Puheeni eduskunnassa 14.4.2010 (Hallituksen esitys laeiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta)

Arvoisa puhemies! Tämä lainmuutos varjostaa mustana pilvenä kolmannen sektorin toimijoiden kevättä. Hallituksen esityksessä näkyy taas valitettavan selvästi sen halu olla EU:n mallioppilas. On käsittämätöntä, että tässä työttömyystilanteessa hallitus antaa esityksen, joka heikentää kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia työllistää työttömiä.

Kuten allekirjoittamassani vastalauseessa todetaan, nyt valittujen ratkaisujen sijaan olisi pitänyt luoda palkkatukijärjestelmä, jossa myönnettävä tuki seuraa työttömän mukana ja jokainen työnantaja, joka muuten täyttää tuen myöntämisen ehdot, olisi siihen automaattisesti oikeutettu. Kun malli ei valikoisi eikä olisi tarvehankintaista, se ei myöskään vääristäisi kilpailua.

Temmin tuoreessa julkaisussa todetaan, että kolmannen sektorin toimesta palkkatuella työllistetty ei aina hyödy tukijaksostaan. Totta on, että moniongelmaiset eivät palkkatuen avulla päädy pysyviin työpaikkoihin, mutta jos mitataan elämän mielekkyyttä, ihmisyyttä, niin tuettu työpaikka on osa elämänhallinnan ja toimintakyvyn säilymistä. Mahdollisuus säilyttää elämässä rytmi, tavata toisia ihmisiä ja kokea itsensä tarpeelliseksi ovat äärettömän tärkeitä sosiaalisia arvoja, jotka unohtuvat tilastoista.

Tukijaksojen keston rajaaminen 6 kuukauteen toimenpiteen järjestäjää kohden vaikeuttaa lisää vaikeimmin työllistettävien tilannetta ja aiheuttaa näin yhä syvenevää syrjäytymistä, mielenterveys- ja terveysongelmia, alkoholismia ja lisää kuluja yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla lainmuutoksella kolmannen sektorin mahdollisuudet työllistää vaarantuvat, vaikka muille kuin elinkeinotoimintaa harjoittaville työnantajille palkkatuet myönnetään entisin ehdoin. Monet yhdistysten ja säätiöiden toimijat ovat kokeneet ikäviä yllätyksiä verottajan tulkittua uudelleen niiden toimintaa siten, että aiemmin yleishyödyllisenä verovapaa toiminta onkin elinkeinotoimintana veronalaista.

Verottajan päätös ei sido te-toimistoa, mutta verottajan tuloveropäätöksiä käytetään apuna arvioitaessa tuen hakijan toiminnan luonnetta. Verottajan ratkaisuista on kasvavassa määrin tehty valituksia. Paikallisille te-toimistoille annettava harkintavalta toiminnan arvioinnissa aiheuttaa epätasa-arvoista kohtelua maan eri alueilla.

Asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi ilmi huoli ja epäily siitä, onko te-toimistoilla arviointien tekoon tarpeeksi osaamista ja tarpeeksi resursseja. Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli valiokunnalle antamassaan lausunnossa huolissaan siitä, että raskas hakumenettely vähentää merkittävästi pienten yhdistysten työllistämismahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Vaikka tavoitteena on estää kilpailun vääristyminen, tällä oikaisuliikkeeellä ei päästä toivottuun tulokseen. Kyydistä lentävät ne työllistettävät, jotka eivät työkunnoltaan ja -kyvyltään ole hyödyllisiä voittoa tavoitteleville yrityksille. Kolmannelle sektorille on tyypillistä, etteivät se edes elinkeinotoiminnan alueella toimiessaan tavoittele sellaista tehokkuutta ja tuottavuutta, jotka ovat yrittämisen peruskiviä.

