Tarja Tallqvist

Missä inhimillisyys?

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Wed, 10 Mar 2010 12:50:00 +0000

Nyt sitten on päätetty häätää Suomesta kaksi sairasta yksinäistä vanhusta, joiden omaiset ovat asuneet Suomessa vuosia. He maksavat tänne veronsa kasvattavat tänne veronmaksajiksi lapsensa ja ovat valmiita hoitamaan äitinsä omalla kustannuksellaan. Ainakin egyptiläisen isoäidin Fadayelin pojat ovat näin vannoneet ja heillä on siihen varaa sekä mahdollisuus.

Vaihtoehtona on se, että Suomessa leipänsä ansaitsevat pojat, heidän suomalaiset vaimonsa ja lapsensa jättävät Suomen ja seuraavat äitiään, joka ei yksin vanhana naisena Egyptissä selviä. Ei kyllä selviä venäläinen isoäiti, Antonovakaan, joka on sairas.

Missä kulkee laki ja moraali? Miksi me maksamme mannaita Ruandan kansanmurhasta syytetyn vankilassa olosta ja huikeista kustannuksista, kun Porvoon käräjäoikeus matkustaa edestakaisin Suomen ja Ruandan väliä?

Ovelasti Suomen lakia lukeva maahanmuuttajanainen pystyy hankkimaan itselleen ja muutaman isän lapsilleen lapsilisä- ym. etuja – huikeita summia.

Itse Espoon yksilöjaostossa näen, miten maahanmuuttajat, jos osaavat ja jotkut osaavat käyttää tätä höveliä meininkiä, todella saavat, mitä haluavat.

Mutta nyt nämä kaksi avutonta vanhusta lähetetään kylmästi kotimaahansa, jossa he toivottavasti kuolevat nopeasti ja tuskattomasti. Muutahan he eivät voi siellä toivoa.

Laki ei ole hyvä ja toimiva, ellei se täytä inhimillisyyden ehtoa.

Puheeni Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 3.3.2010

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Fri, 05 Mar 2010 13:25:00 +0000

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet eivät ole ase eivätkä suojakilpi. Ne ovat jokaisen ihmisen synnyinoikeus. Jos kadotamme kosketuksen tähän lähtökohtaan, kaikki ihmisoikeuksien keskeisen aseman turvaamiseksi tehty työ menee hukkaan, sanoi Louise Arbour, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu. Useissa Suomea koskevissa suosituksissa on kehotettu Suomea ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten lasten joutumiseen väkivallan tai koulukiusaamisen kohteeksi.

Lisäksi YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota vammaisten naisten asemaan ja heidän kohtaamaansa moninkertaiseen syrjintään muun muassa koulutukseen ja työhön pääsemisessä, terveydenhuollon palveluissa ja väkivallalta suojelemisessa. Heihin ei suhtauduta erityisryhmänä, jolla on erityistarpeet. Vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on myös heikko. Vain noin 30 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä on työelämässä. Halukkaiden määrä olisi huomattavasti suurempi.

Pienituloisten sekä pitkittyneesti pienituloisten väestönosuus on kasvanut viime vuosina. Pienituloiset ovat pääosin työttömiä, iäkkäitä eläkeläisiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia tai opiskelijoita. Kasvaneiden hyvinvointierojen taustalla on edellisen laman myötä korkealle tasolle jäänyt työttömyys ja tämän päivän yhä kasvava työttömyys tietysti. Laskentatavasta riippuen noin 100 000 suomalaista on syrjäytynyt työmarkkinoilta enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on synnyttänyt Suomeen syrjäytyneiden ytimen, joka kuormittaa hyvinvointipalveluita sen lisäksi, että aiheuttaa paljon inhimillistä surua ja tuskaa. Pitkäaikaistyöttömistä suuri osa on yli 50-vuotiaita, joista monilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka asuvat asuntoloissa tai joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Asunnottomien naisten tilanne on yleensä erityisen vaikea. Taloudellisen tilanteen ja asunnon puutteen vuoksi elämään voi liittyä hyväksikäyttöä ja prostituutiota.

Arvoisa puhemies! Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä koko väestölle tarkoitettua sosiaali- ja terveyspalveluja. 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä koskeva säännös sosiaalihuollon lainsäädännössä on säännös pääsystä palvelutarpeen arviointiin. Tämä ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikissa kunnissa resurssien puutteen takia. Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on harkintavalta ikääntyneiden käyttämien palveluiden järjestämisessä. Ikääntyneen henkilön voi olla vaikea lainsäädännön perusteella tietää omat oikeutensa, sillä ikääntyneelle ei suinkaan aina kerrota, mitä oikeuksia ja palveluita hänelle kuuluu, jos hän ei niitä osaa kysyä.

Selonteossa sanotaan, että laatusuosituksessa annetaan suositus ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoitukselle ja hyvälle mitoitukselle. Kotihoidon mitoitussuositukset valmistuivat vuonna 2009, mutta oikeassa elämässä valvonnan puute aiheuttaa sen, että käytännössä hoitajien taso on erittäin kirjava. Yökkö saattaa olla talonmies, tai sitten ei ole ollenkaan yökköä. Osastolla saattaa olla vain yksi suomen kieltä osaava hoitaja. Mitoitus on minimissä. Hoitajia on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Kotihoitajat tekevät vuorollaan toistakymmentäkin kotikäyntiä. Aikaa saattaa olla yhtä käyntiä varten parikymmentä minuuttia. Ei ole harvinaista, että dementoitunut, yksin elävä vanhus suljetaan hoitajan käynnin jälkeen takalukon taakse, kun kotihoitaja on ensin ottanut proput irti. Tämä siksi, että vanhus ei karkaisi ulos ja eksyisi eikä polttaisi itseään ja asuntoaan, siis vanhuksen turvallisuuden takia. Kun itse kohtasin kotihoidossa tällaisen proppumummon, tämä kysyi minulta hiljaisella äänellä: "Ottaakohan Jumala taivaaseen, jos tekee itsemurhan?" Tällä vanhuksella oli kaappi täynnä vahvoja lääkkeitä. Nämä vanhukset ovat heitteillä ilman mitään ihmisoikeutta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia on Suomessa yli 300 000. Heistä vain 33 000 sai vuonna 2007 omaishoidon tukea. 16 000 omaishoitajaa oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuussa, mutta kunnissa ei ole aina tarpeeksi intervallipaikkoja. Nyt on monissa kunnissa nostettu omaishoitajaan oikeuttavia kriteereitä, ja näin on omaishoitaja sanottu irti ja hän on jäänyt hoitamaan puolisoaan ilman mitään tukea tai vapaapäivää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tänä leikkausten aikana pitkäaikaissairaaloissa, laitoksissa tai dementiakodeissa asuvia vanhuksia saatetaan siirtää paikasta toiseen ilmoitusluonteisesti lyhyellä varoitusajalla. Vuosia samassa vanhusten hoivakodissa asuvat vanhukset, joille on luvattu aikoinaan, että tämä on heidän loppuajan kotinsa, jossa he ovat tutustuneet, ystävystyneet henkilökunnan ja toisten vanhusten kanssa, saattavat joutua muuttamaan kilometrien, jopa sadankin kilometrin päähän toiseen hoivapaikkaan. Tässä rikotaan rankasti vanhusten ja heidän läheistensä ihmisoikeutta. Monesti vanhus asuu hoivakodissa tai laitoksessa eri kunnassa tai eri puolilla Suomea kuin hänen lapsensa. Kotipaikkaoikeuslakia tarvitaan kiireesti, jo ihan heti. Tämän päivän vanhusten ja vammaisten on päästävä omaistensa lähelle. Se on minimi-ihmisoikeutta.

Pienituloisten toimeentulon turvaaminen, puheeni eduskunnan välikysymyskeskustelussa 24.2.2010

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Thu, 25 Feb 2010 14:32:00 +0000

Arvoisa rouva puhemies! Kun ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuin ruoka, asunto, vaatteet ja välttämättömät lääkkeet, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Suomessa tänä vuonna elää yli 700 000 asukasta tässä tilanteessa. Kaveria ei jätetä, vakuuttaa valtiovarainministeri Katainen. Keitäköhän ne kaverit ovat? Eivät ainakaan köyhät lapsiperheet, eivät asunnottomat, eivät pitkäaikaistyöttömät, eivät yksin asuvat pienituloiset tai eläkeläiset, eivät vammaiset, eivät mielenterveyskuntoutujat, eivät omaishoitajat eivätkä vanhukset.

