Tarja Tallqvist

Puheeni eduskunnassa 14.4.2010 (Hallituksen esitys laeiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta)

2010-04-15T09:40:00.001+03:00

Arvoisa puhemies! Tämä lainmuutos varjostaa mustana pilvenä kolmannen sektorin toimijoiden kevättä. Hallituksen esityksessä näkyy taas valitettavan selvästi sen halu olla EU:n mallioppilas. On käsittämätöntä, että tässä työttömyystilanteessa hallitus antaa esityksen, joka heikentää kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia työllistää työttömiä.

Kuten allekirjoittamassani vastalauseessa todetaan, nyt valittujen ratkaisujen sijaan olisi pitänyt luoda palkkatukijärjestelmä, jossa myönnettävä tuki seuraa työttömän mukana ja jokainen työnantaja, joka muuten täyttää tuen myöntämisen ehdot, olisi siihen automaattisesti oikeutettu. Kun malli ei valikoisi eikä olisi tarvehankintaista, se ei myöskään vääristäisi kilpailua.

Temmin tuoreessa julkaisussa todetaan, että kolmannen sektorin toimesta palkkatuella työllistetty ei aina hyödy tukijaksostaan. Totta on, että moniongelmaiset eivät palkkatuen avulla päädy pysyviin työpaikkoihin, mutta jos mitataan elämän mielekkyyttä, ihmisyyttä, niin tuettu työpaikka on osa elämänhallinnan ja toimintakyvyn säilymistä. Mahdollisuus säilyttää elämässä rytmi, tavata toisia ihmisiä ja kokea itsensä tarpeelliseksi ovat äärettömän tärkeitä sosiaalisia arvoja, jotka unohtuvat tilastoista.

Tukijaksojen keston rajaaminen 6 kuukauteen toimenpiteen järjestäjää kohden vaikeuttaa lisää vaikeimmin työllistettävien tilannetta ja aiheuttaa näin yhä syvenevää syrjäytymistä, mielenterveys- ja terveysongelmia, alkoholismia ja lisää kuluja yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla lainmuutoksella kolmannen sektorin mahdollisuudet työllistää vaarantuvat, vaikka muille kuin elinkeinotoimintaa harjoittaville työnantajille palkkatuet myönnetään entisin ehdoin. Monet yhdistysten ja säätiöiden toimijat ovat kokeneet ikäviä yllätyksiä verottajan tulkittua uudelleen niiden toimintaa siten, että aiemmin yleishyödyllisenä verovapaa toiminta onkin elinkeinotoimintana veronalaista.

Verottajan päätös ei sido te-toimistoa, mutta verottajan tuloveropäätöksiä käytetään apuna arvioitaessa tuen hakijan toiminnan luonnetta. Verottajan ratkaisuista on kasvavassa määrin tehty valituksia. Paikallisille te-toimistoille annettava harkintavalta toiminnan arvioinnissa aiheuttaa epätasa-arvoista kohtelua maan eri alueilla.

Asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi ilmi huoli ja epäily siitä, onko te-toimistoilla arviointien tekoon tarpeeksi osaamista ja tarpeeksi resursseja. Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli valiokunnalle antamassaan lausunnossa huolissaan siitä, että raskas hakumenettely vähentää merkittävästi pienten yhdistysten työllistämismahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Vaikka tavoitteena on estää kilpailun vääristyminen, tällä oikaisuliikkeeellä ei päästä toivottuun tulokseen. Kyydistä lentävät ne työllistettävät, jotka eivät työkunnoltaan ja -kyvyltään ole hyödyllisiä voittoa tavoitteleville yrityksille. Kolmannelle sektorille on tyypillistä, etteivät se edes elinkeinotoiminnan alueella toimiessaan tavoittele sellaista tehokkuutta ja tuottavuutta, jotka ovat yrittämisen peruskiviä.

Monelle palkkatukijaksolla olevista ei nykyisin voi asettaa edes tavoitteeksi avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Kuitenkin Suomessa tuen myöntäminen lähtee kaikkien työttömien kohdalla siitä, että palkkatuella arvioidaan voitavan edistää avoimille työmarkkinoille sitoutumista. Kuinka näiden ihmisten työllistymisen käy, jos kolmas sektori ei kykene tarjoamaan heille tehtäviä? Missä ovat ne hallituksen tukitoimet, joita tarjotaan näille ihmisille?

Kuntaliitto on kritisoinut lakiuudistusta lyhytnäköiseksi ja byrokraattiseksi ja todennut, että toteutuessaan se mutkistaa yhdistysten työllistämismahdollisuuksia. Tästä seuraa kunnille lisätaakkaa työllisyyden hoidossa. On huomattava, että tämä lakimuutos myös nostaa kuntien työmarkkinamenoja työllistymisen vaikeutuessa.

Temmin tilastoissa roikkuu 17 000 työnhakija-asiakasta, joiden tilanne on arvioitu sellaiseksi, etteivät he ole enää hallinnon toimenpiteiden ulottuvilla. Olisi järkevintä nyt ottaa järeästi käyttöön Lex Taipale ja sallia heille sen turvin ihmisarvoinen, turvattu elämä.

Arvoisa puhemies! EY:n perustamissopimuksessa ei ole määritelty yritys-käsitettä. Yhteisön tuomioistuimen tulkinnan mukaan yrityksiä ovat kaikki ne, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja markkinoilla, siis riippumatta siitä, tavoitellaanko taloudellista voittoa. Kaikki hyväksymme varmasti ajatuksen siitä, että samoin toimivaa yritystä ja yhdistystä on kohdeltava samoin, mutta kuka haluaa, että tämän periaatteen nojalla viedään vähävaraisilta vanhuksilta se ainoa tuiki tärkeä kotipalvelu, johon hänellä on varaa, palvelu, jota hän ei missään tapauksessa voisi yritykseltä markkinahintaan ostaa?

Monille työttömille on paikallinen työttömien ruokala ehkä ainoa sosiaalinen kontakti, ainoa mahdollisuus lämpöiseen ateriaan, vaihtoehtona kaljakuppila tai masentuneena kotona makaaminen. Kolmannen sektorin tarjoamilla palveluilla ja työtilaisuuksilla on erittäin merkittävä rooli kokonaisuudessaan myös organisaatioiden palvelutuotannon näkökulmasta. Palkkatukityövoimalla tarjotut palvelut täydentävät ja paikkaavat monessa suhteessa julkisen palvelutuotannon aukkoja. Palveluiden poisjääminen jättäisi merkittävän ja suuria ongelmia tuottavan resurssiaukon esimerkiksi vanhusten huoltoon ja sosiaalitoimeen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu aatteellisten, yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten kehittäminen. Ohjelmassa todetaan myös, että järjestöjen mahdollisuuksia tarjota hyvinvointia tukevaa ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa parannetaan. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että tämä kehittäminen merkitsee kolmannen sektorin toimintaedellytyksien kaventamista ja sen myötä heikommassa asemassa olevan ihmisen unohtamista.

Kaveri jätetään taas, mutta tähän ei pidä suostua, ei vaikka ministeri Sinnemäki on ylimielisesti jättänyt tulematta vastaamaan näihin vakaviin kysymyksiin.

Ei rikollisia, ei väkivaltaa

2010-04-06T12:06:00.001+03:00

On aika häkellyttävää huomata, että puolustaessani kahden sairaan vanhuksen oikeutta jäädä lastensa luo tänne Suomeen syystä, että heillä ei ole ketään heistä huolta pitävää omassa maassaan, olen monen mielestä kääntänyt selkäni suomalaisille vanhuksille. En todellakaan ole.