Monelle palkkatukijaksolla olevista ei nykyisin voi asettaa edes tavoitteeksi avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Kuitenkin Suomessa tuen myöntäminen lähtee kaikkien työttömien kohdalla siitä, että palkkatuella arvioidaan voitavan edistää avoimille työmarkkinoille sitoutumista. Kuinka näiden ihmisten työllistymisen käy, jos kolmas sektori ei kykene tarjoamaan heille tehtäviä? Missä ovat ne hallituksen tukitoimet, joita tarjotaan näille ihmisille?

Kuntaliitto on kritisoinut lakiuudistusta lyhytnäköiseksi ja byrokraattiseksi ja todennut, että toteutuessaan se mutkistaa yhdistysten työllistämismahdollisuuksia. Tästä seuraa kunnille lisätaakkaa työllisyyden hoidossa. On huomattava, että tämä lakimuutos myös nostaa kuntien työmarkkinamenoja työllistymisen vaikeutuessa.

Temmin tilastoissa roikkuu 17 000 työnhakija-asiakasta, joiden tilanne on arvioitu sellaiseksi, etteivät he ole enää hallinnon toimenpiteiden ulottuvilla. Olisi järkevintä nyt ottaa järeästi käyttöön Lex Taipale ja sallia heille sen turvin ihmisarvoinen, turvattu elämä.

Arvoisa puhemies! EY:n perustamissopimuksessa ei ole määritelty yritys-käsitettä. Yhteisön tuomioistuimen tulkinnan mukaan yrityksiä ovat kaikki ne, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja markkinoilla, siis riippumatta siitä, tavoitellaanko taloudellista voittoa. Kaikki hyväksymme varmasti ajatuksen siitä, että samoin toimivaa yritystä ja yhdistystä on kohdeltava samoin, mutta kuka haluaa, että tämän periaatteen nojalla viedään vähävaraisilta vanhuksilta se ainoa tuiki tärkeä kotipalvelu, johon hänellä on varaa, palvelu, jota hän ei missään tapauksessa voisi yritykseltä markkinahintaan ostaa?

Monille työttömille on paikallinen työttömien ruokala ehkä ainoa sosiaalinen kontakti, ainoa mahdollisuus lämpöiseen ateriaan, vaihtoehtona kaljakuppila tai masentuneena kotona makaaminen. Kolmannen sektorin tarjoamilla palveluilla ja työtilaisuuksilla on erittäin merkittävä rooli kokonaisuudessaan myös organisaatioiden palvelutuotannon näkökulmasta. Palkkatukityövoimalla tarjotut palvelut täydentävät ja paikkaavat monessa suhteessa julkisen palvelutuotannon aukkoja. Palveluiden poisjääminen jättäisi merkittävän ja suuria ongelmia tuottavan resurssiaukon esimerkiksi vanhusten huoltoon ja sosiaalitoimeen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu aatteellisten, yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten kehittäminen. Ohjelmassa todetaan myös, että järjestöjen mahdollisuuksia tarjota hyvinvointia tukevaa ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa parannetaan. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että tämä kehittäminen merkitsee kolmannen sektorin toimintaedellytyksien kaventamista ja sen myötä heikommassa asemassa olevan ihmisen unohtamista.

Kaveri jätetään taas, mutta tähän ei pidä suostua, ei vaikka ministeri Sinnemäki on ylimielisesti jättänyt tulematta vastaamaan näihin vakaviin kysymyksiin.

Ei rikollisia, ei väkivaltaa

On aika häkellyttävää huomata, että puolustaessani kahden sairaan vanhuksen oikeutta jäädä lastensa luo tänne Suomeen syystä, että heillä ei ole ketään heistä huolta pitävää omassa maassaan, olen monen mielestä kääntänyt selkäni suomalaisille vanhuksille. En todellakaan ole.

Mutta ulkomaalaislaki on huono. Mummojen karkottamiseen löytyy pykälä, mutta miksi oleskelulupaa jatketaan maahanmuuttajille, joilla on rikosrekisteri, kuten esim. Sellon tappajalla? Ibrahim Shkupolli oli saanut sakot siitä, että hänellä oli ampumavalmis pistooli saappaassa kotonaan ja hänellä oli Suomessa lähestymiskielto väkivallan takia, mutta häntä ei karkotettu. Hinta tästä oli julma.