Juhannuksen tienoilla monet suomalaiset omaishoitajat saivat virallisen kirjeen, jossa heille ilmoitettiin, että heidän omaishoitajuutensa on tällä kirjeellä irtisanottu. Omaishoidon tarpeen kriteerejä oli korotettu. "Mieheni sai toispuolisen halvauksen kahdeksan vuotta sitten. Pääsin omaishoitajaksi vasta neljä vuotta sitten. Mieheni vain heikkenee ja huononee. Nyt hän ei enää pysty kävelemään. Kuinka hän ei muka enää tarvitse omaishoitajaa?" Näin kyseli hätääntynyt 75-vuotias irtisanottu omaishoitaja.

Viime vuoden syyskuussa kuuden kunnan omaishoitajat tekivät kantelun omaishoidon sopimusten irtisanomisista. Yrjö Mattila, Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallituksen puheenjohtaja, totesi irtisanomisten olevan perustuslain vastaisia. "Mitään yleistä heitteillejättöoikeutta ei kunnalla ole, olipa sen taloudellinen tilanne millainen tahansa", hän sanoo. Mutta koska omaishoitajan tuki on harkinnanvarainen tuki, niin kunta katsoo voivansa tehdä näin ja se tekee näin, säästöjä heikon ihmisen selkänahasta. Kuitenkin vanhuksen sairaalapaikka maksaa noin 300 euroa vuorokausi ja omaishoitajan vähimmäispalkka kuukaudessa on 347,41 euroa miinus verot. Hoidollisesti raskasta hoitoa tarvitsevan omaishoitaja saa palkkaa vähintään 694,83 euroa kuukaudessa. Silloin on jo kyse sairaanhoidollisesta ja erittäin sitovasta hoitotyöstä. Omaishoitajia on yli 300 000, ja heistä vain noin 10 prosenttia saa tätä mitätöntä palkkaa. Kysyä täytyy, onko tämä tarkoitushakuista omaishoitajien valjastamista yhteiskunnan maksumiehiksi, sillä siltä se tuntuu, ja sitähän se on ollut.

"Onko muutaman satasen omaishoitotuen pakko olla verotettavaa tuloa? Kolme vapaapäivää kuussa on epäinhimillisen vähän, kun omassa kunnassani intervallipaikkoja ei edes ole." Näin kirjoittaa väsynyt omaishoitaja Keski-Suomesta.

Yksin asuvien osuus köyhyysrajan alittaneista on ollut jo vuosia lähes 50 prosenttia. Heistä monet ovat vanhoja naisia. He ovat usein moni- ja pitkäaikaissairaita, he tarvitsevat tutkimuksia ja lääkkeitä, monasti myös ei-korvattavia lääkkeitä. He joutuvat valitsemaan välillä lääkkeiden ja ruuan välillä, sillä molempiin ei ole varaa.

Pienituloiselle ja työttömälle palvelumaksut ovat kynnyksenä terveyspalveluiden käytössä. Tästä johtuen heikompiosaiset kansalaiset siirtävät lääkäriin menoa, pohtivat tarkasti, mitä käynnistä saattaa olla hyötyä, ja jättävät ehkä väliin kontrollikäynnit. He eivät ehkä pysty hankkimaan heille määrättyjä reseptilääkkeitä ja apuvälineitä, puhumattakaan, että kävisivät ennalta ehkäisevissä tarkastuksissa tai terveyttä ylläpitävissä harrastuksissa, rahaa kun ei ole. Maksukatot eivät nykyisellään auta. Ne ovat aivan liian korkeita ja reikäisiä.

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyydessä ei ole mitään jaloa. Siitä seuraa syrjäytymistä, masentuneisuutta, sairautta, alkoholismia ja itsemurhia. Ei saa unohtaa sitä, että Suomessa joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan. Myös nuorten syrjäytyneiden työttömien miesten itsemurha-alttius on huolestuttavaa. On käsittämätöntä, että työttömien yhdistyksiä useilla paikkakunnalla - kuten esimerkiksi Lohjalla, jossa viime viikolla vierailin - uhkaa lopettaminen. Lohjalla 900 euron vuokra on liian kova kunnalle. Mikä säästö ja etu se on, että 70 pitkäaikaistyötöntä jää ilman arjen rytmiä täysin tyhjän päälle? Ei ole enää paikkaa, missä tavataan, missä syödään lämmin ateria, juodaan kahvit, ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Muutama heistä on pystynyt yhdistyksen avulla työllistymäänkin. Mutta nyt on edessä toivottomuus. Tästä joutuvat kärsimään myös aviopuolisot ja lapset. Yksinäinen käpristyy kämppäänsä tai lähimpään pubiin.

Köyhä, työtön, vanhus, vammainen, mielenterveyskuntoutuja on ihminen, jolla on oikeus turvalliseen, arvokkaaseen elämään. Tämä hallitus ei ole sitä hänelle suonut. Kaveri on jätetty julmasti.

Kysymykseni suullisella kyselytunnilla 18.2.2010

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Tue, 23 Feb 2010 13:00:00 +0000

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan tehtäviin ollaan vahvasti lisäämässä lyhyttä avustajakoulutusta nimikkeillä hoiva-avustaja, lähiavustaja, hoitaja-avustaja jne. Näin ollaan luomassa uutta matalapalkka-alaa, kun samanaikaisesti noin 30 000 koulutettua alan työntekijää, myös matalapalkkaisia ammattihenkilöitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia, on muiden alojen tehtävissä, myös ulkomailla. Hoiva-avustajatutkinnon esiin nostamisessa on kyse yhteiskunnallisista arvoista ja päätöksenteosta, jossa ei arvosteta ihmisten hyvää hoitoa, potilasturvallisuutta eikä koulutettua, ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa. Kysynkin ministeriltä:

Onko hallitusohjelman mukaista generoida sosiaali- ja terveysalalle koulutusrakenteeseen uusi taso olemassa olevien ammatillisten toisen asteen ja amk-tutkintojen lisäksi?

Eläimet ensin

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Mon, 22 Feb 2010 19:36:00 +0000

Tein aikoinaan dokumentin Kuttulan pahoinpidellyistä lapsista. Idea dokumenttiin lähti lasten vanhemmilta. He olivat halunneet apua huumeongelmaisille ja häiriökäyttäytyville lapsilleen Kuttulan lastenkodista.

Vanhemmat joutuivat antamaan huoltajuuden Kuttulaan, se tuntui kummalliselta utta he suostuivat, koska uskoivat, että lapsi saadaan täällä taas yhteiskuntakelpoiseksi. Näin heille luvattiin.

Sitten alkoi lapsilta tulla viestiä kuinka heitä pahoinpideltiin, hiukset ajettiin niin pojilta kuin tytöiltä, ja annettiin selkään pienimmästäkin erheestä.

Tytöt viestittivät seksuaalisesta häirinnästä Kallen, Kuttulan isännän, heidän ”isänsä” kuten Kalle halusi lasten häntä kutsuvan, taholta.

Lopulta monet vanhemmat halusivat lapsensa takaisin, mutta koska he olivat luovuttaneet huoltajuuden, se ei onnistunutkaan.

Muutamat lapset karkasivat.

Tein heistä ja heidän vanhemmistaan karmivan dokumentin, jossa lapset kertoivat rankoista kokemuksistaan ja näyttivät vyönsolkien jälkiä kasvoissaan ja selässään.

Kun dokumentti esitettiin, se ei herättänyt kummemmin huomiota. Kolme päivää tämän jälkeen esitettiin materiaalia, jonka sain lähdesuojatusti käsiini.

Siinä Kuttulan isäntä, Kalle, mm. tappaa nauraen kutun, hakkaamalla tätä, sydäntä särkevästi kiljuvaa kuttua, vasaralla päähän, huostaan otettujen poikien hilluessa hysteerisenä vieressä.

Videolla Kalle ja pojat innostavat koiraa ajamaan takaa kanaa ja lopulta tappamaan sen. Videollinen eläinrääkkäystä Kuttulassa.

Kun tämä tuli illalla ulos televisiosta, niin seuraavana aamuna media kirkui eläimiin kohdistuneesta väkivallasta.

Tämän kautta avautuivat sitten silmät myös siihen, mitä Kuttulan huostaanotetut lapset olivat joutuneet kestämään.

Mutta marssijärjestys oli tämä.

