Missä inhimillisyys?

Nyt sitten on päätetty häätää Suomesta kaksi sairasta yksinäistä vanhusta, joiden omaiset ovat asuneet Suomessa vuosia. He maksavat tänne veronsa kasvattavat tänne veronmaksajiksi lapsensa ja ovat valmiita hoitamaan äitinsä omalla kustannuksellaan. Ainakin egyptiläisen isoäidin Fadayelin pojat ovat näin vannoneet ja heillä on siihen varaa sekä mahdollisuus.

Vaihtoehtona on se, että Suomessa leipänsä ansaitsevat pojat, heidän suomalaiset vaimonsa ja lapsensa jättävät Suomen ja seuraavat äitiään, joka ei yksin vanhana naisena Egyptissä selviä. Ei kyllä selviä venäläinen isoäiti, Antonovakaan, joka on sairas.

Missä kulkee laki ja moraali? Miksi me maksamme mannaita Ruandan kansanmurhasta syytetyn vankilassa olosta ja huikeista kustannuksista, kun Porvoon käräjäoikeus matkustaa edestakaisin Suomen ja Ruandan väliä?

Ovelasti Suomen lakia lukeva maahanmuuttajanainen pystyy hankkimaan itselleen ja muutaman isän lapsilleen lapsilisä- ym. etuja – huikeita summia.

Itse Espoon yksilöjaostossa näen, miten maahanmuuttajat, jos osaavat ja jotkut osaavat käyttää tätä höveliä meininkiä, todella saavat, mitä haluavat.

Mutta nyt nämä kaksi avutonta vanhusta lähetetään kylmästi kotimaahansa, jossa he toivottavasti kuolevat nopeasti ja tuskattomasti. Muutahan he eivät voi siellä toivoa.

Laki ei ole hyvä ja toimiva, ellei se täytä inhimillisyyden ehtoa.

Puheeni Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 3.3.2010

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet eivät ole ase eivätkä suojakilpi. Ne ovat jokaisen ihmisen synnyinoikeus. Jos kadotamme kosketuksen tähän lähtökohtaan, kaikki ihmisoikeuksien keskeisen aseman turvaamiseksi tehty työ menee hukkaan, sanoi Louise Arbour, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu. Useissa Suomea koskevissa suosituksissa on kehotettu Suomea ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten joutumiseen väkivallan tai koulukiusaamisen kohteeksi.

Lisäksi YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten naisten asemaan ja heidän kohtaamaansa moninkertaiseen syrjintään muun muassa koulutukseen ja työhön pääsemisessä, terveydenhuollon palveluissa ja väkivallalta suojelemisessa. Heihin ei suhtauduta erityisryhmänä, jolla on erityistarpeet. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on myös heikko. Vain noin 30 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä. Halukkaiden määrä olisi huomattavasti suurempi.

Pienituloisten sekä pitkittyneesti pienituloisten väestönosuus on kasvanut viime vuosina. Pienituloiset ovat pääosin työttömiä, iäkkäitä eläkeläisiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on edellisen laman myötä korkealle tasolle jäänyt työttömyys ja tämän päivän yhä kasvava työttömyys tietysti. Laskentatavasta riippuen noin 100 000 suomalaista on syrjäytynyt työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on synnyttänyt Suomeen syrjäytyneiden ytimen, joka kuormittaa hyvinvointipalveluita sen lisäksi, että aiheuttaa paljon inhimillistä surua ja tuskaa. Pitkäaikaistyöttömistä suuri osa on yli 50-vuotiaita, joista monilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka asuvat asuntoloissa tai joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Asunnottomien naisten tilanne on yleensä erityisen vaikea. Taloudellisen tilanteen ja asunnon puutteen vuoksi elämään voi liittyä hyväksikäyttöä ja prostituutiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä koko väestölle tarkoitettua sosiaali- ja terveyspalveluja. 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä koskeva säännös sosiaalihuollon lainsäädännössä on säännös pääsystä palvelutarpeen arviointiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa kunnissa resurssien puutteen takia. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on harkintavalta ikääntyneiden käyttämien palveluiden järjestämisessä. Ikääntyneen henkilön voi olla vaikea lainsäädännön perusteella tietää omat oikeutensa, sillä ikääntyneelle ei suinkaan aina kerrota, mitä oikeuksia ja palveluita hänelle kuuluu, jos hän ei niitä osaa kysyä.