Meillä on turvakodeissa maahanmuuttajanaisia ja maahan muuttaneiden miesten kanssa naimisissa olevia suomalaisia naisia ja lapsia. Aviomiesten kotimaan oikeuskäsityksen mukaan väkivalta vaimoja ja tyttäriä kohtaan on heidän oikeutensa. Miksi heitä ei karkoteta? Me veronmaksajat maksamme uhrien ylläpidon. Maksamme joskus myös miesten terapiat.

Meillä on työttömiä, usein ammattitaidottomia etnisiä nuoria, jotka varastavat, pahoinpitelevät, ym. ja joutuvat vankilaan, jossa ylläpidon maksamme me suomalaiset veronmaksajat. Miksi heitä ei karkoteta?

Miksi maahanmuuttajan etuisuudet saattavat olla suurempia kuin suomalaisen vanhuksen, työttömän, vammaisen ja lapsiperheen?

Näihin on syytä puuttua ja olla tarkkana ja tiukkana. Kuten myös tarkentaa sitä, että tänne tulevilla on oikeuksien ja etuisuuksien, jotka on ehdottomasti samaistettava muiden pohjoismaiden tasolle, lisäksi ehdoton velvollisuus noudattaa Suomen lakia ja järjestystä.

Terroriuhka ja järjestäytynyt rikollisuus on aivan yhtä suuri uhka meillä, kuten muuallakin maailmassa.

Oikeus vanhuuteen lastensa lähellä

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg teki historiaa puuttumalla ”isoäitien” karkottamisprosessiin näkyvästi ja vaikuttavasti. Lait ovat ihmisten tekemiä, eivät Jumalan. On selvää, että sen takia kaikki lait eivät ole välttämättä hyviä ja oikeudenmukaisia.

Inhimillisyys on oltava aina lain takana. Täysivertaisuus lain edessä ei voi tarkoittaa sitä, että kun tässä tapauksessa vieläkin huonommassa jamassa olevia isoäitejä on aiemmin palautettu kotimaahansa epäinhimillisiin oloihin, niin tätä linjaa täytyy jatkaa.

Näissä kahdessa tapauksessa lapset ovat asuneet suomessa jo vuosia. Egyptiläisen isoäidin pojat toistakymmentä vuotta. He ovat täällä töissä, maksaneet ja maksavat veroja, lapset käyvät täällä koulua, vaimot ovat suomalaisia. Lisäksi he, kuten myös venäläisen vanhuksen tytär ja suomalainen vävy, ovat sitoutuneet pitämään taloudellisesti huolta äideistään.

On itsestään selvää, että nyt ei ole tarkoitus avata ovia kaikkien isovanhempien tulla Suomeen. Mutta lakiuudistus tulee nyt ilmeisesti oikeuttamaan sen, että kun tänne muuttanut on vanhempiensa ainoa turva, ainoa omainen, niin on inhimillisesti katsoen oikeus, että vanhus pääsee lapsensa luokse. Kaikki tapaukset on tietysti tarkoin tutkittava ja väärinkäytökset ovat erittäin tuomittavia.

Meillä on aivan liian paljon ongelmia ja suorastaan heitteelle jättöä omien vanhustemme hoidossa. Suomalainen pelkää tulla vanhaksi, joka toinen päivä yli 65 vuotias tekee itsemurhan. Vanhuksia siirretään hoitopaikasta toiseen usein sen enempää kysymättä tai neuvottelematta vanhusten ja omaisten kanssa. Ja jos neuvotellaan, kuitenkin tehdään juuri siten kuin viranomainen on päättänyt. Säästösyistä

Laki, joka oikeuttaa vanhempien pääsyn lapsensa kotikuntaan valmistunee ensi vuonna. Aivan liian myöhään. Juuri nyt, tänään asuu moni suomalainen yksinäinen, sairas vanhus eri kunnassa kaukana huolestuneista lapsistaan. Vanhasella on nyt syytä ottaa kantaa, ja kiirehtiä tätä lakia. Yhtä inhimillisesti, kuten hän otti kantaa ulkomaalaisten isoäitien tapauksessa.

