Eriarvoisuus Suomessa

Suomessa eriarvoisuus, juopa köyhien ja rikkaiden, huonosti toimeentulevien ja hyvin toimeentulevien välillä kasvaa. Epäoikeudenmukaisesti köyhiltä otetaan ja rikkaiden saavutettuja etuja suojellaan.

Leikattu indeksi, eläkkeen kova verotus, ym… Kova koura tarttuu pienituloisen rahoihin. Monissa kunnissa on leikattu vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluista, omaishoitajia on yksipuolisesti sanottu irti. Kriteerejä on äkkiä nostettu. Halvaantuneen aviomiehen omaishoitaja, vaimo, ei enää olekaan omaishoitaja, vaikka miehen kunto vain huononee.

Näiltä, joista moni on kokenut sodan, näiltä heikoimmilta, maan hiljaisilta ei ole kysytty: ”Haluatteko olla maksumiehinä tässä taantumassa?”
Ei heiltä liioin kysytty, kun sota syttyi: ”Haluatteko taistella isänmaamme puolesta, mahdollisesti kuolla tai vammautua ja uhrata viisi vuotta nuoruudestanne?”

Oikeus lapsilisään sekä subjektiivinen oikeus lapsen päivähoitoon on saavutettu etu ja siihen ei jostain syystä nyt kosketa. (Poliittisista syistä) Sodan jälkeen lapsia tarvittiin rakentamaan Suomea. Lapsilisät maksettiin äideille, jotta rahat todella käytettäisiin lasten ruokaan, vaatteisiin ja elantoon. Nyt, käsi sydämellä, varakkailla esim. yli 100.000 € vuodessa ansaitsevilla ne saattavat mennä lapsen tilille tämän tulevaa asuntoa, opiskelua tai elämistä varten. Jotkut antavat lapsilisät lapselle käyttörahaksi. Tämähän ei ole lapsilisän tarkoitus.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu myös väärältä, että varakkaat eivät itse maksa lastensa hoitomaksuja. Taakan jakamiseen tarvitaan nyt myös varakkaiden panos.

Leikkaukset koskevat ja satuttavat. Tämän tietävät nyt vanhukset, vammaiset ja köyhät lapsiperheet. Nyt on aika myös ottaa varakkaat ja hyvin voivat talkoisiin mukaan. Yhtälailla lupaa kysymättä.

Sisar "hento" valkoinen

Olin talvilomalla töissä vanhainkodissa, jossa vanhukset olivat keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneita. Rakennus oli vanhanaikainen kaksikerroksinen Villa. Kaunis ja epäkäytännöllinen. Toisaalta on erittäin kuntouttavaa vanhuksille kulkea rapuissa. Tietysti osa heistä ei siihen kyennyt ja he asuivat alakerroksessa. Seitsemän vaikeasti dementoitunutta oli omassa ”kodissa” yhden hoitajan vastuulla.

Yksikään heistä ei enää selviä itsenäisesti mistään ja kaikilla oli tietysti vaipat. Hoitaja oli uupuneen näköinen, vaikka urheasti sanoi, että jaksaa.

Tässä paikassa ei ollut yhtään kielitaidotonta hoitajaa. Vanhuksen kanssa täytyy osata puhua. Hoitajan täytyy osata kuunnella, lukea ja kirjoittaa. Tämä on ehdoton vaatimus.

Keittiössä emäntä teki ruuat aasta ööhön itse. Tuore leipä tuoksui kodikkaasti ja pilasi tämän hoitajan laihdutuskuurin kerralla. Säästäminen on päivän sana. Hyvä niin, mutta pikkuisen mietitytti, kun minua neuvottiin tyhjentämään musta pieni roskapussi isoon roskikseen. Pieni säästö sekin. Ei ehkä niinkään hygieeninen.

Hoitajat olivat taas kerran vanhuksistaan välittäviä. Siellä halattiin, suukoteltiin, luettiin ääneen ja laulettiin. Heikkokuntoiset vanhukset pestiin sängyssä ja nostettiin G-tuoliin. Siellä pedattiin sänkyjä, jaettiin lääkkeitä ja syötettiin. Vaihdettiin vaippoja ja autettiin vessaan. Kannettiin ja nostettiin, mitä epäergonomisissa asennoissa.
Hoitaja tekee suurenmoista työtä. On häpeä, että sitä työtä ei arvosteta kunnon palkalla ja riittävällä työvoimalla.

Metsurit ovat unohdettu joukko

Rankan elämäntyönsä tehneet metsurit ovat unohdettu joukko. Kuitenkin he ovat omalta osaltaan rakentaneet maatamme ja uhranneet sen eteen terveytensä. Tapasin Kouvolassa KD:n talvipäivällä miehen, joka kertoi 53-vuotiaan metsuriystävänsä kohtalosta. Hän näytti tämän lääkelistan, jossa oli mm. useita vahvoja kipulääkkeitä sekä masennus- ja mielialalääkkeitä niin paljon, että tuntuu mahdottomalta, että ne on määrätty vain yhdelle ihmiselle.