Selonteossa sanotaan, että laatusuosituksessa annetaan suositus ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitukselle ja hyvälle mitoitukselle. Kotihoidon mitoitussuositukset valmistuivat vuonna 2009, mutta oikeassa elämässä valvonnan puute aiheuttaa sen, että käytännössä hoitajien taso on erittäin kirjava. Yökkö saattaa olla talonmies, tai sitten ei ole ollenkaan yökköä. Osastolla saattaa olla vain yksi suomen kieltä osaava hoitaja. Mitoitus on minimissä. Hoitajia on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Kotihoitajat tekevät vuorollaan toistakymmentäkin kotikäyntiä. Aikaa saattaa olla yhtä käyntiä varten parikymmentä minuuttia. Ei ole harvinaista, että dementoitunut, yksin elävä vanhus suljetaan hoitajan käynnin jälkeen takalukon taakse, kun kotihoitaja on ensin ottanut proput irti. Tämä siksi, että vanhus ei karkaisi ulos ja eksyisi eikä polttaisi itseään ja asuntoaan, siis vanhuksen turvallisuuden takia. Kun itse kohtasin kotihoidossa tällaisen proppumummon, tämä kysyi minulta hiljaisella äänellä: "Ottaakohan Jumala taivaaseen, jos tekee itsemurhan?" Tällä vanhuksella oli kaappi täynnä vahvoja lääkkeitä. Nämä vanhukset ovat heitteillä ilman mitään ihmisoikeutta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia on Suomessa yli 300 000. Heistä vain 33 000 sai vuonna 2007 omaishoidon tukea. 16 000 omaishoitajaa oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuussa, mutta kunnissa ei ole aina tarpeeksi intervallipaikkoja. Nyt on monissa kunnissa nostettu omaishoitajaan oikeuttavia kriteereitä, ja näin on omaishoitaja sanottu irti ja hän on jäänyt hoitamaan puolisoaan ilman mitään tukea tai vapaapäivää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tänä leikkausten aikana pitkäaikaissairaaloissa, laitoksissa tai dementiakodeissa asuvia vanhuksia saatetaan siirtää paikasta toiseen ilmoitusluonteisesti lyhyellä varoitusajalla. Vuosia samassa vanhusten hoivakodissa asuvat vanhukset, joille on luvattu aikoinaan, että tämä on heidän loppuajan kotinsa, jossa he ovat tutustuneet, ystävystyneet henkilökunnan ja toisten vanhusten kanssa, saattavat joutua muuttamaan kilometrien, jopa sadankin kilometrin päähän toiseen hoivapaikkaan. Tässä rikotaan rankasti vanhusten ja heidän läheistensä ihmisoikeutta. Monesti vanhus asuu hoivakodissa tai laitoksessa eri kunnassa tai eri puolilla Suomea kuin hänen lapsensa. Kotipaikkaoikeuslakia tarvitaan kiireesti, jo ihan heti. Tämän päivän vanhusten ja vammaisten on päästävä omaistensa lähelle. Se on minimi-ihmisoikeutta.

Pienituloisten toimeentulon turvaaminen, puheeni eduskunnan välikysymyskeskustelussa 24.2.2010

Arvoisa rouva puhemies! Kun ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuin ruoka, asunto, vaatteet ja välttämättömät lääkkeet, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Suomessa tänä vuonna elää yli 700 000 asukasta tässä tilanteessa. Kaveria ei jätetä, vakuuttaa valtiovarainministeri Katainen. Keitäköhän ne kaverit ovat? Eivät ainakaan köyhät lapsiperheet, eivät asunnottomat, eivät pitkäaikaistyöttömät, eivät yksin asuvat pienituloiset tai eläkeläiset, eivät vammaiset, eivät mielenterveyskuntoutujat, eivät omaishoitajat eivätkä vanhukset.

Juhannuksen tienoilla monet suomalaiset omaishoitajat saivat virallisen kirjeen, jossa heille ilmoitettiin, että heidän omaishoitajuutensa on tällä kirjeellä irtisanottu. Omaishoidon tarpeen kriteerejä oli korotettu. "Mieheni sai toispuolisen halvauksen kahdeksan vuotta sitten. Pääsin omaishoitajaksi vasta neljä vuotta sitten. Mieheni vain heikkenee ja huononee. Nyt hän ei enää pysty kävelemään. Kuinka hän ei muka enää tarvitse omaishoitajaa?" Näin kyseli hätääntynyt 75-vuotias irtisanottu omaishoitaja.