Viivästyskoron enimmäismäärä

Kirjallinen kysymys:

Eduskunnan puhemiehelle

Taloudellisen taantuman myötä suomalaisten ylivelkaantuminen on lisääntynyt. Kotitaloudet ovat ottaneet suuria lainoja, erityisesti ylimitoitettuja asuntolainoja, jättämättä joustovaraa heikentyvään taloustilanteeseen. Ekonomistit ovat arvioineet, että kotitalouksien velkaantumisaste on noussut pitkäaikaista trendiä korkeammaksi.

Kun ylivelkaantunut joutuu maksuvaikeuksiin, velkapääomaa kasvattavat viivästyskorko sekä perimis- ja oikeudenkäyntikulut. 90-luvun laman seurauksena moni velkaantunut joutui ylivoimaiseen tilanteeseen, kun viivästyskorko kasvatti velan moninkertaiseksi alkuperäisestä velkasummasta.

Korkolaissa säädetään viivästyskoron sovittelusta. Sovittelun edellytyksenä on muun muassa, että sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksuviivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.
Sovittelusäännöksellä on pyritty kohtuullistamaan juuri niitä tilanteita, joissa viivästyskorko on johtanut velallisen kannalta toivottomaan tilanteeseen.

Sovittelusääntö on sinänsä velallisen kannalta hyvä. Oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta tuntuisi kuitenkin se, että viivästyskoron kertymää olisi rajattu lailla myös esimerkiksi niin, että se ei saisi ylittää alkuperäisen velkapääoman kaksinkertaista määrää. Poikkeuksena tästä rajauksesta voisivat olla ne tilanteet, joissa on kyseessä velallisen ilmeisen kevytmielinen suhtautuminen velkojen maksuun. Koron enimmäismäärää rajaamalla tuettaisiin velallisen mahdollisuutta selviytyä velkataakan alta normaalielämään ja mahdollisuutta motivoitua työelämään paluuseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus rajata viivästyskoron enimmäiskertymää ylivelkaantuneiden tilanteen kohtuullistamiseksi?

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2010
Tarja Tallqvist /kd

Missä inhimillisyys?

Nyt sitten on päätetty häätää Suomesta kaksi sairasta yksinäistä vanhusta, joiden omaiset ovat asuneet Suomessa vuosia. He maksavat tänne veronsa kasvattavat tänne veronmaksajiksi lapsensa ja ovat valmiita hoitamaan äitinsä omalla kustannuksellaan. Ainakin egyptiläisen isoäidin Fadayelin pojat ovat näin vannoneet ja heillä on siihen varaa sekä mahdollisuus.

Vaihtoehtona on se, että Suomessa leipänsä ansaitsevat pojat, heidän suomalaiset vaimonsa ja lapsensa jättävät Suomen ja seuraavat äitiään, joka ei yksin vanhana naisena Egyptissä selviä. Ei kyllä selviä venäläinen isoäiti, Antonovakaan, joka on sairas.

Missä kulkee laki ja moraali? Miksi me maksamme mannaita Ruandan kansanmurhasta syytetyn vankilassa olosta ja huikeista kustannuksista, kun Porvoon käräjäoikeus matkustaa edestakaisin Suomen ja Ruandan väliä?

Ovelasti Suomen lakia lukeva maahanmuuttajanainen pystyy hankkimaan itselleen ja muutaman isän lapsilleen lapsilisä- ym. etuja – huikeita summia.