Mutta ulkomaalaislaki on huono. Mummojen karkottamiseen löytyy pykälä, mutta miksi oleskelulupaa jatketaan maahanmuuttajille, joilla on rikosrekisteri, kuten esim. Sellon tappajalla? Ibrahim Shkupolli oli saanut sakot siitä, että hänellä oli ampumavalmis pistooli saappaassa kotonaan ja hänellä oli Suomessa lähestymiskielto väkivallan takia, mutta häntä ei karkotettu. Hinta tästä oli julma.

Meillä on turvakodeissa maahanmuuttajanaisia ja maahan muuttaneiden miesten kanssa naimisissa olevia suomalaisia naisia ja lapsia. Aviomiesten kotimaan oikeuskäsityksen mukaan väkivalta vaimoja ja tyttäriä kohtaan on heidän oikeutensa. Miksi heitä ei karkoteta? Me veronmaksajat maksamme uhrien ylläpidon. Maksamme joskus myös miesten terapiat.

Meillä on työttömiä, usein ammattitaidottomia etnisiä nuoria, jotka varastavat, pahoinpitelevät, ym. ja joutuvat vankilaan, jossa ylläpidon maksamme me suomalaiset veronmaksajat. Miksi heitä ei karkoteta?

Miksi maahanmuuttajan etuisuudet saattavat olla suurempia kuin suomalaisen vanhuksen, työttömän, vammaisen ja lapsiperheen?

Näihin on syytä puuttua ja olla tarkkana ja tiukkana. Kuten myös tarkentaa sitä, että tänne tulevilla on oikeuksien ja etuisuuksien, jotka on ehdottomasti samaistettava muiden pohjoismaiden tasolle, lisäksi ehdoton velvollisuus noudattaa Suomen lakia ja järjestystä.

Terroriuhka ja järjestäytynyt rikollisuus on aivan yhtä suuri uhka meillä, kuten muuallakin maailmassa.

Oikeus vanhuuteen lastensa lähellä

2010-04-04T15:16:00.000+03:00

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg teki historiaa puuttumalla ”isoäitien” karkottamisprosessiin näkyvästi ja vaikuttavasti. Lait ovat ihmisten tekemiä, eivät Jumalan. On selvää, että sen takia kaikki lait eivät ole välttämättä hyviä ja oikeudenmukaisia.

Inhimillisyys on oltava aina lain takana. Täysivertaisuus lain edessä ei voi tarkoittaa sitä, että kun tässä tapauksessa vieläkin huonommassa jamassa olevia isoäitejä on aiemmin palautettu kotimaahansa epäinhimillisiin oloihin, niin tätä linjaa täytyy jatkaa.

Näissä kahdessa tapauksessa lapset ovat asuneet suomessa jo vuosia. Egyptiläisen isoäidin pojat toistakymmentä vuotta. He ovat täällä töissä, maksaneet ja maksavat veroja, lapset käyvät täällä koulua, vaimot ovat suomalaisia. Lisäksi he, kuten myös venäläisen vanhuksen tytär ja suomalainen vävy, ovat sitoutuneet pitämään taloudellisesti huolta äideistään.

On itsestään selvää, että nyt ei ole tarkoitus avata ovia kaikkien isovanhempien tulla Suomeen. Mutta lakiuudistus tulee nyt ilmeisesti oikeuttamaan sen, että kun tänne muuttanut on vanhempiensa ainoa turva, ainoa omainen, niin on inhimillisesti katsoen oikeus, että vanhus pääsee lapsensa luokse. Kaikki tapaukset on tietysti tarkoin tutkittava ja väärinkäytökset ovat erittäin tuomittavia.

Meillä on aivan liian paljon ongelmia ja suorastaan heitteelle jättöä omien vanhustemme hoidossa. Suomalainen pelkää tulla vanhaksi, joka toinen päivä yli 65 vuotias tekee itsemurhan. Vanhuksia siirretään hoitopaikasta toiseen usein sen enempää kysymättä tai neuvottelematta vanhusten ja omaisten kanssa. Ja jos neuvotellaan, kuitenkin tehdään juuri siten kuin viranomainen on päättänyt. Säästösyistä

Laki, joka oikeuttaa vanhempien pääsyn lapsensa kotikuntaan valmistunee ensi vuonna. Aivan liian myöhään. Juuri nyt, tänään asuu moni suomalainen yksinäinen, sairas vanhus eri kunnassa kaukana huolestuneista lapsistaan. Vanhasella on nyt syytä ottaa kantaa, ja kiirehtiä tätä lakia. Yhtä inhimillisesti, kuten hän otti kantaa ulkomaalaisten isoäitien tapauksessa.

Viivästyskoron enimmäismäärä

2010-03-22T11:38:00.002+02:00

Kirjallinen kysymys:

Eduskunnan puhemiehelle

Taloudellisen taantuman myötä suomalaisten ylivelkaantuminen on lisääntynyt. Kotitaloudet ovat ottaneet suuria lainoja, erityisesti ylimitoitettuja asuntolainoja, jättämättä joustovaraa heikentyvään taloustilanteeseen. Ekonomistit ovat arvioineet, että kotitalouksien velkaantumisaste on noussut pitkäaikaista trendiä korkeammaksi.

Kun ylivelkaantunut joutuu maksuvaikeuksiin, velkapääomaa kasvattavat viivästyskorko sekä perimis- ja oikeudenkäyntikulut. 90-luvun laman seurauksena moni velkaantunut joutui ylivoimaiseen tilanteeseen, kun viivästyskorko kasvatti velan moninkertaiseksi alkuperäisestä velkasummasta.

Korkolaissa säädetään viivästyskoron sovittelusta. Sovittelun edellytyksenä on muun muassa, että sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksuviivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.
Sovittelusäännöksellä on pyritty kohtuullistamaan juuri niitä tilanteita, joissa viivästyskorko on johtanut velallisen kannalta toivottomaan tilanteeseen.

Sovittelusääntö on sinänsä velallisen kannalta hyvä. Oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta tuntuisi kuitenkin se, että viivästyskoron kertymää olisi rajattu lailla myös esimerkiksi niin, että se ei saisi ylittää alkuperäisen velkapääoman kaksinkertaista määrää. Poikkeuksena tästä rajauksesta voisivat olla ne tilanteet, joissa on kyseessä velallisen ilmeisen kevytmielinen suhtautuminen velkojen maksuun. Koron enimmäismäärää rajaamalla tuettaisiin velallisen mahdollisuutta selviytyä velkataakan alta normaalielämään ja mahdollisuutta motivoitua työelämään paluuseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus rajata viivästyskoron enimmäiskertymää ylivelkaantuneiden tilanteen kohtuullistamiseksi?

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2010
Tarja Tallqvist /kd

Missä inhimillisyys?

2010-03-10T14:50:00.001+02:00

Nyt sitten on päätetty häätää Suomesta kaksi sairasta yksinäistä vanhusta, joiden omaiset ovat asuneet Suomessa vuosia. He maksavat tänne veronsa kasvattavat tänne veronmaksajiksi lapsensa ja ovat valmiita hoitamaan äitinsä omalla kustannuksellaan. Ainakin egyptiläisen isoäidin Fadayelin pojat ovat näin vannoneet ja heillä on siihen varaa sekä mahdollisuus.

Vaihtoehtona on se, että Suomessa leipänsä ansaitsevat pojat, heidän suomalaiset vaimonsa ja lapsensa jättävät Suomen ja seuraavat äitiään, joka ei yksin vanhana naisena Egyptissä selviä. Ei kyllä selviä venäläinen isoäiti, Antonovakaan, joka on sairas.