Viime vuoden syyskuussa kuuden kunnan omaishoitajat tekivät kantelun omaishoidon sopimusten irtisanomisista. Yrjö Mattila, Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallituksen puheenjohtaja, totesi irtisanomisten olevan perustuslain vastaisia. "Mitään yleistä heitteillejättöoikeutta ei kunnalla ole, olipa sen taloudellinen tilanne millainen tahansa", hän sanoo. Mutta koska omaishoitajan tuki on harkinnanvarainen tuki, niin kunta katsoo voivansa tehdä näin ja se tekee näin, säästöjä heikon ihmisen selkänahasta. Kuitenkin vanhuksen sairaalapaikka maksaa noin 300 euroa vuorokausi ja omaishoitajan vähimmäispalkka kuukaudessa on 347,41 euroa miinus verot. Hoidollisesti raskasta hoitoa tarvitsevan omaishoitaja saa palkkaa vähintään 694,83 euroa kuukaudessa. Silloin on jo kyse sairaanhoidollisesta ja erittäin sitovasta hoitotyöstä. Omaishoitajia on yli 300 000, ja heistä vain noin 10 prosenttia saa tätä mitätöntä palkkaa. Kysyä täytyy, onko tämä tarkoitushakuista omaishoitajien valjastamista yhteiskunnan maksumiehiksi, sillä siltä se tuntuu, ja sitähän se on ollut.

"Onko muutaman satasen omaishoitotuen pakko olla verotettavaa tuloa? Kolme vapaapäivää kuussa on epäinhimillisen vähän, kun omassa kunnassani intervallipaikkoja ei edes ole." Näin kirjoittaa väsynyt omaishoitaja Keski-Suomesta.

Yksin asuvien osuus köyhyysrajan alittaneista on ollut jo vuosia lähes 50 prosenttia. Heistä monet ovat vanhoja naisia. He ovat usein moni- ja pitkäaikaissairaita, he tarvitsevat tutkimuksia ja lääkkeitä, monasti myös ei-korvattavia lääkkeitä. He joutuvat valitsemaan välillä lääkkeiden ja ruuan välillä, sillä molempiin ei ole varaa.

Pienituloiselle ja työttömälle palvelumaksut ovat kynnyksenä terveyspalveluiden käytössä. Tästä johtuen heikompiosaiset kansalaiset siirtävät lääkäriin menoa, pohtivat tarkasti, mitä käynnistä saattaa olla hyötyä, ja jättävät ehkä väliin kontrollikäynnit. He eivät ehkä pysty hankkimaan heille määrättyjä reseptilääkkeitä ja apuvälineitä, puhumattakaan, että kävisivät ennalta ehkäisevissä tarkastuksissa tai terveyttä ylläpitävissä harrastuksissa, rahaa kun ei ole. Maksukatot eivät nykyisellään auta. Ne ovat aivan liian korkeita ja reikäisiä.

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyydessä ei ole mitään jaloa. Siitä seuraa syrjäytymistä, masentuneisuutta, sairautta, alkoholismia ja itsemurhia. Ei saa unohtaa sitä, että Suomessa joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan. Myös nuorten syrjäytyneiden työttömien miesten itsemurha-alttius on huolestuttavaa. On käsittämätöntä, että työttömien yhdistyksiä useilla paikkakunnalla - kuten esimerkiksi Lohjalla, jossa viime viikolla vierailin - uhkaa lopettaminen. Lohjalla 900 euron vuokra on liian kova kunnalle. Mikä säästö ja etu se on, että 70 pitkäaikaistyötöntä jää ilman arjen rytmiä täysin tyhjän päälle? Ei ole enää paikkaa, missä tavataan, missä syödään lämmin ateria, juodaan kahvit, ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Muutama heistä on pystynyt yhdistyksen avulla työllistymäänkin. Mutta nyt on edessä toivottomuus. Tästä joutuvat kärsimään myös aviopuolisot ja lapset. Yksinäinen käpristyy kämppäänsä tai lähimpään pubiin.

Köyhä, työtön, vanhus, vammainen, mielenterveyskuntoutuja on ihminen, jolla on oikeus turvalliseen, arvokkaaseen elämään. Tämä hallitus ei ole sitä hänelle suonut. Kaveri on jätetty julmasti.

Kysymykseni suullisella kyselytunnilla 18.2.2010

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan tehtäviin ollaan vahvasti lisäämässä lyhyttä avustajakoulutusta nimikkeillä hoiva-avustaja, lähiavustaja, hoitaja-avustaja jne. Näin ollaan luomassa uutta matalapalkka-alaa, kun samanaikaisesti noin 30 000 koulutettua alan työntekijää, myös matalapalkkaisia ammattihenkilöitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia, on muiden alojen tehtävissä, myös ulkomailla. Hoiva-avustajatutkinnon esiin nostamisessa on kyse yhteiskunnallisista arvoista ja päätöksenteosta, jossa ei arvosteta ihmisten hyvää hoitoa, potilasturvallisuutta eikä koulutettua, ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa. Kysynkin ministeriltä:

Onko hallitusohjelman mukaista generoida sosiaali- ja terveysalalle koulutusrakenteeseen uusi taso olemassa olevien ammatillisten toisen asteen ja amk-tutkintojen lisäksi?