Itse Espoon yksilöjaostossa näen, miten maahanmuuttajat, jos osaavat ja jotkut osaavat käyttää tätä höveliä meininkiä, todella saavat, mitä haluavat.

Mutta nyt nämä kaksi avutonta vanhusta lähetetään kylmästi kotimaahansa, jossa he toivottavasti kuolevat nopeasti ja tuskattomasti. Muutahan he eivät voi siellä toivoa.

Laki ei ole hyvä ja toimiva, ellei se täytä inhimillisyyden ehtoa.

Puheeni Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 3.3.2010

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet eivät ole ase eivätkä suojakilpi. Ne ovat jokaisen ihmisen synnyinoikeus. Jos kadotamme kosketuksen tähän lähtökohtaan, kaikki ihmisoikeuksien keskeisen aseman turvaamiseksi tehty työ menee hukkaan, sanoi Louise Arbour, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu. Useissa Suomea koskevissa suosituksissa on kehotettu Suomea ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten joutumiseen väkivallan tai koulukiusaamisen kohteeksi.

Lisäksi YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten naisten asemaan ja heidän kohtaamaansa moninkertaiseen syrjintään muun muassa koulutukseen ja työhön pääsemisessä, terveydenhuollon palveluissa ja väkivallalta suojelemisessa. Heihin ei suhtauduta erityisryhmänä, jolla on erityistarpeet. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on myös heikko. Vain noin 30 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä. Halukkaiden määrä olisi huomattavasti suurempi.

Pienituloisten sekä pitkittyneesti pienituloisten väestönosuus on kasvanut viime vuosina. Pienituloiset ovat pääosin työttömiä, iäkkäitä eläkeläisiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on edellisen laman myötä korkealle tasolle jäänyt työttömyys ja tämän päivän yhä kasvava työttömyys tietysti. Laskentatavasta riippuen noin 100 000 suomalaista on syrjäytynyt työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on synnyttänyt Suomeen syrjäytyneiden ytimen, joka kuormittaa hyvinvointipalveluita sen lisäksi, että aiheuttaa paljon inhimillistä surua ja tuskaa. Pitkäaikaistyöttömistä suuri osa on yli 50-vuotiaita, joista monilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka asuvat asuntoloissa tai joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Asunnottomien naisten tilanne on yleensä erityisen vaikea. Taloudellisen tilanteen ja asunnon puutteen vuoksi elämään voi liittyä hyväksikäyttöä ja prostituutiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä koko väestölle tarkoitettua sosiaali- ja terveyspalveluja. 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä koskeva säännös sosiaalihuollon lainsäädännössä on säännös pääsystä palvelutarpeen arviointiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa kunnissa resurssien puutteen takia. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on harkintavalta ikääntyneiden käyttämien palveluiden järjestämisessä. Ikääntyneen henkilön voi olla vaikea lainsäädännön perusteella tietää omat oikeutensa, sillä ikääntyneelle ei suinkaan aina kerrota, mitä oikeuksia ja palveluita hänelle kuuluu, jos hän ei niitä osaa kysyä.