Missä kulkee laki ja moraali? Miksi me maksamme mannaita Ruandan kansanmurhasta syytetyn vankilassa olosta ja huikeista kustannuksista, kun Porvoon käräjäoikeus matkustaa edestakaisin Suomen ja Ruandan väliä?

Ovelasti Suomen lakia lukeva maahanmuuttajanainen pystyy hankkimaan itselleen ja muutaman isän lapsilleen lapsilisä- ym. etuja – huikeita summia.

Itse Espoon yksilöjaostossa näen, miten maahanmuuttajat, jos osaavat ja jotkut osaavat käyttää tätä höveliä meininkiä, todella saavat, mitä haluavat.

Mutta nyt nämä kaksi avutonta vanhusta lähetetään kylmästi kotimaahansa, jossa he toivottavasti kuolevat nopeasti ja tuskattomasti. Muutahan he eivät voi siellä toivoa.

Laki ei ole hyvä ja toimiva, ellei se täytä inhimillisyyden ehtoa.

Puheeni Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 3.3.2010

2010-03-05T15:25:00.000+02:00

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet eivät ole ase eivätkä suojakilpi. Ne ovat jokaisen ihmisen synnyinoikeus. Jos kadotamme kosketuksen tähän lähtökohtaan, kaikki ihmisoikeuksien keskeisen aseman turvaamiseksi tehty työ menee hukkaan, sanoi Louise Arbour, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu. Useissa Suomea koskevissa suosituksissa on kehotettu Suomea ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten joutumiseen väkivallan tai koulukiusaamisen kohteeksi.

Lisäksi YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten naisten asemaan ja heidän kohtaamaansa moninkertaiseen syrjintään muun muassa koulutukseen ja työhön pääsemisessä, terveydenhuollon palveluissa ja väkivallalta suojelemisessa. Heihin ei suhtauduta erityisryhmänä, jolla on erityistarpeet. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on myös heikko. Vain noin 30 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä. Halukkaiden määrä olisi huomattavasti suurempi.

Pienituloisten sekä pitkittyneesti pienituloisten väestönosuus on kasvanut viime vuosina. Pienituloiset ovat pääosin työttömiä, iäkkäitä eläkeläisiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on edellisen laman myötä korkealle tasolle jäänyt työttömyys ja tämän päivän yhä kasvava työttömyys tietysti. Laskentatavasta riippuen noin 100 000 suomalaista on syrjäytynyt työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on synnyttänyt Suomeen syrjäytyneiden ytimen, joka kuormittaa hyvinvointipalveluita sen lisäksi, että aiheuttaa paljon inhimillistä surua ja tuskaa. Pitkäaikaistyöttömistä suuri osa on yli 50-vuotiaita, joista monilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka asuvat asuntoloissa tai joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Asunnottomien naisten tilanne on yleensä erityisen vaikea. Taloudellisen tilanteen ja asunnon puutteen vuoksi elämään voi liittyä hyväksikäyttöä ja prostituutiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä koko väestölle tarkoitettua sosiaali- ja terveyspalveluja. 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä koskeva säännös sosiaalihuollon lainsäädännössä on säännös pääsystä palvelutarpeen arviointiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa kunnissa resurssien puutteen takia. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on harkintavalta ikääntyneiden käyttämien palveluiden järjestämisessä. Ikääntyneen henkilön voi olla vaikea lainsäädännön perusteella tietää omat oikeutensa, sillä ikääntyneelle ei suinkaan aina kerrota, mitä oikeuksia ja palveluita hänelle kuuluu, jos hän ei niitä osaa kysyä.

Selonteossa sanotaan, että laatusuosituksessa annetaan suositus ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitukselle ja hyvälle mitoitukselle. Kotihoidon mitoitussuositukset valmistuivat vuonna 2009, mutta oikeassa elämässä valvonnan puute aiheuttaa sen, että käytännössä hoitajien taso on erittäin kirjava. Yökkö saattaa olla talonmies, tai sitten ei ole ollenkaan yökköä. Osastolla saattaa olla vain yksi suomen kieltä osaava hoitaja. Mitoitus on minimissä. Hoitajia on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Kotihoitajat tekevät vuorollaan toistakymmentäkin kotikäyntiä. Aikaa saattaa olla yhtä käyntiä varten parikymmentä minuuttia. Ei ole harvinaista, että dementoitunut, yksin elävä vanhus suljetaan hoitajan käynnin jälkeen takalukon taakse, kun kotihoitaja on ensin ottanut proput irti. Tämä siksi, että vanhus ei karkaisi ulos ja eksyisi eikä polttaisi itseään ja asuntoaan, siis vanhuksen turvallisuuden takia. Kun itse kohtasin kotihoidossa tällaisen proppumummon, tämä kysyi minulta hiljaisella äänellä: "Ottaakohan Jumala taivaaseen, jos tekee itsemurhan?" Tällä vanhuksella oli kaappi täynnä vahvoja lääkkeitä. Nämä vanhukset ovat heitteillä ilman mitään ihmisoikeutta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia on Suomessa yli 300 000. Heistä vain 33 000 sai vuonna 2007 omaishoidon tukea. 16 000 omaishoitajaa oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuussa, mutta kunnissa ei ole aina tarpeeksi intervallipaikkoja. Nyt on monissa kunnissa nostettu omaishoitajaan oikeuttavia kriteereitä, ja näin on omaishoitaja sanottu irti ja hän on jäänyt hoitamaan puolisoaan ilman mitään tukea tai vapaapäivää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tänä leikkausten aikana pitkäaikaissairaaloissa, laitoksissa tai dementiakodeissa asuvia vanhuksia saatetaan siirtää paikasta toiseen ilmoitusluonteisesti lyhyellä varoitusajalla. Vuosia samassa vanhusten hoivakodissa asuvat vanhukset, joille on luvattu aikoinaan, että tämä on heidän loppuajan kotinsa, jossa he ovat tutustuneet, ystävystyneet henkilökunnan ja toisten vanhusten kanssa, saattavat joutua muuttamaan kilometrien, jopa sadankin kilometrin päähän toiseen hoivapaikkaan. Tässä rikotaan rankasti vanhusten ja heidän läheistensä ihmisoikeutta. Monesti vanhus asuu hoivakodissa tai laitoksessa eri kunnassa tai eri puolilla Suomea kuin hänen lapsensa. Kotipaikkaoikeuslakia tarvitaan kiireesti, jo ihan heti. Tämän päivän vanhusten ja vammaisten on päästävä omaistensa lähelle. Se on minimi-ihmisoikeutta.

Pienituloisten toimeentulon turvaaminen, puheeni eduskunnan välikysymyskeskustelussa 24.2.2010

2010-02-25T16:32:00.000+02:00

Arvoisa rouva puhemies! Kun ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuin ruoka, asunto, vaatteet ja välttämättömät lääkkeet, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Suomessa tänä vuonna elää yli 700 000 asukasta tässä tilanteessa. Kaveria ei jätetä, vakuuttaa valtiovarainministeri Katainen. Keitäköhän ne kaverit ovat? Eivät ainakaan köyhät lapsiperheet, eivät asunnottomat, eivät pitkäaikaistyöttömät, eivät yksin asuvat pienituloiset tai eläkeläiset, eivät vammaiset, eivät mielenterveyskuntoutujat, eivät omaishoitajat eivätkä vanhukset.