Eläimet ensin

Tein aikoinaan dokumentin Kuttulan pahoinpidellyistä lapsista. Idea dokumenttiin lähti lasten vanhemmilta. He olivat halunneet apua huumeongelmaisille ja häiriökäyttäytyville lapsilleen Kuttulan lastenkodista.

Vanhemmat joutuivat antamaan huoltajuuden Kuttulaan, se tuntui kummalliselta utta he suostuivat, koska uskoivat, että lapsi saadaan täällä taas yhteiskuntakelpoiseksi. Näin heille luvattiin.

Sitten alkoi lapsilta tulla viestiä kuinka heitä pahoinpideltiin, hiukset ajettiin niin pojilta kuin tytöiltä, ja annettiin selkään pienimmästäkin erheestä.

Tytöt viestittivät seksuaalisesta häirinnästä Kallen, Kuttulan isännän, heidän ”isänsä” kuten Kalle halusi lasten häntä kutsuvan, taholta.

Lopulta monet vanhemmat halusivat lapsensa takaisin, mutta koska he olivat luovuttaneet huoltajuuden, se ei onnistunutkaan.

Muutamat lapset karkasivat.

Tein heistä ja heidän vanhemmistaan karmivan dokumentin, jossa lapset kertoivat rankoista kokemuksistaan ja näyttivät vyönsolkien jälkiä kasvoissaan ja selässään.

Kun dokumentti esitettiin, se ei herättänyt kummemmin huomiota. Kolme päivää tämän jälkeen esitettiin materiaalia, jonka sain lähdesuojatusti käsiini.

Siinä Kuttulan isäntä, Kalle, mm. tappaa nauraen kutun, hakkaamalla tätä, sydäntä särkevästi kiljuvaa kuttua, vasaralla päähän, huostaan otettujen poikien hilluessa hysteerisenä vieressä.

Videolla Kalle ja pojat innostavat koiraa ajamaan takaa kanaa ja lopulta tappamaan sen. Videollinen eläinrääkkäystä Kuttulassa.

Kun tämä tuli illalla ulos televisiosta, niin seuraavana aamuna media kirkui eläimiin kohdistuneesta väkivallasta.

Tämän kautta avautuivat sitten silmät myös siihen, mitä Kuttulan huostaanotetut lapset olivat joutuneet kestämään.

Mutta marssijärjestys oli tämä.

Kysymykseni ministeri Kataiselle eduskunnan täysistunnossa 9.2.2009

Arvoisa rouva puhemies! Minä näen, että ministerit lähtevät pois, ja minä ajattelin, että tätä on turha minun nyt kysyä, mutta jos Katainen jäisi hetkeksi, puoli minuuttia, minä haluaisin. Nimittäin sain aamulla tämmöisen kirjeen ja haluan lukea tämän ihan sen takia, että näitä kirjeitä tulee päivittäin aivan liian paljon. Elikkä: "Olen 76-vuotias pieneläkeläinen, ja joka kuukausi rahat loppuvat kesken. Näen nälkää ja mietin joka kuukausi, minkä laskun maksaa. Nytkin on tv-lupa maksamatta, mutta millä maksat, kun rahaa ei ole, eikä kukaan puolusta meitä köyhiä. Olen jo miettinyt tätä lopetuspillerin saamista. Pitäisi antaa niitä sitä haluavalle, niin kuin Kaari Utrio ehdotti. Yhteiskunta pääsisi eroon meistä köyhistä ja sairaista. Ei ole meidän syy, että olemme vanhoja, vaikka meitä siitä syyllistetäänkin."

Olisin kysynyt, mitä vastaan hänelle.

Huoli läheisistä

Eilen MOT käsitteli maahanmuuttajien tilannetta. Ohjelmassa puhuttiin kauniisti ja inhimillisesti perheen yhdistämisestä.

Eli lasten ja isovanhempien oikeudesta muuttaa tänne jo muuttaneiden perheenjäsensä luokse. ”Kotouttaminen onnistuu parhaiten kun ei ole huoli läheisistä” sanottiin. Näinhän se on.

Samassa tilanteessa ovat monet oman maamme vanhukset ja jotkut sairaat ja vammaiset sekä heidän läheisensä. Ei ole helppoa käydä töissä ja hoitaa lapsia sekä yrittää elää normaalia elämää kun on huoli yksinäisestä äidistä, isästä tai sisaruksesta, joka on hoidossa sairaalassa tai hoivakodissa muualla Suomessa.

Myös me suomalaiset joudumme yhä useammin muuttamaan työn perässä kotikunnastamme. Niin kauan kun meillä ei ole kotikuntalakia, suomalasten on näköjään vaikeampi saada hoivaa tarvitseva läheisensä asumaan samaan kuntaan kanssaan, kuin maahanmuuttajan on saada omaisensa tänne suomeen.