Kysymykseni ministeri Kataiselle eduskunnan täysistunnossa 9.2.2009

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Thu, 11 Feb 2010 09:12:00 +0000

Arvoisa rouva puhemies! Minä näen, että ministerit lähtevät pois, ja minä ajattelin, että tätä on turha minun nyt kysyä, mutta jos Katainen jäisi hetkeksi, puoli minuuttia, minä haluaisin. Nimittäin sain aamulla tämmöisen kirjeen ja haluan lukea tämän ihan sen takia, että näitä kirjeitä tulee päivittäin aivan liian paljon. Elikkä: "Olen 76-vuotias pieneläkeläinen, ja joka kuukausi rahat loppuvat kesken. Näen nälkää ja mietin joka kuukausi, minkä laskun maksaa. Nytkin on tv-lupa maksamatta, mutta millä maksat, kun rahaa ei ole, eikä kukaan puolusta meitä köyhiä. Olen jo miettinyt tätä lopetuspillerin saamista. Pitäisi antaa niitä sitä haluavalle, niin kuin Kaari Utrio ehdotti. Yhteiskunta pääsisi eroon meistä köyhistä ja sairaista. Ei ole meidän syy, että olemme vanhoja, vaikka meitä siitä syyllistetäänkin."

Olisin kysynyt, mitä vastaan hänelle.

Huoli läheisistä

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Tue, 09 Feb 2010 14:03:00 +0000

Eilen MOT käsitteli maahanmuuttajien tilannetta. Ohjelmassa puhuttiin kauniisti ja inhimillisesti perheen yhdistämisestä.

Eli lasten ja isovanhempien oikeudesta muuttaa tänne jo muuttaneiden perheenjäsensä luokse. ”Kotouttaminen onnistuu parhaiten kun ei ole huoli läheisistä” sanottiin. Näinhän se on.

Samassa tilanteessa ovat monet oman maamme vanhukset ja jotkut sairaat ja vammaiset sekä heidän läheisensä. Ei ole helppoa käydä töissä ja hoitaa lapsia sekä yrittää elää normaalia elämää kun on huoli yksinäisestä äidistä, isästä tai sisaruksesta, joka on hoidossa sairaalassa tai hoivakodissa muualla Suomessa.

Myös me suomalaiset joudumme yhä useammin muuttamaan työn perässä kotikunnastamme. Niin kauan kun meillä ei ole kotikuntalakia, suomalasten on näköjään vaikeampi saada hoivaa tarvitseva läheisensä asumaan samaan kuntaan kanssaan, kuin maahanmuuttajan on saada omaisensa tänne suomeen.

Eriarvoisuus Suomessa

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Thu, 04 Feb 2010 16:43:00 +0000

Suomessa eriarvoisuus, juopa köyhien ja rikkaiden, huonosti toimeentulevien ja hyvin toimeentulevien välillä kasvaa. Epäoikeudenmukaisesti köyhiltä otetaan ja rikkaiden saavutettuja etuja suojellaan.

Leikattu indeksi, eläkkeen kova verotus, ym… Kova koura tarttuu pienituloisen rahoihin. Monissa kunnissa on leikattu vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluista, omaishoitajia on yksipuolisesti sanottu irti. Kriteerejä on äkkiä nostettu. Halvaantuneen aviomiehen omaishoitaja, vaimo, ei enää olekaan omaishoitaja, vaikka miehen kunto vain huononee.

Näiltä, joista moni on kokenut sodan, näiltä heikoimmilta, maan hiljaisilta ei ole kysytty: ”Haluatteko olla maksumiehinä tässä taantumassa?”
Ei heiltä liioin kysytty, kun sota syttyi: ”Haluatteko taistella isänmaamme puolesta, mahdollisesti kuolla tai vammautua ja uhrata viisi vuotta nuoruudestanne?”

Oikeus lapsilisään sekä subjektiivinen oikeus lapsen päivähoitoon on saavutettu etu ja siihen ei jostain syystä nyt kosketa. (Poliittisista syistä) Sodan jälkeen lapsia tarvittiin rakentamaan Suomea. Lapsilisät maksettiin äideille, jotta rahat todella käytettäisiin lasten ruokaan, vaatteisiin ja elantoon. Nyt, käsi sydämellä, varakkailla esim. yli 100.000 € vuodessa ansaitsevilla ne saattavat mennä lapsen tilille tämän tulevaa asuntoa, opiskelua tai elämistä varten. Jotkut antavat lapsilisät lapselle käyttörahaksi. Tämähän ei ole lapsilisän tarkoitus.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu myös väärältä, että varakkaat eivät itse maksa lastensa hoitomaksuja. Taakan jakamiseen tarvitaan nyt myös varakkaiden panos.

Leikkaukset koskevat ja satuttavat. Tämän tietävät nyt vanhukset, vammaiset ja köyhät lapsiperheet. Nyt on aika myös ottaa varakkaat ja hyvin voivat talkoisiin mukaan. Yhtälailla lupaa kysymättä.

Sisar "hento" valkoinen

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Wed, 03 Feb 2010 07:15:00 +0000

Olin talvilomalla töissä vanhainkodissa, jossa vanhukset olivat keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneita. Rakennus oli vanhanaikainen kaksikerroksinen Villa. Kaunis ja epäkäytännöllinen. Toisaalta on erittäin kuntouttavaa vanhuksille kulkea rapuissa. Tietysti osa heistä ei siihen kyennyt ja he asuivat alakerroksessa. Seitsemän vaikeasti dementoitunutta oli omassa ”kodissa” yhden hoitajan vastuulla.

Yksikään heistä ei enää selviä itsenäisesti mistään ja kaikilla oli tietysti vaipat. Hoitaja oli uupuneen näköinen, vaikka urheasti sanoi, että jaksaa.

Tässä paikassa ei ollut yhtään kielitaidotonta hoitajaa. Vanhuksen kanssa täytyy osata puhua. Hoitajan täytyy osata kuunnella, lukea ja kirjoittaa. Tämä on ehdoton vaatimus.

Keittiössä emäntä teki ruuat aasta ööhön itse. Tuore leipä tuoksui kodikkaasti ja pilasi tämän hoitajan laihdutuskuurin kerralla. Säästäminen on päivän sana. Hyvä niin, mutta pikkuisen mietitytti, kun minua neuvottiin tyhjentämään musta pieni roskapussi isoon roskikseen. Pieni säästö sekin. Ei ehkä niinkään hygieeninen.

Hoitajat olivat taas kerran vanhuksistaan välittäviä. Siellä halattiin, suukoteltiin, luettiin ääneen ja laulettiin. Heikkokuntoiset vanhukset pestiin sängyssä ja nostettiin G-tuoliin. Siellä pedattiin sänkyjä, jaettiin lääkkeitä ja syötettiin. Vaihdettiin vaippoja ja autettiin vessaan. Kannettiin ja nostettiin, mitä epäergonomisissa asennoissa.
Hoitaja tekee suurenmoista työtä. On häpeä, että sitä työtä ei arvosteta kunnon palkalla ja riittävällä työvoimalla.

Metsurit ovat unohdettu joukko

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Tue, 02 Feb 2010 07:08:00 +0000

Rankan elämäntyönsä tehneet metsurit ovat unohdettu joukko. Kuitenkin he ovat omalta osaltaan rakentaneet maatamme ja uhranneet sen eteen terveytensä. Tapasin Kouvolassa KD:n talvipäivällä miehen, joka kertoi 53-vuotiaan metsuriystävänsä kohtalosta. Hän näytti tämän lääkelistan, jossa oli mm. useita vahvoja kipulääkkeitä sekä masennus- ja mielialalääkkeitä niin paljon, että tuntuu mahdottomalta, että ne on määrätty vain yhdelle ihmiselle.

Miehellä on kädet ja jalat käyttökelvottomat ja niitä särkee jatkuvasti sietämättömästi. Kolme erikoislääkäriä on todennut hänet työkyvyttömäksi, mutta Kela julisti hänet terveeksi. Vain hieman masentuneeksi. Entinen metsuri on itsemurhan partaalla. Kela on käsittämätön itsevaltias. Ihmettelen lääkäreitä, jotka eivät nosta ääntään. Mollaahan Kela heitäkin kumoamalla heidän diagnoosinsa.

Haitin lapsille iloa

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Sat, 23 Jan 2010 17:51:00 +0000

Haitin avuntarve on valtava. Kun olen katsonut näinä päivinä järkyttävää kuvamateriaalia uutisista ja lehdistä on muutama kuva jäänyt erityisesti särkemään sydäntäni.
Pieni lapsi tuskainen ilme silmissä , surun murtaman isänsä sylissä. Lapsia istumassa ja makaamassa apaattisina telttaleirissä.

Haluan alkaa kerätä leluja, värikuvakirjoja, värejä ja värityskirjoja ym. näille lapsille. Toki ensiarvoisesti he tarvitsevat ruokaa, vettä ja vaatteita, turvaa. Mutta myös leluja. Toipuakseen tästä käsittämättömästä murhenäytelmässä. Nukke, auto tai lelu toisi lapselle iloa ja leikkiä kuten lapselle kuuluu. Lohtua ja normaaliutta kärsimyksen keskellä.

Jos tunnette samoin Lähettäkää minulle leluja osoitteella
Tarja Tallqvist, 00102 Eduskunta tai
Tarja Tallqvist, Leilankuja 6 B, 02330 Espoo.