Miehellä on kädet ja jalat käyttökelvottomat ja niitä särkee jatkuvasti sietämättömästi. Kolme erikoislääkäriä on todennut hänet työkyvyttömäksi, mutta Kela julisti hänet terveeksi. Vain hieman masentuneeksi. Entinen metsuri on itsemurhan partaalla. Kela on käsittämätön itsevaltias. Ihmettelen lääkäreitä, jotka eivät nosta ääntään. Mollaahan Kela heitäkin kumoamalla heidän diagnoosinsa.

Haitin lapsille iloa

Haitin avuntarve on valtava. Kun olen katsonut näinä päivinä järkyttävää kuvamateriaalia uutisista ja lehdistä on muutama kuva jäänyt erityisesti särkemään sydäntäni.
Pieni lapsi tuskainen ilme silmissä , surun murtaman isänsä sylissä. Lapsia istumassa ja makaamassa apaattisina telttaleirissä.

Haluan alkaa kerätä leluja, värikuvakirjoja, värejä ja värityskirjoja ym. näille lapsille. Toki ensiarvoisesti he tarvitsevat ruokaa, vettä ja vaatteita, turvaa. Mutta myös leluja. Toipuakseen tästä käsittämättömästä murhenäytelmässä. Nukke, auto tai lelu toisi lapselle iloa ja leikkiä kuten lapselle kuuluu. Lohtua ja normaaliutta kärsimyksen keskellä.

Jos tunnette samoin Lähettäkää minulle leluja osoitteella
Tarja Tallqvist, 00102 Eduskunta tai
Tarja Tallqvist, Leilankuja 6 B, 02330 Espoo.

Voisiko vuosi 2009 kaameimmin ja järkyttävämmin loppua?

Neljä Prisman työntekijää herää aamulla ja lähtee töihin. Hyvästelee perheensä tai sitten ei. Kukin tavallaan. Ei 30.12 torstai aamu ollut mikään erikoinen työhönlähtö hetki. Ei mitään syytä erikoisiin jäähyväisiin, kauniiseen sanaan. Vaikka heille ja heidän omaisilleen se oli viimeinen kerta.. Nämä neljä eivät koskaan enää huuda eteisessä ”Hei” mennessään töihin tai tullessaan kotiin. Aviopuolisot, lapset, äidit. isät, sisarukset, mummit, vaarit, ystävät…… kaikille tuli loputon suru.

Minun otti korvaan se, että tv:ssä Salli Saarinen, kriisipsykologi, käytti tästä ampujan teosta sanaa ”epätoivoinen teko”

Kyllä se oli julmaa teurastusta. Miksi ammattiauttaja ikään kuin ymmärtää tätä tappajaa? Mitä se viestittää seuraavalle?

Monella, kuten itse kukin tietää, on kova kokemus, että rakas jättää, pettää.

Mutta jos tämän takia tappaa silmittömästi viattomia ja/ tai myös jättäjän, niin kyllä se on sanallisesti sanottava, että se on itsekästä ja sairasta ja hirmuisen julmaa ja välinpitämättömyyttä toisen elämästä

Kun nyt on suurin piirtein tappajan kansallisuus on selvillä, niin olisi korkea aika ottaa todella vakavasti tämä ”Kunniamurha ja kunniarangaistus”. Meidän kulttuurissa sitä ei tunneta mutta maahanmuuttajilla se on arkea.

Mielistely, eli rasismin pelko saa niin suomalaisen virkamiehen kuin kansalaisenkin katsomaan asioita vääristyneinä. Ei ole mitään syytä olla ottamatta suomalaiseen rikoslakiin näitä asioita.

Joulun jälkeisiä ajatuksia

Ihana luminen joulu on ohi. Mieli on hyvä, sillä viereisessä huoneessa nukkuu aamu-uninen paras joululahjani. Tyttärentytär Siiri tuli Tapaninpäivänä ilokseni Pohjois-Karjalasta viikoksi luokseni.

Aattoillan vietimme poikani Santerin kanssa hiljaisuudesta, kynttilänvalosta ja jouluruuista nauttien. Joulupäivänä veimme ja saimme lahjoja sukulaisilta. Kaikki neljä sisarustani asuu perheineen lähistöllä, mikä on suuri ilo.

Jouluaatto päivän olimme Santerin kanssa taas Hurstin joulujuhlissa. Aamu kahdeksalta piti Heikki Hursti meille yli sadalle vapaaehtoiselle käskynjaon. Päämäärä oli se, että puoli kaksitoista on kaikki juhlavieraitamme varten valmiina. Miehet kantoivat konteista tuoleja, pöytiä sekä ruokaa keittiöön. Kinkkuja, hedelmiä, leipää, juustoa, makkaraa ym. Me naiset teimme muutaman tuhat voileipää. ”Runsaasti makkaraa päälle, nämä ihmiset ovat nälkäisiä” Kehottivat jo vuosikausia joka joulu tätä työtä tehneet ”Päällysmiehet”

Pöydät ja tuolit kannettiin sisään ja katettiin punaisilla pöytäliinoilla ja Joulukukilla. Silliä ja maustekurkkua joka pöydässä kukkuroillaan olevien valmiiden voileipien lisäksi. Ruoka tarjoillaan aina pöytään. Siksi, että vieraat ovat meidän kunniavieraitamme, joita me palvelemme.