Juhannuksen tienoilla monet suomalaiset omaishoitajat saivat virallisen kirjeen, jossa heille ilmoitettiin, että heidän omaishoitajuutensa on tällä kirjeellä irtisanottu. Omaishoidon tarpeen kriteerejä oli korotettu. "Mieheni sai toispuolisen halvauksen kahdeksan vuotta sitten. Pääsin omaishoitajaksi vasta neljä vuotta sitten. Mieheni vain heikkenee ja huononee. Nyt hän ei enää pysty kävelemään. Kuinka hän ei muka enää tarvitse omaishoitajaa?" Näin kyseli hätääntynyt 75-vuotias irtisanottu omaishoitaja.

Viime vuoden syyskuussa kuuden kunnan omaishoitajat tekivät kantelun omaishoidon sopimusten irtisanomisista. Yrjö Mattila, Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallituksen puheenjohtaja, totesi irtisanomisten olevan perustuslain vastaisia. "Mitään yleistä heitteillejättöoikeutta ei kunnalla ole, olipa sen taloudellinen tilanne millainen tahansa", hän sanoo. Mutta koska omaishoitajan tuki on harkinnanvarainen tuki, niin kunta katsoo voivansa tehdä näin ja se tekee näin, säästöjä heikon ihmisen selkänahasta. Kuitenkin vanhuksen sairaalapaikka maksaa noin 300 euroa vuorokausi ja omaishoitajan vähimmäispalkka kuukaudessa on 347,41 euroa miinus verot. Hoidollisesti raskasta hoitoa tarvitsevan omaishoitaja saa palkkaa vähintään 694,83 euroa kuukaudessa. Silloin on jo kyse sairaanhoidollisesta ja erittäin sitovasta hoitotyöstä. Omaishoitajia on yli 300 000, ja heistä vain noin 10 prosenttia saa tätä mitätöntä palkkaa. Kysyä täytyy, onko tämä tarkoitushakuista omaishoitajien valjastamista yhteiskunnan maksumiehiksi, sillä siltä se tuntuu, ja sitähän se on ollut.

"Onko muutaman satasen omaishoitotuen pakko olla verotettavaa tuloa? Kolme vapaapäivää kuussa on epäinhimillisen vähän, kun omassa kunnassani intervallipaikkoja ei edes ole." Näin kirjoittaa väsynyt omaishoitaja Keski-Suomesta.

Yksin asuvien osuus köyhyysrajan alittaneista on ollut jo vuosia lähes 50 prosenttia. Heistä monet ovat vanhoja naisia. He ovat usein moni- ja pitkäaikaissairaita, he tarvitsevat tutkimuksia ja lääkkeitä, monasti myös ei-korvattavia lääkkeitä. He joutuvat valitsemaan välillä lääkkeiden ja ruuan välillä, sillä molempiin ei ole varaa.

Pienituloiselle ja työttömälle palvelumaksut ovat kynnyksenä terveyspalveluiden käytössä. Tästä johtuen heikompiosaiset kansalaiset siirtävät lääkäriin menoa, pohtivat tarkasti, mitä käynnistä saattaa olla hyötyä, ja jättävät ehkä väliin kontrollikäynnit. He eivät ehkä pysty hankkimaan heille määrättyjä reseptilääkkeitä ja apuvälineitä, puhumattakaan, että kävisivät ennalta ehkäisevissä tarkastuksissa tai terveyttä ylläpitävissä harrastuksissa, rahaa kun ei ole. Maksukatot eivät nykyisellään auta. Ne ovat aivan liian korkeita ja reikäisiä.

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyydessä ei ole mitään jaloa. Siitä seuraa syrjäytymistä, masentuneisuutta, sairautta, alkoholismia ja itsemurhia. Ei saa unohtaa sitä, että Suomessa joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan. Myös nuorten syrjäytyneiden työttömien miesten itsemurha-alttius on huolestuttavaa. On käsittämätöntä, että työttömien yhdistyksiä useilla paikkakunnalla - kuten esimerkiksi Lohjalla, jossa viime viikolla vierailin - uhkaa lopettaminen. Lohjalla 900 euron vuokra on liian kova kunnalle. Mikä säästö ja etu se on, että 70 pitkäaikaistyötöntä jää ilman arjen rytmiä täysin tyhjän päälle? Ei ole enää paikkaa, missä tavataan, missä syödään lämmin ateria, juodaan kahvit, ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Muutama heistä on pystynyt yhdistyksen avulla työllistymäänkin. Mutta nyt on edessä toivottomuus. Tästä joutuvat kärsimään myös aviopuolisot ja lapset. Yksinäinen käpristyy kämppäänsä tai lähimpään pubiin.

Köyhä, työtön, vanhus, vammainen, mielenterveyskuntoutuja on ihminen, jolla on oikeus turvalliseen, arvokkaaseen elämään. Tämä hallitus ei ole sitä hänelle suonut. Kaveri on jätetty julmasti.

Kysymykseni suullisella kyselytunnilla 18.2.2010

2010-02-23T15:00:00.000+02:00

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan tehtäviin ollaan vahvasti lisäämässä lyhyttä avustajakoulutusta nimikkeillä hoiva-avustaja, lähiavustaja, hoitaja-avustaja jne. Näin ollaan luomassa uutta matalapalkka-alaa, kun samanaikaisesti noin 30 000 koulutettua alan työntekijää, myös matalapalkkaisia ammattihenkilöitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia, on muiden alojen tehtävissä, myös ulkomailla. Hoiva-avustajatutkinnon esiin nostamisessa on kyse yhteiskunnallisista arvoista ja päätöksenteosta, jossa ei arvosteta ihmisten hyvää hoitoa, potilasturvallisuutta eikä koulutettua, ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa. Kysynkin ministeriltä:

Onko hallitusohjelman mukaista generoida sosiaali- ja terveysalalle koulutusrakenteeseen uusi taso olemassa olevien ammatillisten toisen asteen ja amk-tutkintojen lisäksi?

Eläimet ensin

2010-02-22T21:36:00.000+02:00

Tein aikoinaan dokumentin Kuttulan pahoinpidellyistä lapsista. Idea dokumenttiin lähti lasten vanhemmilta. He olivat halunneet apua huumeongelmaisille ja häiriökäyttäytyville lapsilleen Kuttulan lastenkodista.

Vanhemmat joutuivat antamaan huoltajuuden Kuttulaan, se tuntui kummalliselta utta he suostuivat, koska uskoivat, että lapsi saadaan täällä taas yhteiskuntakelpoiseksi. Näin heille luvattiin.

Sitten alkoi lapsilta tulla viestiä kuinka heitä pahoinpideltiin, hiukset ajettiin niin pojilta kuin tytöiltä, ja annettiin selkään pienimmästäkin erheestä.

Tytöt viestittivät seksuaalisesta häirinnästä Kallen, Kuttulan isännän, heidän ”isänsä” kuten Kalle halusi lasten häntä kutsuvan, taholta.

Lopulta monet vanhemmat halusivat lapsensa takaisin, mutta koska he olivat luovuttaneet huoltajuuden, se ei onnistunutkaan.

Muutamat lapset karkasivat.

Tein heistä ja heidän vanhemmistaan karmivan dokumentin, jossa lapset kertoivat rankoista kokemuksistaan ja näyttivät vyönsolkien jälkiä kasvoissaan ja selässään.

Kun dokumentti esitettiin, se ei herättänyt kummemmin huomiota. Kolme päivää tämän jälkeen esitettiin materiaalia, jonka sain lähdesuojatusti käsiini.

Siinä Kuttulan isäntä, Kalle, mm. tappaa nauraen kutun, hakkaamalla tätä, sydäntä särkevästi kiljuvaa kuttua, vasaralla päähän, huostaan otettujen poikien hilluessa hysteerisenä vieressä.