Voisiko vuosi 2009 kaameimmin ja järkyttävämmin loppua?

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Thu, 31 Dec 2009 15:57:00 +0000

Neljä Prisman työntekijää herää aamulla ja lähtee töihin. Hyvästelee perheensä tai sitten ei. Kukin tavallaan. Ei 30.12 torstai aamu ollut mikään erikoinen työhönlähtö hetki. Ei mitään syytä erikoisiin jäähyväisiin, kauniiseen sanaan. Vaikka heille ja heidän omaisilleen se oli viimeinen kerta.. Nämä neljä eivät koskaan enää huuda eteisessä ”Hei” mennessään töihin tai tullessaan kotiin. Aviopuolisot, lapset, äidit. isät, sisarukset, mummit, vaarit, ystävät…… kaikille tuli loputon suru.

Minun otti korvaan se, että tv:ssä Salli Saarinen, kriisipsykologi, käytti tästä ampujan teosta sanaa ”epätoivoinen teko”

Kyllä se oli julmaa teurastusta. Miksi ammattiauttaja ikään kuin ymmärtää tätä tappajaa? Mitä se viestittää seuraavalle?

Monella, kuten itse kukin tietää, on kova kokemus, että rakas jättää, pettää.

Mutta jos tämän takia tappaa silmittömästi viattomia ja/ tai myös jättäjän, niin kyllä se on sanallisesti sanottava, että se on itsekästä ja sairasta ja hirmuisen julmaa ja välinpitämättömyyttä toisen elämästä

Kun nyt on suurin piirtein tappajan kansallisuus on selvillä, niin olisi korkea aika ottaa todella vakavasti tämä ”Kunniamurha ja kunniarangaistus”. Meidän kulttuurissa sitä ei tunneta mutta maahanmuuttajilla se on arkea.

Mielistely, eli rasismin pelko saa niin suomalaisen virkamiehen kuin kansalaisenkin katsomaan asioita vääristyneinä. Ei ole mitään syytä olla ottamatta suomalaiseen rikoslakiin näitä asioita.

Joulun jälkeisiä ajatuksia

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Mon, 28 Dec 2009 10:25:00 +0000

Ihana luminen joulu on ohi. Mieli on hyvä, sillä viereisessä huoneessa nukkuu aamu-uninen paras joululahjani. Tyttärentytär Siiri tuli Tapaninpäivänä ilokseni Pohjois-Karjalasta viikoksi luokseni.

Aattoillan vietimme poikani Santerin kanssa hiljaisuudesta, kynttilänvalosta ja jouluruuista nauttien. Joulupäivänä veimme ja saimme lahjoja sukulaisilta. Kaikki neljä sisarustani asuu perheineen lähistöllä, mikä on suuri ilo.

Jouluaatto päivän olimme Santerin kanssa taas Hurstin joulujuhlissa. Aamu kahdeksalta piti Heikki Hursti meille yli sadalle vapaaehtoiselle käskynjaon. Päämäärä oli se, että puoli kaksitoista on kaikki juhlavieraitamme varten valmiina. Miehet kantoivat konteista tuoleja, pöytiä sekä ruokaa keittiöön. Kinkkuja, hedelmiä, leipää, juustoa, makkaraa ym. Me naiset teimme muutaman tuhat voileipää. ”Runsaasti makkaraa päälle, nämä ihmiset ovat nälkäisiä” Kehottivat jo vuosikausia joka joulu tätä työtä tehneet ”Päällysmiehet”

Pöydät ja tuolit kannettiin sisään ja katettiin punaisilla pöytäliinoilla ja Joulukukilla. Silliä ja maustekurkkua joka pöydässä kukkuroillaan olevien valmiiden voileipien lisäksi. Ruoka tarjoillaan aina pöytään. Siksi, että vieraat ovat meidän kunniavieraitamme, joita me palvelemme.

On mahtavaa kuinka firmat antavat todella hyvää ruokaa ja runsaasti näille yhteiskuntamme verkostoista pudonneille.

Kello 12.00 avataan ulko-ovet ja me apulaiset muodostamme kunniakujan joka johtaa Vanhan Messuhallin lehterille, jossa on ensin Joulu ohjelmaa.

Hursti kättelee jokaisen tulijan ihan niin kuin presidentti Linnanjuhlissa. Tänä jouluna oli huomattavan paljon lapsiperheitä ja vanhuksia. Köyhyys ja eriarvoisuus syvenee. Se on pelottavaa ja myös suututtavaa. Miksi ei voida laittaa myös hyvinvoivia maksumiehiksi kuten nyt ovat vanhukset ja lapsiperheet. Miksi sosiaali- ja terveyspalvelut kallistuvat tai niitä karsitaan rankasti juuri eniten tarvitsevilta.

Presidentin tiedettiin saapuvan tilaisuuteen 12.30 ja se oli varmasti näiden n. 1500 vieraan unohtumaton hetki. Koko väki lauloi ”paljon onnea Tarja…” sillä oli hänen syntymäpäivänsä ja Halonen kiitti ”en ole koskaan saanut näin suuren kuoron serenadia”

Paikalle tulivat myös kollegat Arhimäki, Heinäluoma, Zyskovits ja hänen vaimonsa, sekä Kannisto. Heidän läsnäolonsa noteerattiin erittäin positiivisesti.

Niin autettavilla kuin auttajillakin on omat tarinansa. Niin paljon yksinäisyyttä, joka korostuu juuri Jouluna.

Kanssani tuli juttelemaan nuori mies, joka kertoi olevansa ratikkakuski ja muuttanut Kokkolasta puolivuotta sitten. ”Vuoroni päättyi aamuyöllä kolmelta ja mietin jaksanko lähteä tänne. Kun herätyskello soi, olin kahden vaiheilla. Mutta sitten ajattelin, että täällä tekemällä jotain muiden hyväksi saan omaan jouluuni mielekkyyttä. Minulla ei ole ketään läheistä täällä Helsingissä, ei sukulaisia, ei ystäviä. Täällä tunnen kuuluvani johonkin."

Meidän vieraamme söivät tukevan, oikean jouluaterian, he saivat mukaansa joulupaketin, jossa lämmin alusasu, pipo ym. Voileipiä ja pullaa ja joulutorttuja. Hedelmiä ja karkkeja lapsille.

Mutta Joulun jälkeen elämä jatkuu. Kun on nähnyt ja tietää epäkohdan on siitä vastuussa.

Hoitoalan työntekijöiden valvontaa kiristettävä

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Wed, 16 Dec 2009 13:56:00 +0000

Ilmoitusvelvollisuutta hoitajien väärinkäytöksistä tulisi tiukentaa

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Wed, 16 Dec 2009 10:41:00 +0000

Tiedote

Ilmoitusvelvollisuutta hoitajien väärinkäytöksistä tulisi tiukentaa

Potilasturvallisuudesta huolestunut kansanedustaja Tarja Tallqvist (kd) vaatii tiukennuksia
hoitoalan työntekijöiden valvontaan. Tallqvist haluaisi, että viranomaiset ja hoitoalan toimintayhteisöt velvoitettaisiin oma-aloitteisesti ilmoittamaan terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle asiakas- ja potilasturvallisuutta mahdollisesti vaarantavasta seikasta. Nyt tällaista velvollisuutta ei ole.

- Esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on vaarantanut asiakkaan turvallisuuden tai syyllistynyt lääkevarkauteen työpaikaltaan, työnantaja voi valintansa mukaan ilmoittaa tai olla ilmoittamatta tapahtuneesta. Riittävän tiukka valvonta takaisi potilasturvallisuuden lisäksi työrauhan niille työntekijöille, jotka hoitavat tehtävänsä moitteettomasti, Tallqvist korostaa.

Tallqvist pitää potilasturvallisuuden kannalta ongelmallisena myös sitä, että tuomioistuimen on ilmoitettava Valviralle vain työn yhteydessä tehdystä rikoksesta annetusta tuomiosta ja vain rikoksesta, josta on tuomittu vankeusrangaistus. Ilmoitusvelvollisuus ei koske muita rikoksia eikä sellaisia ammattitoiminnassa tehtyjä rikoksia, joista on seurannut sakkorangaistus.

- On kummallista, että ilmoitusvelvollisuus ei koske vankeuteen johtaneita rikoksia, jos ne on tehty työn ulkopuolella. Myös sakkorangaistus voi joissain tapauksissa kertoa, ettei henkilö ole hoitotyössä tarvittavan luottamuksen arvoinen.

Tallqvist on jättänyt lakialoitteet näiden epäkohtien korjaamiseksi.