On mahtavaa kuinka firmat antavat todella hyvää ruokaa ja runsaasti näille yhteiskuntamme verkostoista pudonneille.

Kello 12.00 avataan ulko-ovet ja me apulaiset muodostamme kunniakujan joka johtaa Vanhan Messuhallin lehterille, jossa on ensin Joulu ohjelmaa.

Hursti kättelee jokaisen tulijan ihan niin kuin presidentti Linnanjuhlissa. Tänä jouluna oli huomattavan paljon lapsiperheitä ja vanhuksia. Köyhyys ja eriarvoisuus syvenee. Se on pelottavaa ja myös suututtavaa. Miksi ei voida laittaa myös hyvinvoivia maksumiehiksi kuten nyt ovat vanhukset ja lapsiperheet. Miksi sosiaali- ja terveyspalvelut kallistuvat tai niitä karsitaan rankasti juuri eniten tarvitsevilta.

Presidentin tiedettiin saapuvan tilaisuuteen 12.30 ja se oli varmasti näiden n. 1500 vieraan unohtumaton hetki. Koko väki lauloi ”paljon onnea Tarja…” sillä oli hänen syntymäpäivänsä ja Halonen kiitti ”en ole koskaan saanut näin suuren kuoron serenadia”

Paikalle tulivat myös kollegat Arhimäki, Heinäluoma, Zyskovits ja hänen vaimonsa, sekä Kannisto. Heidän läsnäolonsa noteerattiin erittäin positiivisesti.

Niin autettavilla kuin auttajillakin on omat tarinansa. Niin paljon yksinäisyyttä, joka korostuu juuri Jouluna.

Kanssani tuli juttelemaan nuori mies, joka kertoi olevansa ratikkakuski ja muuttanut Kokkolasta puolivuotta sitten. ”Vuoroni päättyi aamuyöllä kolmelta ja mietin jaksanko lähteä tänne. Kun herätyskello soi, olin kahden vaiheilla. Mutta sitten ajattelin, että täällä tekemällä jotain muiden hyväksi saan omaan jouluuni mielekkyyttä. Minulla ei ole ketään läheistä täällä Helsingissä, ei sukulaisia, ei ystäviä. Täällä tunnen kuuluvani johonkin."

Meidän vieraamme söivät tukevan, oikean jouluaterian, he saivat mukaansa joulupaketin, jossa lämmin alusasu, pipo ym. Voileipiä ja pullaa ja joulutorttuja. Hedelmiä ja karkkeja lapsille.

Mutta Joulun jälkeen elämä jatkuu. Kun on nähnyt ja tietää epäkohdan on siitä vastuussa.

Hoitoalan työntekijöiden valvontaa kiristettävä

Ilmoitusvelvollisuutta hoitajien väärinkäytöksistä tulisi tiukentaa

Tiedote

Ilmoitusvelvollisuutta hoitajien väärinkäytöksistä tulisi tiukentaa

Potilasturvallisuudesta huolestunut kansanedustaja Tarja Tallqvist (kd) vaatii tiukennuksia
hoitoalan työntekijöiden valvontaan. Tallqvist haluaisi, että viranomaiset ja hoitoalan toimintayhteisöt velvoitettaisiin oma-aloitteisesti ilmoittamaan terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle asiakas- ja potilasturvallisuutta mahdollisesti vaarantavasta seikasta. Nyt tällaista velvollisuutta ei ole.

- Esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on vaarantanut asiakkaan turvallisuuden tai syyllistynyt lääkevarkauteen työpaikaltaan, työnantaja voi valintansa mukaan ilmoittaa tai olla ilmoittamatta tapahtuneesta. Riittävän tiukka valvonta takaisi potilasturvallisuuden lisäksi työrauhan niille työntekijöille, jotka hoitavat tehtävänsä moitteettomasti, Tallqvist korostaa.

Tallqvist pitää potilasturvallisuuden kannalta ongelmallisena myös sitä, että tuomioistuimen on ilmoitettava Valviralle vain työn yhteydessä tehdystä rikoksesta annetusta tuomiosta ja vain rikoksesta, josta on tuomittu vankeusrangaistus. Ilmoitusvelvollisuus ei koske muita rikoksia eikä sellaisia ammattitoiminnassa tehtyjä rikoksia, joista on seurannut sakkorangaistus.

- On kummallista, että ilmoitusvelvollisuus ei koske vankeuteen johtaneita rikoksia, jos ne on tehty työn ulkopuolella. Myös sakkorangaistus voi joissain tapauksissa kertoa, ettei henkilö ole hoitotyössä tarvittavan luottamuksen arvoinen.

Tallqvist on jättänyt lakialoitteet näiden epäkohtien korjaamiseksi.