Videolla Kalle ja pojat innostavat koiraa ajamaan takaa kanaa ja lopulta tappamaan sen. Videollinen eläinrääkkäystä Kuttulassa.

Kun tämä tuli illalla ulos televisiosta, niin seuraavana aamuna media kirkui eläimiin kohdistuneesta väkivallasta.

Tämän kautta avautuivat sitten silmät myös siihen, mitä Kuttulan huostaanotetut lapset olivat joutuneet kestämään.

Mutta marssijärjestys oli tämä.

Kysymykseni ministeri Kataiselle eduskunnan täysistunnossa 9.2.2009

2010-02-11T11:12:00.001+02:00

Arvoisa rouva puhemies! Minä näen, että ministerit lähtevät pois, ja minä ajattelin, että tätä on turha minun nyt kysyä, mutta jos Katainen jäisi hetkeksi, puoli minuuttia, minä haluaisin. Nimittäin sain aamulla tämmöisen kirjeen ja haluan lukea tämän ihan sen takia, että näitä kirjeitä tulee päivittäin aivan liian paljon. Elikkä: "Olen 76-vuotias pieneläkeläinen, ja joka kuukausi rahat loppuvat kesken. Näen nälkää ja mietin joka kuukausi, minkä laskun maksaa. Nytkin on tv-lupa maksamatta, mutta millä maksat, kun rahaa ei ole, eikä kukaan puolusta meitä köyhiä. Olen jo miettinyt tätä lopetuspillerin saamista. Pitäisi antaa niitä sitä haluavalle, niin kuin Kaari Utrio ehdotti. Yhteiskunta pääsisi eroon meistä köyhistä ja sairaista. Ei ole meidän syy, että olemme vanhoja, vaikka meitä siitä syyllistetäänkin."

Olisin kysynyt, mitä vastaan hänelle.

Huoli läheisistä

2010-02-09T16:03:00.002+02:00

Eilen MOT käsitteli maahanmuuttajien tilannetta. Ohjelmassa puhuttiin kauniisti ja inhimillisesti perheen yhdistämisestä.

Eli lasten ja isovanhempien oikeudesta muuttaa tänne jo muuttaneiden perheenjäsensä luokse. ”Kotouttaminen onnistuu parhaiten kun ei ole huoli läheisistä” sanottiin. Näinhän se on.

Samassa tilanteessa ovat monet oman maamme vanhukset ja jotkut sairaat ja vammaiset sekä heidän läheisensä. Ei ole helppoa käydä töissä ja hoitaa lapsia sekä yrittää elää normaalia elämää kun on huoli yksinäisestä äidistä, isästä tai sisaruksesta, joka on hoidossa sairaalassa tai hoivakodissa muualla Suomessa.

Myös me suomalaiset joudumme yhä useammin muuttamaan työn perässä kotikunnastamme. Niin kauan kun meillä ei ole kotikuntalakia, suomalasten on näköjään vaikeampi saada hoivaa tarvitseva läheisensä asumaan samaan kuntaan kanssaan, kuin maahanmuuttajan on saada omaisensa tänne suomeen.

Eriarvoisuus Suomessa

2010-02-04T18:43:00.000+02:00

Suomessa eriarvoisuus, juopa köyhien ja rikkaiden, huonosti toimeentulevien ja hyvin toimeentulevien välillä kasvaa. Epäoikeudenmukaisesti köyhiltä otetaan ja rikkaiden saavutettuja etuja suojellaan.

Leikattu indeksi, eläkkeen kova verotus, ym… Kova koura tarttuu pienituloisen rahoihin. Monissa kunnissa on leikattu vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluista, omaishoitajia on yksipuolisesti sanottu irti. Kriteerejä on äkkiä nostettu. Halvaantuneen aviomiehen omaishoitaja, vaimo, ei enää olekaan omaishoitaja, vaikka miehen kunto vain huononee.

Näiltä, joista moni on kokenut sodan, näiltä heikoimmilta, maan hiljaisilta ei ole kysytty: ”Haluatteko olla maksumiehinä tässä taantumassa?”
Ei heiltä liioin kysytty, kun sota syttyi: ”Haluatteko taistella isänmaamme puolesta, mahdollisesti kuolla tai vammautua ja uhrata viisi vuotta nuoruudestanne?”

Oikeus lapsilisään sekä subjektiivinen oikeus lapsen päivähoitoon on saavutettu etu ja siihen ei jostain syystä nyt kosketa. (Poliittisista syistä) Sodan jälkeen lapsia tarvittiin rakentamaan Suomea. Lapsilisät maksettiin äideille, jotta rahat todella käytettäisiin lasten ruokaan, vaatteisiin ja elantoon. Nyt, käsi sydämellä, varakkailla esim. yli 100.000 € vuodessa ansaitsevilla ne saattavat mennä lapsen tilille tämän tulevaa asuntoa, opiskelua tai elämistä varten. Jotkut antavat lapsilisät lapselle käyttörahaksi. Tämähän ei ole lapsilisän tarkoitus.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu myös väärältä, että varakkaat eivät itse maksa lastensa hoitomaksuja. Taakan jakamiseen tarvitaan nyt myös varakkaiden panos.

Leikkaukset koskevat ja satuttavat. Tämän tietävät nyt vanhukset, vammaiset ja köyhät lapsiperheet. Nyt on aika myös ottaa varakkaat ja hyvin voivat talkoisiin mukaan. Yhtälailla lupaa kysymättä.

Sisar "hento" valkoinen

2010-02-03T09:15:00.000+02:00

Olin talvilomalla töissä vanhainkodissa, jossa vanhukset olivat keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneita. Rakennus oli vanhanaikainen kaksikerroksinen Villa. Kaunis ja epäkäytännöllinen. Toisaalta on erittäin kuntouttavaa vanhuksille kulkea rapuissa. Tietysti osa heistä ei siihen kyennyt ja he asuivat alakerroksessa. Seitsemän vaikeasti dementoitunutta oli omassa ”kodissa” yhden hoitajan vastuulla.

Yksikään heistä ei enää selviä itsenäisesti mistään ja kaikilla oli tietysti vaipat. Hoitaja oli uupuneen näköinen, vaikka urheasti sanoi, että jaksaa.

Tässä paikassa ei ollut yhtään kielitaidotonta hoitajaa. Vanhuksen kanssa täytyy osata puhua. Hoitajan täytyy osata kuunnella, lukea ja kirjoittaa. Tämä on ehdoton vaatimus.

Keittiössä emäntä teki ruuat aasta ööhön itse. Tuore leipä tuoksui kodikkaasti ja pilasi tämän hoitajan laihdutuskuurin kerralla. Säästäminen on päivän sana. Hyvä niin, mutta pikkuisen mietitytti, kun minua neuvottiin tyhjentämään musta pieni roskapussi isoon roskikseen. Pieni säästö sekin. Ei ehkä niinkään hygieeninen.

Hoitajat olivat taas kerran vanhuksistaan välittäviä. Siellä halattiin, suukoteltiin, luettiin ääneen ja laulettiin. Heikkokuntoiset vanhukset pestiin sängyssä ja nostettiin G-tuoliin. Siellä pedattiin sänkyjä, jaettiin lääkkeitä ja syötettiin. Vaihdettiin vaippoja ja autettiin vessaan. Kannettiin ja nostettiin, mitä epäergonomisissa asennoissa.
Hoitaja tekee suurenmoista työtä. On häpeä, että sitä työtä ei arvosteta kunnon palkalla ja riittävällä työvoimalla.