Kirjallinen kysymykseni Edunvalvojien valvonnan järjestäminen

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Fri, 20 Nov 2009 07:57:00 +0000

Eduskunnan puhemiehelle

Holhoustoimen tarkoituksena on holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 1 §:n 1 momentin mukaan valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan. Holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä säädetyn lain (575/2008) 1 §:n 1 momentin mukaan edunvalvontapalveluiden järjestämisellä tarkoitetaan huolehtimista siitä, että holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettuja edunvalvojan tehtäviä varten on saatavissa alueellisesti riittävä määrä edunvalvontapalveluita. Edunvalvontapalveluiden järjestämisestä kullakin edunvalvonta-alueella vastaa valtion oikeusaputoimisto.
Holhouslainsäädännön uudistamista koskeneissa lainvalmisteluasiakirjoissa ei ole otettu kantaa edunvalvojien lukumääräiseen tarpeeseen suhteessa päämiesten määrään. Sisäasiainministeriön 7.12.2005 julkistamissa edunvalvontapalveluiden kehittämissuosituksissa on esitetty, että edunvalvojien ja avustavan henkilökunnan työpanos yhteensä muodostuisi sellaiseksi, että päämiesten määrä/henkilötyövuosi olisi enintään 75, mutta kuitenkin niin, että edunvalvojaa kohden päämiehiä olisi korkeintaan 150. Saman suosituksen mukaan suositus voidaan ylittää päämiesten määrästä edunvalvojaa kohti, jos huolehditaan avustavan henkilökunnan riittävyydestä ja työtehtävien tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä.
Edunvalvontapalveluiden tarve on viime vuosina kasvanut voimakkaasti ja on kasvussa edelleen. Noin 30.000 suomalaisen asioita hoitaa yleinen edunvalvoja. Viime vuosina edunvalvontaan on joka vuosi tullut 9.000 - 10.000 uutta asiakasta. Vastaavasti edunvalvonta on päättynyt vuosittain noin 6.000 - 8.000 asiakkaan osalta. Suurissa kaupungeissa päämiehiä saattaa olla edunvalvojaa kohden jopa yli 300. Näin monen päämiehen asioita ei ole mahdollista hoitaa asianmukaisesti yhden edunvalvojan ja yhden edunvalvontasihteerin muodostamalla työparilla.
Apulaisoikeusasiamies Jääskeläisen lausunnon (2552/2/06) mukaan edunvalvontatoimen hoitamisessa on kyse päämiesten moniin perusoikeuksiin hyvin olennaisesti liittyvästä tehtävästä. Tämän vuoksi myös käytettävissä olevien voimavarojen tulee olla sellaisia, että julkinen valta kykenee asianmukaisesti täyttämään sille säädetyt tehtävät. Säätämällä edunvalvojien määrän mitoituksesta suhteessa päämiehiin lailla tai edunvalvonnan valvonnan järjestäminen riittävällä tavalla turvaisi parhaiten edunvalvonnan laadun.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata riittävän ja laadukkaan edunvalvonnan koko maassa?

Kirjallinen kysymykseni Vanhusten oikeus pysyviin hoitosuhteisiin

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Fri, 20 Nov 2009 07:56:00 +0000

Eduskunnan puhemiehelle

Hankintalain tavoitteena on edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä, mutta laissa ei oteta huomioon vanhusten oikeutta tuttuun hoitohenkilökuntaan. Vanhustenhoidossa jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet ovat osa laadukasta hoitoa. Ostopalvelujen kilpailuttamisesta seuraa jatkuvasti tilanteita, joissa koko vanhuksia hoitava henkilökunta ja myös hoitokäytännöt muuttuvat. Kilpailuttamisajattelu ei sovi palveluihin, joissa pysyvät hoitosuhteet ovat merkityksellisiä.
Hankintamenettelyn tavoitteena on myös tehostaa julkisten varojen käyttöä. On todettu, että asunnon tai hoitoyhteisön muutos aiheuttaa vanhojen ihmisten sekavuustiloja ja kaatumisia, jotka lopulta kyseenalaistavat kilpailutuksen kautta tapahtuneet säästöt.
Vanhustenhoidossa kuten muussakin ihmisten hoidossa keskeisintä on se, että palvelut toteutetaan oikeudenmukaisesti asiakkaan, ei ensisijassa palveluntuottajan kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä toteuttaakseen vanhusten oikeuden pysyviin hoitosuhteisiin?

Kirjallinen kysymykseni Paloturvallisuuden toteutuminen vanhusten hoito- ja asuinpaikoissa

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Fri, 20 Nov 2009 07:55:00 +0000

Monien vanhuksille ja erityisryhmille tarkoitettujen hoito- ja asuinpaikkojen paloturvallisuudessa on havaittu olevan hengenvaarallisia puutteita. Keski-Suomessa paikallinen pelastuslaitos toteutti viime keväällä kyselyn, jossa selvitettiin paloturvallisuutta erilaisissa hoivalaitoksissa ja asumisyksiköissä. Kyselyn mukaan vain joka neljännessä paikassa arvioitiin olevan niin paljon henkilökuntaa, että se kykenee pelastamaan asukkaat riittävän nopeasti. Automaattinen sammutus on vain alle puolessa niistä paikoista, joissa se pitäisi olla. Sisäasianministeriön pelastusosaston ylitarkastajan Vesa-Pekka Tervon mukaan tilanne muualla maassa mukaillee Keski-Suomen lukuja.

Pelastusviranomaisen mukaan riittävän nopea aika pelastaa asukkaat on 2-3 minuuttia. Sen jälkeen ihminen kuolee palokaasuihin, jos hän ei pelastaudu tai häntä ei pelasteta tilasta, jossa tulipalo on. Paikkoja, joihin palokunta ehtii parissa minuutissa, ei juuri ole. Erilaisissa hoivalaitoksissa ja asumisyksiköissä asuvien vanhusten lisäksi on välttämätöntä kiinnittää huomio niiden vanhusten paloturvallisuuteen, jotka asuvat yksin omassa asunnossaan.

Sisäasianministeriön pelastusosaston ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimassa kodin turvaoppaassa mainitaan muun muassa, että kodin pelastautumisreitit tulee aina pitää esteettöminä, eikä turvalukkoja tulisi lukita sisällä ollessa. Ulos täytyy päästä avaimetta ja palokunnan on päästävä tarvittaessa sisään. Ympäri Suomea asuu kodeissaan monia yksinäisiä dementiaoireista kärsiviä vanhuksia, jotka saattavat ulos lähtiessään eksyä. Näiden vanhusten hoitajat joutuvat lukitsemaan heidät koteihinsa, laittamalla heidän ulko-ovensa takalukkoon. Vanhukset kyllä pysyvät asunnoissaan, mutta paloturvallisuus ei toteudu.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, joilla paloturvallisuus pystytään varmistamaan vanhushuollossa, eikä vanhuksia suljeta heidän koteihinsa laittamalla ulko-ovet takalukkoon?

Vanhuus Suomessa

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Tue, 03 Nov 2009 07:45:00 +0000

Olin sunnuntaina pari tuntia Hakaniemen torilla KD:n teltalla. Ilma oli kaunis ja iloisia myyjiä ja hyväntuulisia ihmisiä tori täynnä.

Mutta ne vanhukset, jotka tulivat kertomaan minulle tarinansa eivät olleet iloisia eivätkä hyväntuulisia.

84-vuotias rouva oli joutunut odottamaan puolitoista vuotta hoitoon pääsyä. Ensin puoli vuotta pääsyä jonoon. Sitten puoli vuotta tutkimuksiin pääsyä ja siitä puoli vuotta leikkaukseen.

83-vuotias herra kertoi, että oli saanut hammaslääkäriin ajan mutta oli sairastunut ja yritti siirtää ajan seuraavalle viikolle. Se ei onnistunut. Uusi aika annettiin puolen vuoden päähän.

Omainen, tytär kertoi kuinka hän oli mennyt äitiänsä katsomaan ison sairaalan osastolle. Tullessaan huoneeseen
hänen dementoitunut äitinsä istui sängyssä itkien. ”Vie minut Suomeen takaisin” hän aneli silmät kauhusta ympyriäisinä. Vieressä kaksi etnistä hoitajaa petasi sänkyjä puhuen kovaan keskenään ääneen omaa kieltään.

Lähihoitaja tuli kertomaan pääkaupunkiseudun dementiakodin ala-arvoisesta ruuasta. Myöskään vaatteiden huolto ei toimi. Viikonlopuksi ei ollut 16 asukkaan tarpeiksi kuin kolme puhdasta mekkoa.

Surullista, kammottavaa, raivostuttavaa, hävettävää.

