästi kotimaahansa, jossa he toivottavasti kuolevat nopeasti ja tuskattomasti. Muutahan he eivät voi siellä toivoa.

Laki ei ole hyvä ja toimiva, ellei se täytä inhimillisyyden ehtoa.

Puheeni Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 3.3.2010

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet eivät ole ase eivätkä suojakilpi. Ne ovat jokaisen ihmisen synnyinoikeus. Jos kadotamme kosketuksen tähän lähtökohtaan, kaikki ihmisoikeuksien keskeisen aseman turvaamiseksi tehty työ menee hukkaan, sanoi Louise Arbour, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu. Useissa Suomea koskevissa suosituksissa on kehotettu Suomea ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten joutumiseen väkivallan tai koulukiusaamisen kohteeksi.

Lisäksi YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten naisten asemaan ja heidän kohtaamaansa moninkertaiseen syrjintään muun muassa koulutukseen ja työhön pääsemisessä, terveydenhuollon palveluissa ja väkivallalta suojelemisessa. Heihin ei suhtauduta erityisryhmänä, jolla on erityistarpeet. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on myös heikko. Vain noin 30 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä. Halukkaiden määrä olisi huomattavasti suurempi.

Pienituloisten sekä pitkittyneesti pienituloisten väestönosuus on kasvanut viime vuosina. Pienituloiset ovat pääosin työttömiä, iäkkäitä eläkeläisiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on edellisen laman myötä korkealle tasolle jäänyt työttömyys ja tämän päivän yhä kasvava työttömyys tietysti. Laskentatavasta riippuen noin 100 000 suomalaista on syrjäytynyt työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on synnyttänyt Suomeen syrjäytyneiden ytimen, joka kuormittaa hyvinvointipalveluita sen lisäksi, että aiheuttaa paljon inhimillistä surua ja tuskaa. Pitkäaikaistyöttömistä suuri osa on yli 50-vuotiaita, joista monilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka asuvat asuntoloissa tai joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Asunnottomien naisten tilanne on yleensä erityisen vaikea. Taloudellisen tilanteen ja asunnon puutteen vuoksi elämään voi liittyä hyväksikäyttöä ja prostituutiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä koko väestölle tarkoitettua sosiaali- ja terveyspalveluja. 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä koskeva säännös sosiaalihuollon lainsäädännössä on säännös pääsystä palvelutarpeen arviointiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa kunnissa resurssien puutteen takia. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on harkintavalta ikääntyneiden käyttämien palveluiden järjestämisessä. Ikääntyneen henkilön voi olla vaikea lainsäädännön perusteella tietää omat oikeutensa, sillä ikääntyneelle ei suinkaan aina kerrota, mitä oikeuksia ja palveluita hänelle kuuluu, jos hän ei niitä osaa kysyä.

Selonteossa sanotaan, että laatusuosituksessa annetaan suositus ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitukselle ja hyvälle mitoitukselle. Kotihoidon mitoitussuositukset valmistuivat vuonna 2009, mutta oikeassa elämässä valvonnan puute aiheuttaa sen, että käytännössä hoitajien taso on erittäin kirjava. Yökkö saattaa olla talonmies, tai sitten ei ole ollenkaan yökköä. Osastolla saattaa olla vain yksi suomen kieltä osaava hoitaja. Mitoitus on minimissä. Hoitajia on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Kotihoitajat tekevät vuorollaan toistakymmentäkin kotikäyntiä. Aikaa saattaa olla yhtä käyntiä varten parikymmentä minuuttia. Ei ole harvinaista, että dementoitunut, yksin elävä vanhus suljetaan hoitajan käynnin jälkeen takalukon taakse, kun kotihoitaja on ensin ottanut proput irti. Tämä siksi, että vanhus ei karkaisi ulos ja eksyisi eikä polttaisi itseään ja asuntoaan, siis vanhuksen turvallisuuden takia. Kun itse kohtasin kotihoidossa tällaisen proppumummon, tämä kysyi minulta hiljaisella äänellä: "Ottaakohan Jumala taivaaseen, jos tekee itsemurhan?" Tällä vanhuksella oli kaappi täynnä vahvoja lääkkeitä. Nämä vanhukset ovat heitteillä ilman mitään ihmisoikeutta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia on Suomessa yli 300 000. Heistä vain 33 000 sai vuonna 2007 omaishoidon tukea. 16 000 omaishoitajaa oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuussa, mutta kunnissa ei ole aina tarpeeksi intervallipaikkoja. Nyt on monissa kunnissa nostettu omaishoitajaan oikeuttavia kriteereitä, ja näin on omaishoitaja sanottu irti ja hän on jäänyt hoitamaan puolisoaan ilman mitään tukea tai vapaapäivää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tänä leikkausten aikana pitkäaikaissairaaloissa, laitoksissa tai dementiakodeissa asuvia vanhuksia saatetaan siirtää paikasta toiseen ilmoitusluonteisesti lyhyellä varoitusajalla. Vuosia samassa vanhusten hoivakodissa asuvat vanhukset, joille on luvattu aikoinaan, että tämä on heidän loppuajan kotinsa, jossa he ovat tutustuneet, ystävystyneet henkilökunnan ja toisten vanhusten kanssa, saattavat joutua muuttamaan kilometrien, jopa sadankin kilometrin päähän toiseen hoivapaikkaan. Tässä rikotaan rankasti vanhusten ja heidän läheistensä ihmisoikeutta. Monesti vanhus asuu hoivakodissa tai laitoksessa eri kunnassa tai eri puolilla Suomea kuin hänen lapsensa. Kotipaikkaoikeuslakia tarvitaan kiireesti, jo ihan heti. Tämän päivän vanhusten ja vammaisten on päästävä omaistensa lähelle. Se on minimi-ihmisoikeutta.