Metsurit ovat unohdettu joukko

2010-02-02T09:08:00.000+02:00

Rankan elämäntyönsä tehneet metsurit ovat unohdettu joukko. Kuitenkin he ovat omalta osaltaan rakentaneet maatamme ja uhranneet sen eteen terveytensä. Tapasin Kouvolassa KD:n talvipäivällä miehen, joka kertoi 53-vuotiaan metsuriystävänsä kohtalosta. Hän näytti tämän lääkelistan, jossa oli mm. useita vahvoja kipulääkkeitä sekä masennus- ja mielialalääkkeitä niin paljon, että tuntuu mahdottomalta, että ne on määrätty vain yhdelle ihmiselle.

Miehellä on kädet ja jalat käyttökelvottomat ja niitä särkee jatkuvasti sietämättömästi. Kolme erikoislääkäriä on todennut hänet työkyvyttömäksi, mutta Kela julisti hänet terveeksi. Vain hieman masentuneeksi. Entinen metsuri on itsemurhan partaalla. Kela on käsittämätön itsevaltias. Ihmettelen lääkäreitä, jotka eivät nosta ääntään. Mollaahan Kela heitäkin kumoamalla heidän diagnoosinsa.

Haitin lapsille iloa

2010-01-23T19:51:00.001+02:00

Haitin avuntarve on valtava. Kun olen katsonut näinä päivinä järkyttävää kuvamateriaalia uutisista ja lehdistä on muutama kuva jäänyt erityisesti särkemään sydäntäni.
Pieni lapsi tuskainen ilme silmissä , surun murtaman isänsä sylissä. Lapsia istumassa ja makaamassa apaattisina telttaleirissä.

Haluan alkaa kerätä leluja, värikuvakirjoja, värejä ja värityskirjoja ym. näille lapsille. Toki ensiarvoisesti he tarvitsevat ruokaa, vettä ja vaatteita, turvaa. Mutta myös leluja. Toipuakseen tästä käsittämättömästä murhenäytelmässä. Nukke, auto tai lelu toisi lapselle iloa ja leikkiä kuten lapselle kuuluu. Lohtua ja normaaliutta kärsimyksen keskellä.

Jos tunnette samoin Lähettäkää minulle leluja osoitteella
Tarja Tallqvist, 00102 Eduskunta tai
Tarja Tallqvist, Leilankuja 6 B, 02330 Espoo.

Voisiko vuosi 2009 kaameimmin ja järkyttävämmin loppua?

2009-12-31T17:57:00.001+02:00

Neljä Prisman työntekijää herää aamulla ja lähtee töihin. Hyvästelee perheensä tai sitten ei. Kukin tavallaan. Ei 30.12 torstai aamu ollut mikään erikoinen työhönlähtö hetki. Ei mitään syytä erikoisiin jäähyväisiin, kauniiseen sanaan. Vaikka heille ja heidän omaisilleen se oli viimeinen kerta.. Nämä neljä eivät koskaan enää huuda eteisessä ”Hei” mennessään töihin tai tullessaan kotiin. Aviopuolisot, lapset, äidit. isät, sisarukset, mummit, vaarit, ystävät…… kaikille tuli loputon suru.

Minun otti korvaan se, että tv:ssä Salli Saarinen, kriisipsykologi, käytti tästä ampujan teosta sanaa ”epätoivoinen teko”

Kyllä se oli julmaa teurastusta. Miksi ammattiauttaja ikään kuin ymmärtää tätä tappajaa? Mitä se viestittää seuraavalle?

Monella, kuten itse kukin tietää, on kova kokemus, että rakas jättää, pettää.

Mutta jos tämän takia tappaa silmittömästi viattomia ja/ tai myös jättäjän, niin kyllä se on sanallisesti sanottava, että se on itsekästä ja sairasta ja hirmuisen julmaa ja välinpitämättömyyttä toisen elämästä

Kun nyt on suurin piirtein tappajan kansallisuus on selvillä, niin olisi korkea aika ottaa todella vakavasti tämä ”Kunniamurha ja kunniarangaistus”. Meidän kulttuurissa sitä ei tunneta mutta maahanmuuttajilla se on arkea.

Mielistely, eli rasismin pelko saa niin suomalaisen virkamiehen kuin kansalaisenkin katsomaan asioita vääristyneinä. Ei ole mitään syytä olla ottamatta suomalaiseen rikoslakiin näitä asioita.

Joulun jälkeisiä ajatuksia

2009-12-28T12:25:00.001+02:00

Ihana luminen joulu on ohi. Mieli on hyvä, sillä viereisessä huoneessa nukkuu aamu-uninen paras joululahjani. Tyttärentytär Siiri tuli Tapaninpäivänä ilokseni Pohjois-Karjalasta viikoksi luokseni.

Aattoillan vietimme poikani Santerin kanssa hiljaisuudesta, kynttilänvalosta ja jouluruuista nauttien. Joulupäivänä veimme ja saimme lahjoja sukulaisilta. Kaikki neljä sisarustani asuu perheineen lähistöllä, mikä on suuri ilo.

Jouluaatto päivän olimme Santerin kanssa taas Hurstin joulujuhlissa. Aamu kahdeksalta piti Heikki Hursti meille yli sadalle vapaaehtoiselle käskynjaon. Päämäärä oli se, että puoli kaksitoista on kaikki juhlavieraitamme varten valmiina. Miehet kantoivat konteista tuoleja, pöytiä sekä ruokaa keittiöön. Kinkkuja, hedelmiä, leipää, juustoa, makkaraa ym. Me naiset teimme muutaman tuhat voileipää. ”Runsaasti makkaraa päälle, nämä ihmiset ovat nälkäisiä” Kehottivat jo vuosikausia joka joulu tätä työtä tehneet ”Päällysmiehet”

Pöydät ja tuolit kannettiin sisään ja katettiin punaisilla pöytäliinoilla ja Joulukukilla. Silliä ja maustekurkkua joka pöydässä kukkuroillaan olevien valmiiden voileipien lisäksi. Ruoka tarjoillaan aina pöytään. Siksi, että vieraat ovat meidän kunniavieraitamme, joita me palvelemme.

On mahtavaa kuinka firmat antavat todella hyvää ruokaa ja runsaasti näille yhteiskuntamme verkostoista pudonneille.

Kello 12.00 avataan ulko-ovet ja me apulaiset muodostamme kunniakujan joka johtaa Vanhan Messuhallin lehterille, jossa on ensin Joulu ohjelmaa.

Hursti kättelee jokaisen tulijan ihan niin kuin presidentti Linnanjuhlissa. Tänä jouluna oli huomattavan paljon lapsiperheitä ja vanhuksia. Köyhyys ja eriarvoisuus syvenee. Se on pelottavaa ja myös suututtavaa. Miksi ei voida laittaa myös hyvinvoivia maksumiehiksi kuten nyt ovat vanhukset ja lapsiperheet. Miksi sosiaali- ja terveyspalvelut kallistuvat tai niitä karsitaan rankasti juuri eniten tarvitsevilta.

Presidentin tiedettiin saapuvan tilaisuuteen 12.30 ja se oli varmasti näiden n. 1500 vieraan unohtumaton hetki. Koko väki lauloi ”paljon onnea Tarja…” sillä oli hänen syntymäpäivänsä ja Halonen kiitti ”en ole koskaan saanut näin suuren kuoron serenadia”

Paikalle tulivat myös kollegat Arhimäki, Heinäluoma, Zyskovits ja hänen vaimonsa, sekä Kannisto. Heidän läsnäolonsa noteerattiin erittäin positiivisesti.