Taavetin metsästäjien vieraana

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Mon, 19 Oct 2009 07:43:00 +0000

Olin ystäväni Elina Simosen kanssa Taavetin metsästäjien vieraana hirvijahdissa pari viikkoa sitten. Aamulla puoli seitsemän joimme aamukahvit laavulla ja sitten lähdimme valtatie kuuden vierelle vahtimaan ettei koira tai hirvi juokse tielle. Sitten taas laavulle makkaraa paistamaan ja metsästäjien hervottomia juttuja kuuntelemaan.
Hirven ajaminen olikin sitten jo rankempaa. Kuljimme ketjussa vaikea kulkuisessa metsässä ja kalisutimme kapuloita ja huusimme tasaisin väliajoin. Minä en huutanut. Se olisi tuntunut jotenkin nololta.

Näimme tuoreita hirvenjälkiä, mutta Luojalle kiitos emme hirveä.

Metsä oli kaunis. Tuli mieleen lapsuuden leikit Siikajärven huvilamme takana avautuvassa metsässä. Satumetsä, peikkometsä ja jännittävä salaperäinen suo. Ihan niin kuin nyt täällä. Vihreää sammalta vanhojen kuusien varjossa ja kanttarelleja keltaisenaan, kuin pieni aurinkoja.

Seuraavana päivänä kun niska ja selkä oli verisenä hirvikärpästen puremista, sain tiedon, että hirvi ja vasa oli kaadettu. Peijaiset ovat tiedossa viikon kuluttua.

KIRJALLINEN KYSYMYS Ikäihmisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen asumisessa

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Thu, 15 Oct 2009 19:36:00 +0000

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen perustuslain (25 §) mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Keskeinen perusarvo on ihmisarvon kunnioittaminen. Jokaiselle on turvattava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja hyvään kohteluun asuin- ja hoitopaikasta sekä hoidon ja palvelun tarpeesta riippumatta. Ihmisarvoisen elämän turvaaviin eettisiin periaatteisiin kuuluu itsemääräämisoikeus, jonka toteutuminen edellyttää, että ikääntynyt ihminen pystyy tekemään tietoisia valintoja ja että hän saa päätöksentekoaan varten tietoa ja muuta tukea.

Useissa kunnissa on aloitettu säästämään siirtelemällä muisti- ja monisairaita ikääntyneitä tutusta hoivapaikasta pitkienkin matkojen päähän, omasta huoneesta asumaan kahden tai useamman kanssa samaan huoneeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä ikääntyneen siirtämistä vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat hoitajat ja asukkaat. Ikääntyneelle itselleen tai hänen omaisilleen ei ole välttämättä kerrottu siirrosta etukäteen, vaan laitospaikan vaihtaminen on tullut järkyttävänä yllätyksenä. Ikäihmisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi on ikääntyneen kanssa selvitettävä, missä hän haluaa asua. Tämän lisäksi ikääntyvälle ja hänen omaisilleen on selvitettävä eri vaihtoehdot.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä toimenpiteillä hallitus aikoo turvata ikääntyvien itsemääräämisoikeuden toteutumisen asumisasioissa?

Helsingissä 15. päivänä lokakuuta 2009

Vanhukset tämän päivän huutolaisia

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Mon, 12 Oct 2009 12:51:00 +0000

Espoossa, Kirkkonummella.Vantaalla, Järvenpäässä, Mikkelissä , Imatralla, Sipoossa... sekä monissa muissa kunnissa säästetään siirtelemällä muisti- ja monisairaita vanhuksia tutusta hoivapaikasta, ”kodista”, pitkienkin matkojen päähän, omasta huoneesta asumaan kahden tai useamman kanssa samaan huoneeseen. Vieraaseen paikkaan, vieraiden hoitajien ja asukkaiden luokse. ”Seinät vain muuttuvat, hoidontaso säilyy” sanoi asiasta päättävä viranomainen.Kuvottavaa.

Omaiselle saati vanhukselle itselleen, ei etukäteen monesti kerrota mitään. Asia tulee järkyttävänä yllätyksenä. Nyt on vuorossa hoivakoti Linda Sipoossa, josta Sipoo ei enää jatka ostositoumusta 7 vanhuksen kohdalla.

Nämä täysin autettavat monisairaat yli kahdeksankymmenvuotiaat, joista vanhin täyttää sata vuotta, ovat asuneet Lindassa vuosikausia ja pitävät sitä turvallisena kotinaan. Hoitajat ovat tuttuja, tuntevat heidän tarpeensa.
Muutamalla on aviopuoliso ja muutamalla sisar asumassa Lindassa. Omaiset ovat olleet tyytyväisiä ja pystyneet levollisena käymään töissä ja hoitamaan perheitään ja käymään vierailemassa Lindassa.

Nyt tämä pommi Sipoossa. Viime vuosina on nähty, että hyvinvointi-Suomessa saa muistisairaalta/monisairaalta vanhukselta riistää itsemääräämisoikeuden. Heidän omaisiltaan saa riistää oikeuden päättää miten ja missä omainen hoidetaan. Onko se säästö ihan oikeasti tämän arvoinen?

Elämäntyönsä tehnyt, veronsa maksanut on nyt huutolainen. Hänellä ei ole sijaa majatalossa.

Ministeri Risikko lupasi vanhuslain, jota on odotettu jo vuosia. Se on hyvä. Mutta entä tämän päivän vanhukset? Heidän elämänsä on nyt. Nyt on tehtävä jotain. Tämä vanhusten roudaaminen paikasta toiseen kuin lankunpalasia on loputtava. Tämä on rikos ihmisyyttä kohtaan. Odotan, että ministeri Brax tarttuu tähän ja nopeasti.

Ryhmäpuheeni 29.9.09 vanhustenhoitoa koskevassa välikysymyksessä

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Wed, 30 Sep 2009 09:42:00 +0000

Arvoisa puhemies

Ylilääkitys, vaihtamattomat vaipat, aliravitsemus, sänkyyn sitominen, riittämätön yöhoito, alati vaihtuva henkilöstö, hoitajien uupumus ja riittämättömyyden tunne. Vanhusten yksinäisyys, masentuneisuus, alkoholisoituminen ja itsemurhat. Siinä on tämän päivän suomalaisen vanhustenhoidon sanastoa. Kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnassa vanhusten hyvän huolenpidon tulisi olla itsestäänselvyys.

Pääministeri Vanhasen II hallituksen ohjelmassa todetaan, että vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon turvataan. Hallitus ei ole kuitenkaan toteuttanut omaa ohjelmaansa eivätkä hallituspuolueet vanhustenhoitoon kohdistuvia lupauksia, joita he antoivat ennen eduskuntavaaleja. Kristillisdemokraattien johdolla tehtiin ennen vaaleja välikysymys vanhustenhoidon tasosta. Kysymyksessä oli mukana myös Kokoomus, joka vaikuttaa Hallitusvastuuseen päästyään täysin unohtaneen huolensa vanhuksista. Keskustan vaaliohjelmassa tavoitteeksi kirjattiin huolehtia vanhusten hoivapalveluiden riittävyydestä. Vihreät totesivat, että toistuvien säästökuurien sijaan tulee kehittää vanhusten, elämää helpottavia palveluita.

Arvoisa puhemies

Tiedämme, että hallitusohjelma sisältää monia vanhusten palveluihin liittyviä lainsäädäntö- ja kehittämishankkeita, joista osa on käynnissä. Tilanne on kuitenkin sama kuin metsäpalossa, jossa nuotio on kyllä sammutettu, mutta metsä palaa silti.

Lääninhallitusten selvitykset osoittivat, etteivät ministeriön suositukset ole riittäviä turvaamaan vanhustenhoidon tasoa. Vanhustenhoidon turvaaminen näyttää olevan kiinni omaisten käynnistämistä valitusprosesseita. Kristillisdemokraatit esittivät jo vuonna 2007 lakia ikääntyneiden hoidosta, jolla turvattaisiin ikäihmisten oikeus niin palvelutarpeen arviointiin kuin laadukkaisiin hoito- ja hoivapalveluihin. Jokin aika sitten tehdyssä kyselyssä 94 % suomalaisista vaatii vanhuslain säätämistä ikäihmisten hoidon turvaamiseksi. Ministeri Risikko on samaa mieltä. Miksi hallitus ei toimi? Myös tämän taloudellisen taantuman keskellä kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa rahoitetaan ja osoitetaan sata miljoonaa lisää vanhustenhoitoon ja sata miljoonaa lisää terveydenhoitoon, joka myös suurelta osaltaan auttaisi juuri vanhuksien tilannetta.