Selonteossa sanotaan, että laatusuosituksessa annetaan suositus ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitukselle ja hyvälle mitoitukselle. Kotihoidon mitoitussuositukset valmistuivat vuonna 2009, mutta oikeassa elämässä valvonnan puute aiheuttaa sen, että käytännössä hoitajien taso on erittäin kirjava. Yökkö saattaa olla talonmies, tai sitten ei ole ollenkaan yökköä. Osastolla saattaa olla vain yksi suomen kieltä osaava hoitaja. Mitoitus on minimissä. Hoitajia on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Kotihoitajat tekevät vuorollaan toistakymmentäkin kotikäyntiä. Aikaa saattaa olla yhtä käyntiä varten parikymmentä minuuttia. Ei ole harvinaista, että dementoitunut, yksin elävä vanhus suljetaan hoitajan käynnin jälkeen takalukon taakse, kun kotihoitaja on ensin ottanut proput irti. Tämä siksi, että vanhus ei karkaisi ulos ja eksyisi eikä polttaisi itseään ja asuntoaan, siis vanhuksen turvallisuuden takia. Kun itse kohtasin kotihoidossa tällaisen proppumummon, tämä kysyi minulta hiljaisella äänellä: "Ottaakohan Jumala taivaaseen, jos tekee itsemurhan?" Tällä vanhuksella oli kaappi täynnä vahvoja lääkkeitä. Nämä vanhukset ovat heitteillä ilman mitään ihmisoikeutta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia on Suomessa yli 300 000. Heistä vain 33 000 sai vuonna 2007 omaishoidon tukea. 16 000 omaishoitajaa oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuussa, mutta kunnissa ei ole aina tarpeeksi intervallipaikkoja. Nyt on monissa kunnissa nostettu omaishoitajaan oikeuttavia kriteereitä, ja näin on omaishoitaja sanottu irti ja hän on jäänyt hoitamaan puolisoaan ilman mitään tukea tai vapaapäivää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tänä leikkausten aikana pitkäaikaissairaaloissa, laitoksissa tai dementiakodeissa asuvia vanhuksia saatetaan siirtää paikasta toiseen ilmoitusluonteisesti lyhyellä varoitusajalla. Vuosia samassa vanhusten hoivakodissa asuvat vanhukset, joille on luvattu aikoinaan, että tämä on heidän loppuajan kotinsa, jossa he ovat tutustuneet, ystävystyneet henkilökunnan ja toisten vanhusten kanssa, saattavat joutua muuttamaan kilometrien, jopa sadankin kilometrin päähän toiseen hoivapaikkaan. Tässä rikotaan rankasti vanhusten ja heidän läheistensä ihmisoikeutta. Monesti vanhus asuu hoivakodissa tai laitoksessa eri kunnassa tai eri puolilla Suomea kuin hänen lapsensa. Kotipaikkaoikeuslakia tarvitaan kiireesti, jo ihan heti. Tämän päivän vanhusten ja vammaisten on päästävä omaistensa lähelle. Se on minimi-ihmisoikeutta.

Pienituloisten toimeentulon turvaaminen, puheeni eduskunnan välikysymyskeskustelussa 24.2.2010

Arvoisa rouva puhemies! Kun ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuin ruoka, asunto, vaatteet ja välttämättömät lääkkeet, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Suomessa tänä vuonna elää yli 700 000 asukasta tässä tilanteessa. Kaveria ei jätetä, vakuuttaa valtiovarainministeri Katainen. Keitäköhän ne kaverit ovat? Eivät ainakaan köyhät lapsiperheet, eivät asunnottomat, eivät pitkäaikaistyöttömät, eivät yksin asuvat pienituloiset tai eläkeläiset, eivät vammaiset, eivät mielenterveyskuntoutujat, eivät omaishoitajat eivätkä vanhukset.

Juhannuksen tienoilla monet suomalaiset omaishoitajat saivat virallisen kirjeen, jossa heille ilmoitettiin, että heidän omaishoitajuutensa on tällä kirjeellä irtisanottu. Omaishoidon tarpeen kriteerejä oli korotettu. "Mieheni sai toispuolisen halvauksen kahdeksan vuotta sitten. Pääsin omaishoitajaksi vasta neljä vuotta sitten. Mieheni vain heikkenee ja huononee. Nyt hän ei enää pysty kävelemään. Kuinka hän ei muka enää tarvitse omaishoitajaa?" Näin kyseli hätääntynyt 75-vuotias irtisanottu omaishoitaja.