Niin autettavilla kuin auttajillakin on omat tarinansa. Niin paljon yksinäisyyttä, joka korostuu juuri Jouluna.

Kanssani tuli juttelemaan nuori mies, joka kertoi olevansa ratikkakuski ja muuttanut Kokkolasta puolivuotta sitten. ”Vuoroni päättyi aamuyöllä kolmelta ja mietin jaksanko lähteä tänne. Kun herätyskello soi, olin kahden vaiheilla. Mutta sitten ajattelin, että täällä tekemällä jotain muiden hyväksi saan omaan jouluuni mielekkyyttä. Minulla ei ole ketään läheistä täällä Helsingissä, ei sukulaisia, ei ystäviä. Täällä tunnen kuuluvani johonkin."

Meidän vieraamme söivät tukevan, oikean jouluaterian, he saivat mukaansa joulupaketin, jossa lämmin alusasu, pipo ym. Voileipiä ja pullaa ja joulutorttuja. Hedelmiä ja karkkeja lapsille.

Mutta Joulun jälkeen elämä jatkuu. Kun on nähnyt ja tietää epäkohdan on siitä vastuussa.

Hoitoalan työntekijöiden valvontaa kiristettävä

2009-12-16T15:56:00.000+02:00

Ilmoitusvelvollisuutta hoitajien väärinkäytöksistä tulisi tiukentaa

2009-12-16T12:41:00.000+02:00

Tiedote

Ilmoitusvelvollisuutta hoitajien väärinkäytöksistä tulisi tiukentaa

Potilasturvallisuudesta huolestunut kansanedustaja Tarja Tallqvist (kd) vaatii tiukennuksia
hoitoalan työntekijöiden valvontaan. Tallqvist haluaisi, että viranomaiset ja hoitoalan toimintayhteisöt velvoitettaisiin oma-aloitteisesti ilmoittamaan terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle asiakas- ja potilasturvallisuutta mahdollisesti vaarantavasta seikasta. Nyt tällaista velvollisuutta ei ole.

- Esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on vaarantanut asiakkaan turvallisuuden tai syyllistynyt lääkevarkauteen työpaikaltaan, työnantaja voi valintansa mukaan ilmoittaa tai olla ilmoittamatta tapahtuneesta. Riittävän tiukka valvonta takaisi potilasturvallisuuden lisäksi työrauhan niille työntekijöille, jotka hoitavat tehtävänsä moitteettomasti, Tallqvist korostaa.

Tallqvist pitää potilasturvallisuuden kannalta ongelmallisena myös sitä, että tuomioistuimen on ilmoitettava Valviralle vain työn yhteydessä tehdystä rikoksesta annetusta tuomiosta ja vain rikoksesta, josta on tuomittu vankeusrangaistus. Ilmoitusvelvollisuus ei koske muita rikoksia eikä sellaisia ammattitoiminnassa tehtyjä rikoksia, joista on seurannut sakkorangaistus.

- On kummallista, että ilmoitusvelvollisuus ei koske vankeuteen johtaneita rikoksia, jos ne on tehty työn ulkopuolella. Myös sakkorangaistus voi joissain tapauksissa kertoa, ettei henkilö ole hoitotyössä tarvittavan luottamuksen arvoinen.

Tallqvist on jättänyt lakialoitteet näiden epäkohtien korjaamiseksi.

Kirjallinen kysymykseni Edunvalvojien valvonnan järjestäminen

2009-11-20T09:57:00.000+02:00

Eduskunnan puhemiehelle

Holhoustoimen tarkoituksena on holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 1 §:n 1 momentin mukaan valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan. Holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä säädetyn lain (575/2008) 1 §:n 1 momentin mukaan edunvalvontapalveluiden järjestämisellä tarkoitetaan huolehtimista siitä, että holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettuja edunvalvojan tehtäviä varten on saatavissa alueellisesti riittävä määrä edunvalvontapalveluita. Edunvalvontapalveluiden järjestämisestä kullakin edunvalvonta-alueella vastaa valtion oikeusaputoimisto.
Holhouslainsäädännön uudistamista koskeneissa lainvalmisteluasiakirjoissa ei ole otettu kantaa edunvalvojien lukumääräiseen tarpeeseen suhteessa päämiesten määrään. Sisäasiainministeriön 7.12.2005 julkistamissa edunvalvontapalveluiden kehittämissuosituksissa on esitetty, että edunvalvojien ja avustavan henkilökunnan työpanos yhteensä muodostuisi sellaiseksi, että päämiesten määrä/henkilötyövuosi olisi enintään 75, mutta kuitenkin niin, että edunvalvojaa kohden päämiehiä olisi korkeintaan 150. Saman suosituksen mukaan suositus voidaan ylittää päämiesten määrästä edunvalvojaa kohti, jos huolehditaan avustavan henkilökunnan riittävyydestä ja työtehtävien tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä.
Edunvalvontapalveluiden tarve on viime vuosina kasvanut voimakkaasti ja on kasvussa edelleen. Noin 30.000 suomalaisen asioita hoitaa yleinen edunvalvoja. Viime vuosina edunvalvontaan on joka vuosi tullut 9.000 - 10.000 uutta asiakasta. Vastaavasti edunvalvonta on päättynyt vuosittain noin 6.000 - 8.000 asiakkaan osalta. Suurissa kaupungeissa päämiehiä saattaa olla edunvalvojaa kohden jopa yli 300. Näin monen päämiehen asioita ei ole mahdollista hoitaa asianmukaisesti yhden edunvalvojan ja yhden edunvalvontasihteerin muodostamalla työparilla.
Apulaisoikeusasiamies Jääskeläisen lausunnon (2552/2/06) mukaan edunvalvontatoimen hoitamisessa on kyse päämiesten moniin perusoikeuksiin hyvin olennaisesti liittyvästä tehtävästä. Tämän vuoksi myös käytettävissä olevien voimavarojen tulee olla sellaisia, että julkinen valta kykenee asianmukaisesti täyttämään sille säädetyt tehtävät. Säätämällä edunvalvojien määrän mitoituksesta suhteessa päämiehiin lailla tai edunvalvonnan valvonnan järjestäminen riittävällä tavalla turvaisi parhaiten edunvalvonnan laadun.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata riittävän ja laadukkaan edunvalvonnan koko maassa?

Kirjallinen kysymykseni Vanhusten oikeus pysyviin hoitosuhteisiin

2009-11-20T09:56:00.000+02:00

Eduskunnan puhemiehelle

Hankintalain tavoitteena on edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä, mutta laissa ei oteta huomioon vanhusten oikeutta tuttuun hoitohenkilökuntaan. Vanhustenhoidossa jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet ovat osa laadukasta hoitoa. Ostopalvelujen kilpailuttamisesta seuraa jatkuvasti tilanteita, joissa koko vanhuksia hoitava henkilökunta ja myös hoitokäytännöt muuttuvat. Kilpailuttamisajattelu ei sovi palveluihin, joissa pysyvät hoitosuhteet ovat merkityksellisiä.
Hankintamenettelyn tavoitteena on myös tehostaa julkisten varojen käyttöä. On todettu, että asunnon tai hoitoyhteisön muutos aiheuttaa vanhojen ihmisten sekavuustiloja ja kaatumisia, jotka lopulta kyseenalaistavat kilpailutuksen kautta tapahtuneet säästöt.
Vanhustenhoidossa kuten muussakin ihmisten hoidossa keskeisintä on se, että palvelut toteutetaan oikeudenmukaisesti asiakkaan, ei ensisijassa palveluntuottajan kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä toteuttaakseen vanhusten oikeuden pysyviin hoitosuhteisiin?