Arvoisa puhemies

Vanhustenhoidon järjestämisessä on kyse arvovalinnoista. Tuoreen oululaisen väitöstutkimuksen mukaan tyypillisin keino hoitajan selvitä työstään, kun hoitajia ei ole riittävästi, on nostaa vanhuksen sängynlaidat ylös. Lisäksi vanhuksen liikkumista rajoitetaan ottamalla pois rollaattori, vaatteet tai soittokello. Miksi on näin? Kaikissa viidessä lääninhallituksen tekemässä selvityksessä päädytään siihen, että henkilökuntaa on kaikkialla liian vähän ja monin paikoin alle minimin. Hoitajat eivät pysty parhaansa tekemälläkään takaamaan vanhusten turvallisuutta muulla tavoin. Hyvä ja laadukas hoito on mahdollista niin avo- kuin laitoshoidossa vain koulutetun, kielitaitoisen ja riittävän osaavan henkilökunnan avulla, jonka vaativaa työtä arvostetaan ja maksetaan hyvä palkka.

Väestön ikääntymisen myötä palvelutarve kasvaa ja hoitoalaa uhkaa yhä enenevä työvoimapula. Tarvitaan muita ratkaisuja. Esimerkkeinä hoitovapaan mahdollisuus ikääntyneen omaisen hoitoa varten ja kotikuntalain muutos, joka sallii laitoshoidossa olevan vanhuksen muuton lähemmäs lähiomaisia. Jos halutaan omaisten vahvempaa tukea vanhusten hoitoon, tarvitaan työelämän joustoa.

Arvoisa puhemies

Jos henkilökuntapulaa hoidetaan lisäämällä maahanmuuttoa, on huolehdittava hoitajien riittävästä kielitaidosta. "Anteeksi, ettekö te osaa puhua?" kysyi 94-vuotias dementoitunut Hulda hädissään, kun kielitaidoton hoitaja sanaa sanomatta tarttui häneen ja vei kylpyhuoneeseen. Työnantajalla on lainmukainen velvollisuus edellyttää riittävää kielitaitoa. Tehyn mukaan se on sitä, että potilasturvallisuus ei missään olosuhteissa vaarannu.

Henkilöstön työn kuormittavuus ja siitä johtuvat sairauspoissaolot, sijaisten saamisen ongelmat ja henkilöstön ikääntyminen vaikeuttavat vanhustenhuollon työntekijöiden arkipäivää. Uusia työntekijöitä ei ole helppo houkutella alalle pätkätyösuhteiden, heikon palkkatason ja työn raskauden vuoksi. Kuntasektorilla työskentelevistä alle 30-vuotiaista tehyläisistä määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee noin kolmannes. Kesäaikana ylitöihin joutui varautumaan lähes 40 % työntekijöistä. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskentelevistä 86 % kokee työtaakkansa liian suureksi.

Suomessa on noin 18 000 lähihoitajaa ja noin 5 000 sairaanhoitajaa, jotka ovat muissa kuin terveydenhuoltoalan tehtävissä. Nämä tulee houkutella takaisin terveydenhoitoalalle. Toiseksi on tuettava maassa jo olevien ulkomaalaisten kouluttautumista ja työllistymistä. Kolmanneksi on tuettava ulkomailla asuvien suomalaisten hoitajien paluumuuttoa.

Arvoisa puhemies

Suomalainen hoitaja joutuu hoitamaan 2-3 kertaa suuremman määrän vanhuksia kuin ruotsalainen hoitaja. Pohjoismaiset vertailut pitkäaikaislaitoshoidosta osoittavat, että Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna meillä käytetään kolminkertainen määrä psyykelääkkeitä. Psyykelääkkeet vaikuttavat vanhukseen rajusti heikentäen muistia ja aiheuttaen syvää väsymystä. Hoitajien tilalle on otettu lääkkeet. Niillä pyritään lieventämään myös yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Lääkkeiden tilalle vanhuksille tulisi järjestää sosiaalista toimintaa, liikuntaryhmiä ja terapiaa.

Vanhusten ulkoilu tai sen puute on edelleenkin syvä häpeän aihe. Lehmille on direktiivi ulkoiluttamisesta ja vangeilla se on lakisääteinen. Meillä on satoja vanhuksia, jotka eivät ole päässeet ulos vuosikausiin. Päivittäinen tai edes viikoittainen ulkoilu on utopiaa suurimmalle osalle.

75 vuotta täyttäneitä asuu kotona sosiaali- ja terveysministeriön asettaman tavoitteen mukainen osuus, vaikka riittävää apua heille ole kyetty tarjoamaan. Muistan, kun vain kolmisen vuotta sitten menin aamulla kotikäynnille vanhan rouvan luokse. Hän tarvitsi kotihoitajan apua peseytymisessä, vaippojen vaihdossa, pukeutumisessa ja aamiaisen teossa. Löysin pienen vanhan mummon istumassa sängyssä. Hän tapitti minua mustilla silmillään ja sanoi: "Paholainenkin helvetistä olisi kauniimpi näky kuin alati vaihtuva kotihoitaja."

Säännöllistä kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa saavien vanhusten määrä on vähentynyt, vaikka ikääntyneiden määrä on lisääntynyt. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei ole ollenkaan epätavallista, että kotihoitaja tekee työvuorollaan yli kaksikymmentä kotikäyntiä. Oululaiset kotihoitajat lähettivät eduskuntaan terveisiä. He toivoivat saavansa erikoisluvan ajaa 140 töissä ollessaan, muutoin yksinkertaisesti ehdi pitkien matkojen päässä asuvien vanhusten luo. Kotona asuvien vanhusten kunto on usein todella huono, jopa keskivaikeaa dementiaa sairastavat saattavat asua kotona. Joskus vanhus ei pääse enää sängystä ylös. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä.. Lapset saattavat asua kaukana, aviopuoliso ja ystävät ovat kuolleet, kotihoitaja käy salamana tekemässä välttämättömän. Siinäkö on se kotona asumisen ihanuus? Joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias suomessa itsemurhan. Tämä ei tunnu liikuttavan ketään.

Avopalveluja lisätään tällä hetkellä muuttamalla vanhainkoteja asumispalveluyksiköiksi, joissa voidaan säätää paitsi henkilöstömenoissa myös lääkekuluissa. Nyt huonokuntoisista vanhuksista noin kolmannes asuu edelleen noissa laitoksissa. Minne heidät roudataan? Kotiinko? Omaiset ovat kauhuissaan ja vanhukset hädissään.

Arvoisa puhemies

Olin eilen Torniossa omaishoitajien tilaisuudessa. Nämä omaishoitajat olivat yli seitsemänkymppisiä. Heistä monet olivat hoitaneet aviopuolisoaan jo parinkymmenen vuoden ajan 24 h vuorokaudessa. Lakisääteiset kolme vapaapäivää kuukaudessa olivat suurimmalta osalta käyttämättä. Intervallipaikkoja ei ole tarpeeksi tai sitten ne ovat sen tasoisia, että menee pari viikkoa saada lääketokkurainen hoidettava taas samaan kuntoon kuin hoitoon vietäessä.

Monessa kunnassa omaishoidon sopimuksia irtisanotaan ja uudet on laitettu jäihin. Omaishoito on selkeästi sekä inhimillisesti että taloudellisesti laitoshoitoa halvempaa. Suurin osa omaishoitajista tekee arvokasta työtään edelleen täysin korvauksetta. Nyt tätä joukkoa kasvatetaan edelleen. "Hoitaa ne kuitenkin", tuntuu olevan päättäjän kyyninen ajatus.

Hallitus ei ole myöskään korjannut omaishoitajien epäoikeudenmukaista verotusta, jonka takia niukasta korvauksesta jää käteen vielä vähemmän kuin palkkatulosta. Kristillisdemokraatit korjaavat tämän epäkohdan vaihtoehtobudjetissaan.

Terveydenhuollon yksityisen toiminnan osuus on kasvussa ja se on jo alkanut osin korvata julkista toimintaa. Hankintalaki edellyttää ostopalvelujen kilpailuttamista. Se taas saattaa aiheuttaa koko henkilökunnan ja hoitotapojen muuttumisen juuri, kun vanhukset ovat tottuneet turvalliseen oloonsa. Tämä laki ei kuulu inhimilliseen vanhustenhoitoon.

Suurin osa suomalaista kuolee sairaaloissa. Puutteellinen saattohoidon koulutus ja tilojenpuute lisäävät kansalaisten epäarvoisuutta kuoleman hetkellä. Moni vanhus kuolee ylipaikalla 6 tai 7 sairaan vanhuksen vieressä. Hoitaja voi olla kielitaidoton tai oppilas, joka ei ole koskaan vielä kohdannut kuolemaa. Ihmisen elämää tulee kunnioittaa kuolemaan saakka. Kipulääkitys ja riittävän osaava henkilökunta on minimi vaatimus.