Viime vuoden syyskuussa kuuden kunnan omaishoitajat tekivät kantelun omaishoidon sopimusten irtisanomisista. Yrjö Mattila, Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallituksen puheenjohtaja, totesi irtisanomisten olevan perustuslain vastaisia. "Mitään yleistä heitteillejättöoikeutta ei kunnalla ole, olipa sen taloudellinen tilanne millainen tahansa", hän sanoo. Mutta koska omaishoitajan tuki on harkinnanvarainen tuki, niin kunta katsoo voivansa tehdä näin ja se tekee näin, säästöjä heikon ihmisen selkänahasta. Kuitenkin vanhuksen sairaalapaikka maksaa noin 300 euroa vuorokausi ja omaishoitajan vähimmäispalkka kuukaudessa on 347,41 euroa miinus verot. Hoidollisesti raskasta hoitoa tarvitsevan omaishoitaja saa palkkaa vähintään 694,83 euroa kuukaudessa. Silloin on jo kyse sairaanhoidollisesta ja erittäin sitovasta hoitotyöstä. Omaishoitajia on yli 300 000, ja heistä vain noin 10 prosenttia saa tätä mitätöntä palkkaa. Kysyä täytyy, onko tämä tarkoitushakuista omaishoitajien valjastamista yhteiskunnan maksumiehiksi, sillä siltä se tuntuu, ja sitähän se on ollut.

"Onko muutaman satasen omaishoitotuen pakko olla verotettavaa tuloa? Kolme vapaapäivää kuussa on epäinhimillisen vähän, kun omassa kunnassani intervallipaikkoja ei edes ole." Näin kirjoittaa väsynyt omaishoitaja Keski-Suomesta.

Yksin asuvien osuus köyhyysrajan alittaneista on ollut jo vuosia lähes 50 prosenttia. Heistä monet ovat vanhoja naisia. He ovat usein moni- ja pitkäaikaissairaita, he tarvitsevat tutkimuksia ja lääkkeitä, monasti myös ei-korvattavia lääkkeitä. He joutuvat valitsemaan välillä lääkkeiden ja ruuan välillä, sillä molempiin ei ole varaa.

Pienituloiselle ja työttömälle palvelumaksut ovat kynnyksenä terveyspalveluiden käytössä. Tästä johtuen heikompiosaiset kansalaiset siirtävät lääkäriin menoa, pohtivat tarkasti, mitä käynnistä saattaa olla hyötyä, ja jättävät ehkä väliin kontrollikäynnit. He eivät ehkä pysty hankkimaan heille määrättyjä reseptilääkkeitä ja apuvälineitä, puhumattakaan, että kävisivät ennalta ehkäisevissä tarkastuksissa tai terveyttä ylläpitävissä harrastuksissa, rahaa kun ei ole. Maksukatot eivät nykyisellään auta. Ne ovat aivan liian korkeita ja reikäisiä.

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyydessä ei ole mitään jaloa. Siitä seuraa syrjäytymistä, masentuneisuutta, sairautta, alkoholismia ja itsemurhia. Ei saa unohtaa sitä, että Suomessa joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan. Myös nuorten syrjäytyneiden työttömien miesten itsemurha-alttius on huolestuttavaa. On käsittämätöntä, että työttömien yhdistyksiä useilla paikkakunnalla - kuten esimerkiksi Lohjalla, jossa viime viikolla vierailin - uhkaa lopettaminen. Lohjalla 900 euron vuokra on liian kova kunnalle. Mikä säästö ja etu se on, että 70 pitkäaikaistyötöntä jää ilman arjen rytmiä täysin tyhjän päälle? Ei ole enää paikkaa, missä tavataan, missä syödään lämmin ateria, juodaan kahvit, ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Muutama heistä on pystynyt yhdistyksen avulla työllistymäänkin. Mutta nyt on edessä toivottomuus. Tästä joutuvat kärsimään myös aviopuolisot ja lapset. Yksinäinen käpristyy kämppäänsä tai lähimpään pubiin.

Köyhä, työtön, vanhus, vammainen, mielenterveyskuntoutuja on ihminen, jolla on oikeus turvalliseen, arvokkaaseen elämään. Tämä hallitus ei ole sitä hänelle suonut. Kaveri on jätetty julmasti.