Kirjallinen kysymykseni Paloturvallisuuden toteutuminen vanhusten hoito- ja asuinpaikoissa

2009-11-20T09:55:00.001+02:00

Monien vanhuksille ja erityisryhmille tarkoitettujen hoito- ja asuinpaikkojen paloturvallisuudessa on havaittu olevan hengenvaarallisia puutteita. Keski-Suomessa paikallinen pelastuslaitos toteutti viime keväällä kyselyn, jossa selvitettiin paloturvallisuutta erilaisissa hoivalaitoksissa ja asumisyksiköissä. Kyselyn mukaan vain joka neljännessä paikassa arvioitiin olevan niin paljon henkilökuntaa, että se kykenee pelastamaan asukkaat riittävän nopeasti. Automaattinen sammutus on vain alle puolessa niistä paikoista, joissa se pitäisi olla. Sisäasianministeriön pelastusosaston ylitarkastajan Vesa-Pekka Tervon mukaan tilanne muualla maassa mukaillee Keski-Suomen lukuja.

Pelastusviranomaisen mukaan riittävän nopea aika pelastaa asukkaat on 2-3 minuuttia. Sen jälkeen ihminen kuolee palokaasuihin, jos hän ei pelastaudu tai häntä ei pelasteta tilasta, jossa tulipalo on. Paikkoja, joihin palokunta ehtii parissa minuutissa, ei juuri ole. Erilaisissa hoivalaitoksissa ja asumisyksiköissä asuvien vanhusten lisäksi on välttämätöntä kiinnittää huomio niiden vanhusten paloturvallisuuteen, jotka asuvat yksin omassa asunnossaan.

Sisäasianministeriön pelastusosaston ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimassa kodin turvaoppaassa mainitaan muun muassa, että kodin pelastautumisreitit tulee aina pitää esteettöminä, eikä turvalukkoja tulisi lukita sisällä ollessa. Ulos täytyy päästä avaimetta ja palokunnan on päästävä tarvittaessa sisään. Ympäri Suomea asuu kodeissaan monia yksinäisiä dementiaoireista kärsiviä vanhuksia, jotka saattavat ulos lähtiessään eksyä. Näiden vanhusten hoitajat joutuvat lukitsemaan heidät koteihinsa, laittamalla heidän ulko-ovensa takalukkoon. Vanhukset kyllä pysyvät asunnoissaan, mutta paloturvallisuus ei toteudu.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla paloturvallisuus pystytään varmistamaan vanhushuollossa, eikä vanhuksia suljeta heidän koteihinsa laittamalla ulko-ovet takalukkoon?

Vanhuus Suomessa

2009-11-03T09:45:00.000+02:00

Olin sunnuntaina pari tuntia Hakaniemen torilla KD:n teltalla. Ilma oli kaunis ja iloisia myyjiä ja hyväntuulisia ihmisiä tori täynnä.

Mutta ne vanhukset, jotka tulivat kertomaan minulle tarinansa eivät olleet iloisia eivätkä hyväntuulisia.

84-vuotias rouva oli joutunut odottamaan puolitoista vuotta hoitoon pääsyä. Ensin puoli vuotta pääsyä jonoon. Sitten puoli vuotta tutkimuksiin pääsyä ja siitä puoli vuotta leikkaukseen.

83-vuotias herra kertoi, että oli saanut hammaslääkäriin ajan mutta oli sairastunut ja yritti siirtää ajan seuraavalle viikolle. Se ei onnistunut. Uusi aika annettiin puolen vuoden päähän.

Omainen, tytär kertoi kuinka hän oli mennyt äitiänsä katsomaan ison sairaalan osastolle. Tullessaan huoneeseen
hänen dementoitunut äitinsä istui sängyssä itkien. ”Vie minut Suomeen takaisin” hän aneli silmät kauhusta ympyriäisinä. Vieressä kaksi etnistä hoitajaa petasi sänkyjä puhuen kovaan keskenään ääneen omaa kieltään.

Lähihoitaja tuli kertomaan pääkaupunkiseudun dementiakodin ala-arvoisesta ruuasta. Myöskään vaatteiden huolto ei toimi. Viikonlopuksi ei ollut 16 asukkaan tarpeiksi kuin kolme puhdasta mekkoa.

Surullista, kammottavaa, raivostuttavaa, hävettävää.

Taavetin metsästäjien vieraana

2009-10-19T10:43:00.000+03:00

Olin ystäväni Elina Simosen kanssa Taavetin metsästäjien vieraana hirvijahdissa pari viikkoa sitten. Aamulla puoli seitsemän joimme aamukahvit laavulla ja sitten lähdimme valtatie kuuden vierelle vahtimaan ettei koira tai hirvi juokse tielle. Sitten taas laavulle makkaraa paistamaan ja metsästäjien hervottomia juttuja kuuntelemaan.
Hirven ajaminen olikin sitten jo rankempaa. Kuljimme ketjussa vaikea kulkuisessa metsässä ja kalisutimme kapuloita ja huusimme tasaisin väliajoin. Minä en huutanut. Se olisi tuntunut jotenkin nololta.

Näimme tuoreita hirvenjälkiä, mutta Luojalle kiitos emme hirveä.

Metsä oli kaunis. Tuli mieleen lapsuuden leikit Siikajärven huvilamme takana avautuvassa metsässä. Satumetsä, peikkometsä ja jännittävä salaperäinen suo. Ihan niin kuin nyt täällä. Vihreää sammalta vanhojen kuusien varjossa ja kanttarelleja keltaisenaan, kuin pieni aurinkoja.

Seuraavana päivänä kun niska ja selkä oli verisenä hirvikärpästen puremista, sain tiedon, että hirvi ja vasa oli kaadettu. Peijaiset ovat tiedossa viikon kuluttua.

KIRJALLINEN KYSYMYS Ikäihmisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen asumisessa

2009-10-15T22:36:00.002+03:00

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen perustuslain (25 §) mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Keskeinen perusarvo on ihmisarvon kunnioittaminen. Jokaiselle on turvattava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja hyvään kohteluun asuin- ja hoitopaikasta sekä hoidon ja palvelun tarpeesta riippumatta. Ihmisarvoisen elämän turvaaviin eettisiin periaatteisiin kuuluu itsemääräämisoikeus, jonka toteutuminen edellyttää, että ikääntynyt ihminen pystyy tekemään tietoisia valintoja ja että hän saa päätöksentekoaan varten tietoa ja muuta tukea.

Useissa kunnissa on aloitettu säästämään siirtelemällä muisti- ja monisairaita ikääntyneitä tutusta hoivapaikasta pitkienkin matkojen päähän, omasta huoneesta asumaan kahden tai useamman kanssa samaan huoneeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä ikääntyneen siirtämistä vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat hoitajat ja asukkaat. Ikääntyneelle itselleen tai hänen omaisilleen ei ole välttämättä kerrottu siirrosta etukäteen, vaan laitospaikan vaihtaminen on tullut järkyttävänä yllätyksenä. Ikäihmisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi on ikääntyneen kanssa selvitettävä, missä hän haluaa asua. Tämän lisäksi ikääntyvälle ja hänen omaisilleen on selvitettävä eri vaihtoehdot.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä toimenpiteillä hallitus aikoo turvata ikääntyvien itsemääräämisoikeuden toteutumisen asumisasioissa?

Helsingissä 15. päivänä lokakuuta 2009