Arvoisa puhemies

On helppo todeta kaukana maailmalla tapahtuneet ihmisoikeuksien loukkaukset ja olla näkemättä tai unohtaa, että Suomen kansalainen joutuu pelkäämään vanhenemista ja siihen liittyvää raihnautta, sairautta ja avuttomuutta.

Ikäihmisten lain säätämät oikeudet, miksi niitä on anottava?

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Wed, 23 Sep 2009 08:38:00 +0000

Istun junassa ja katselen sateista ohi kiitävää maisemaa. Ihanan kuuman kauniin ja onnellisen kukoistavan kesän jälkeen on helppo hyväksyä ja nauttia sateisesta syksystä ja tulevasta talvesta.

Näin pitäisi olla myös elämän kanssa. Lapsuuden ja nuoruuden jälkeen keski-ikä ja vanhuus tuovat tullessaan oman, taas uuden vaiheen elämään. Kun ei jaksa enää, on oikeus hidastaa ja levähtää. Nauttia, kun ei tarvitse saada aikaan yhtään mitään. On oikeus olla turvassa, vaikka ei enää jaksa työelämässä ja sen tuomassa turvassa.

Eihän se näin ole ollenkaan. Olen tulossa Pieksämäeltä, jossa vedin "Ikäihminen, tule ja kysy, mitä sosiaalisia etuja sinulle kuuluu" -tilaisuuden. Sen järjesti Pieksämäen KD. Paikalla oli toistasataa aika iäkästä kuulijaa. Kelasta, sosiaalitoimesta, kodinhoidosta ja kirkon diakoniasta oli edustaja paikalla. Kelan virkailija ja kodinhoitaja joutuivat kovimmille. "Miksi en ole saanut verovähennystä, vaikka olen maksanut vanhanpiianveroa ja hoitanut vanhan äitini ja sisareni aviottoman lapsen? Onko Kelalla tapana nöyryyttää ihmistä hylkäämällä kerran tai kaksi anomus, joka myöhemmin ilman, että anomusta muutetaan mitenkään, hyväksytäänkin? Kuinka monta minuuttia kodinhoitaja ehtii olla vanhuksen luona, kun käyntejä saattaa olla 15 - 20 päivässä? Miksi 80-vuotiasta, dementoitunutta äitiäni uskotaan, kun hän sanoo, ettei tarvitse apua kotiin? Joudun siivoamaan kaikki äidin sotkut, vaikka yksinhuoltajana hoidan työni lisäksi kehitysvammaisen lapseni."

Näihin kysymyksiin ei tullut vastauksia, mutta tulihan kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä. Pieksämäkeläiset ovat todella ärhäköitä kyselijöitä. Ujoudesta ei ollut tietoakaan. Löytyi myös huumoria. Vanhanpiianveroa maksanut neitivanhus ei ollut ehtinyt naimisiin, mutta nyt kyllä olisi aikaa, jospa vaikka paikalla olisi joku sopiva ehdokas.

Olen vetänyt näitä tilaisuuksia ympäri Suomea. Aina on ollut yleisömenestys. Se on kyllä tavallaan surullista, sillä kysymykset kertovat karua todellisuutta siitä, että vanhuksien lakisääteisistä etuisuuksista ei kerrota tarpeeksi niitä tarvitseville. Tai uskotaan, että kerrotaan, mutta ei välitetä seurata meneekö tieto perille sitä tarvitsevalle. Omaishoidontukea ei aina osata hakea. Luullaan, ettei se kuulu minulle. Varsinkin hyvin iäkkäät ovat arkoja peräämään oikeuksiaan, vaikka niistä jostain saavat tietää. Tarvitaan ihminen kohtaamaan ihmisen.

Näinkö yhteiskunta, kunnat, säästävät? Ihailen virkailijoita, jotka tulevat tilaisuuksiin vastamaan näihin hyvinkin kinkkisiin kysymyksiin. Vaikka yleisö ymmärtää, ettei vika ole heidän, ei ole helppoa ottaa vastaan ja kuunnella surullisia, joskus jopa surkuhupaisia elämäntarinoita. Kuten 87-vuotias mies kertoi keskustelustaan Kelan virkailijan kanssa. "Puhelimessa sanottiin, että Kela päivittää tietonsa netissä. Siinä sitten menin sanomaan päivää tietokoneelle, joka ei ollut moksiskaan."

Nämä ihmiset, nämä Suomen kansalaiset, jotka ovat uhranneet nuoruutensa, terveytensä, henkensä, että meillä olisi vapaa isänmaa ja oikeus hyvään elämään. Nämä ihmiset ovat oikeutettuja hyvään ja turvalliseen vanhuuteen.

Unipilleri 70-vuotislahjaksi?

noreply@blogger.com (Tarja Tallqvist) — Mon, 14 Sep 2009 13:33:00 +0000

Läänintarkastus vanhustenhoidon tasosta järkytti ja toivottavasti herätti ne tahot, jotka ovat vastuussa. Media tarttui aiheeseen kiitettävästi. Tämä on kuitenkin vain jäävuorenhuippu. Tämän tietävät kaikki ne, jotka hoitotyötä tekevät ja työskentelevät vanhusten parissa. Puhumattakaan omaisista ja vanhuksista itsestään. Minusta on kuvottavaa, että puhutaan vanhustenhuollosta. Autoja ja koneita huolletaan, ei ihmisiä.

Tämän päivän Iltalehdessä Kaari Utrio puhuu unipilleristä, jonka voisi saada jokainen 70-vuotias ja vanhempi. Eli, kun et enää tuota, niin olet arvoton taakka yhteiskunnalle ja omaisille.
Onhan tällaista puhuttu aiemminkin. ”En halua olla toisten armoilla”, sanoo moni tänä päivänä. Jopa kolmikymppiset saattavat toivoa kuolevansa tarpeeksi ajoissa. Vanhuus on kirosana. Kammottava asia. Mihin olemme menossa? Mitä arvoja ja ihanteita annamme lapsillemme ja lapsenlapsillemme?

Tänään tai eilen teki joku vanhus itsemurhan. Suomessa joka toinen päivä tappaa yli 65-vuotias itsensä. Tällä ei ole ollut uutisarvoa. Nyt, kun trendikäs kuuluisuus puhuu pillereistä, se on kahden sivun juttu, vaikka itse asia on jo ollut käytännössä käynnissä vuosia. Lähihoitajan työssäni kävin erään vanhuksen luona. Kodinhoitajan piti aina poistuessaan ottaa sulakkeet irti, ettei dementoitunut vanhus polttaisi itseään. Ovi laitettiin takalukkoon, ettei hän karkaisi.
Kodinhoitaja kävi aamuin ja illoin noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Loput 23 tuntia vuorokaudessa vanhus istui yksin kotona. Vanhuksen lääkkeet, joita oli laatikollinen, olivat hänen keittiönsä kaapissa. Kun maanantaiaamuna jaoin niitä viikon annoksiksi dosettiin ja laitoin loput myrkyt takaisin hyllylle, kysyi yleensä puhumaton vanhus minulta ”Pääseekö taivaaseen, jos tekee itsemurhan”. Se tuntui hirveältä, surulliselta ja ahdistavalta. Ei yhtään trendikkäältä.
Vanhusten yksinäisyys, turvattomuus ja ahdistuneisuus on pelottavaa. Miksi ei saada aikaan kodinomaisia pieniä hoivapaikkoja? Ei niiden tarvitse olla hienoja eikä viimeisen muodin mukaisia.
Ihminen tarvitsee ihmistä. Meillä on niin kummallinen käsitys, että on jotenkin oikein ja hienoa, kun koululainen pärjää yksin kotona ja vanhukset pärjäävät yksin kotona. Kaipa pärjäävät, mitä se sana sitten tarkoittaakin. Mutta he ovat yksinäisiä. Sydäntä särkevän yksinäisiä.

Tämän päivän vanhus ansaitsee hyvän hoidon. Turvallisuuden. On hän sitten sairaalassa, hoivakodissa, dementiakodissa tai kotona. Tähän tarvitaan tarpeeksi hoitajia. Koulutettuja, kielitaitoisia hoitajia. Tarvitaan myös vähemmän koulutettuja siivoamaan, ulkoiluttamaan, ym.
Vanhuksen hoitajan ja hänen kanssaan työskentelevän täytyy pitää vanhuksista. Ketään esim. työtöntä ei siihen saa pakottaa. Keräsin muutama vuosi sitten melkein puoli miljoonaa nimeä adressiin, jossa vaadittiin riittävästi hoitajia ja heille koulutusta ja työn vaativuutta vastaavaa palkkaa, jotta vanhukset saavat hyvän hoidon, johon heillä on oikeus. Uskon, että samat nimet kirjoitettaisiin adressiin nyt samoilla vaatimuksilla.